Minä en kiitä puolisoani, kun hän tekee kotitöitä
4Kuuntelin tässä Irene Naakan Ärhäkkä, kuin äidiksi tullut podcastia. Irene kirjoitti juuri saman nimisen kirjan ja podcast jatkaa kirjan teemojen parissa. Viimeisimmässä jaksossa Irene toteaa aika napakasti: ”Älkää naiset kiitelkö niitä miehiänne, kun he tekevät sen bare minimumin, eli puolet kotitöistä.” Lause huvitti minua, koska olemme keskustelleet tästä nimenomaisesta aiheesta puolisoni kanssa.
Puolisoni teki jonkin aikaa sitä, että hän kertoi aina kun teki jotain. Yleensä se oli sellaisia kotitöitä, mikä me oltiin sovittu olevan hänen vastuullaan, kuten tiskit tai roskien vienti. Pistin sen jonkin aikaa hänen puheliaisuutensa piikkiin. Mutta kerran sitten kysyin, miksi hän haluaa kertoa minulle aina kun tekee kotitöitä. Aihetta puitiin hetken aikaa, sitten hän totesi kaipaavansa jonkinlaista kiitosta panostuksestaan. Johon minä totesin aika suoraan, että minä en tule kiittämään häntä siitä, kun hän tekee kotitöitä. Koska eipä hänkään ole minua kiitellyt siitä, että olen hoitanut oman osuuteni tässä meidän yhteisessä kodissa.
Minä en siivoa enkä pyykkää
Meidän yhteiskunnassa ajatellaan hyvin vahvasti, että nainen tekee kotityöt, hoitaa lapset, siivoaa ja laittaa ruokaa. Tämä tulee sieltä, jostain homeiselta ja tunkkaiselta ajanjaksolta, jolloin naiset tarvitsivat vielä huoltajat itselleen. Tämä ajatusmalli elää edelleen hyvin vahvasti. Minäkin olen tehnyt aikanana kotona kaiken, kun mies on tehnyt töitä. Enää en suostu tähän, vaan nykyisessä suhteessa meillä jaetaan hommat tasan.
Ollaan yritetty jakaa hommia myös vahvuuksien mukaan. Puolisolle sopii parhaiten konkreettinen tekeminen. Minulle sopii sellainen suunnitelmallinen ja organisoiva työ. Minä huolehdin aika pitkälti siitä, että arki meidän kodissa rullaa, eli hoidan hyvin paljon sitä kuuluisaa metatyötä. Huolehdin myös isommista lapsista ja heidän asioistaan. Osittain myös siksi, että lasten asioita pitää hoitaa toisen vanhemman kanssa, joka ei tähän meidän asumisyksikköön kuulu. Yhteisen lapsen asioita jaetaan todennäköisesti nykyisin kumppanin kanssa sitten tasaisemmin.
Sen lisäksi suunnittelen ruokalistat ja kokkaan. Soittelen lääkärit ynnä muut. Arjessa teen paljon sellaista pientä järjestely ja siivoustyötä, vien mennessäni ja tuon tullessani. Puolisoni ei ole näissä jutuissa vahvoilla. Joten hiljattain sovittiin sitten, että meidän kodin puhtaanapito on täysin hänen vastuullaan. Minä en siis siivoa enkä pyykkää, vaan puoliso hoitaa sen puolen. Ja puolisoni hoitaa kaiken Tori.fi:ssä selaamisen ja asioinnin. Minulla ei riitä hermo siihen. 😀
Tämän suhteen ollaan vielä testijaksolla. Katsotaan miten homma toimii ja tasaako se tätä kotitöiden kuormitusta.
Koska tämä on meidän yhteinen koti ja yhteinen parisuhde, jonka etu on kun kummankin kuormitus on tasaisempaa. Näin ollen en kiittele, kun kumppanini kantaa oman kortensa kekoon ja tekee oman osuutensa. Meidän tarkoitus on olla tässä yhdessä ja saada arki toimimaan yhdessä. Sen pitäisi olla itsestäänselvyys, eikä kehumisen ja kiitosten aihe. Kiitän kumppaniani kyllä, jos hän auttaa minua minun hommissani tai tekee jotain muuta extraa. Silloin kuuluukin kiittää.
Ja koen loppuun tarpeelliseksi sanoa, että ennen tätä tasa-arvoisempaa työnjakoa tilanne on ollut se, että minä olen halunnut tehdä kaiken, koska osaan omasta mielestäni tehdä kaiken paremmin. Tilanne on siis lähtenyt siitä, että puoliso on joutunut vaatimalla vaatimaan itselleen niitä kotitöitä. Joten nykyinen tilanne on monella tapaan edistyksellinen.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Ekstorvertti ja introvertti parisuhteessa
Uusperhearkea takana kuukausia
Miten sitä seksielämää on elvytetty kuivan kauden jälkeen
Uusperhearkea takana kuukausia
Siitä on nyt reilut neljä kuukautta, kun puolisoni muutti meidän tyttöjen kanssa saman katon alle ja me ollaan eletty meidän uusperhearkea. Toki hän oli ollut enemmän ja vähemmän osa meidän arkea jo ennen virallista muuttoaan, sillä tämä oli viettänyt omassa asunnossaan enää vain joitain öitä. Tässä uudessa arjessa on ollut melkoisesti sopeutumista itse kullekin. Ei edes vähiten lapsille. Minä olen päästänyt elämääni ja arkeeni toisen ihmisen, joka on hyvin erilainen kuin minä. Puolisoni on puolestaan hypännyt suoraan sinkkumiehen elämästä, perhe-elämän syvään päätyyn, ruuhkavuosiin. Ja vieläpä vuorotyöläisen ruuhkavuosiin, mikä on ihan oma palapelinsä. Sitten pian muuton jälkeen meille selviää se, että minä olen raskaana. Mikä muuttaa dynamiikkaa heti.
Miten lapset ovat sopeutuneet
Lapset ovat sopeutuneet omiin silmiini aika hyvin tähän uuteen tilanteeseen. Kasvukipuja on ollut, totta kai. Heidän elämäänsä on tullut kokonaan uusi aikuinen, joka vielä muuttaa heidän kotiinsa. Toiselle lapselle on ollut ehkä kovin pala, kun joka yö ei ole voinutkaan sniikata äidin viereen nukkumaan. Mutta kumpikin lapsi on sopeutunut. He koettelevat rajojaan uuden aikuisen kanssa, kuten kaikki lapset. Minäkin olen koetellut rajojani erityisesti bonusisäni kanssa. Kun muistelen omaa käytöstäni esiteininä ja teininä, uskallan melkein väittää, että toistaiseksi ollaan päästy puolison kanssa aika helpolla.
Nyt näin vajaan viiden kuukauden yhdessä asumisen jälkeen lapset ovat ainakin sopeutuneet. Pikku hiljaa puoliso alkaa kelvata avuksi siinä missä äitikin. Edelleen tosin äidin auktoriteetti on vakuuttavampi, kuin puolison. Uskon sen auktoriteetin tulevan sieltä kokemuksen kautta. Toki, minä olen myös edelleen enemmän lasten kanssa. Puoliso on ravintola-alalla ja hyvin iltapainotteisessa työssä. Aikaisemmastakin vuorosta häne tulee kotiin lasten nukkumaanmenoaikaan. Joten me ollaan tyttöjen kanssa paljon ihan kolmeen pekkaan. Mikä ei siis eroa mitenkään meidän vanhasta arjesta. Se on meille sitä tuttua, mihin ollaan totuttu.
Ero entiseen
Isoin ero entiseen onkin silloin, kun hän on paikalla. Kodissa on kaksi aikuista ja molemmat hoitaa oman osuutensa. Mikä tuntuu edelleen ihan luksukselta.
Vastaani tuli hetki sitten kuvamuisto parin vuoden takaa, jossa minulla oli jalka paketissa. Olin loukannut sen portaissa, kun jalka oli livennyt altani. Muistan sen kuin eilisen. Siinä vaiheessa, kun jalka vääntyi, tunsin että nyt siellä meni joku astetta pahemmin. Mutta oli sunnuntai, olin yksin lasten kanssa ja koska jalka ei ollut virheasennossa, päätin katsella miten tilanne etenee. Jalka oli monta päivää tajuttoman kipeä ja olin aika hyödytön. Silti siitä selvittiin. Nyt kun olen voinut raskauden vuoksi pahoin ja ollut pois pelistä, minulle on tilattu smoothiet kotiovelle, kotitöistä on otettu koppia, samoin kuin lapsista. Olen saanut sairastaa käytännössä rauhassa. Kuten sanoin, luksusta.
Puolisolla ei ole aiempaa kokemusta lapsista. Varsinkaan näin pienistä. Joten minun kanssani hän päätyi hyppäämään nimenomaan sinne syvään päätyyn. Nostan hänelle hattua joka päivä siitä, miten rohkeasti hän lähti tähän hullun myllyyn mukaan. Elämä on kuitenkin aika erilaista parin lapsen kanssa, kuin poikamiehenä. Hän kuitenkin opettelee ja oppii koko ajan.
Myönnän, että välillä on vaikeaa antaa hänelle tilaa toimia perheen toisena aikauisena. Välillä tuntuu pahalta, kun hän kokentaa lapsia ja välillä sitä haluaisi mennä väliin, kun itse hoitaisi omasta mielestään tilanteen paremmin ja nopeammin. Ja välillä olen mennytkin. Teen kuitnekin parhaani tämän suhteen ja yritän antaa hänelle oikeasti sitä tilaa. Onneksi hän pärjää lasten kanssa todella hyvin, eikä minun ole koskaan tarvinnut ajatella etteikö hän pärjäisi heidän aknssaan keskenään. Niitä tilanteita on tosin vähän harvakseltaan, koska hän on yleensä illat poissa.
Ja vaikka viime ajat eivät ole olleet ruusuilla tanssimista, kun ollaan hiottu yhteen kulmiamme, jonkinlainen suvantovaihe on saapumassa. Selkeästi pahimmat särmät ovat tasaantuneet. Ehkä meikäläisenkin hormonit ovat tasaantuneet ainakin toistaiseksi. 😀
Meidän uusperhe jatkaa muodostumistaan. Täällä tekeytyy parhaillaan monta uutta ihmissuhdetta, jotka ovat kuitenkin vielä alkutekijöissään. Heinäkuussa nämä ihmissuhteet muuttuvat taas, kun vauva syntyy ja jokainen perheenjäsen alkaa kehittää uutta ihmissuhdetta tähän tulokkaaseen.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit