Me ollaan vietetty taas viikko vauvan kanssa kolmistaan. Kutsumme siis vauvaviikoiksi niitä pätkiä, kun isot lapset ovat toisessa kodissaan. Kesän neljäntoistapäivien lomaputkien jälkeen viikko tuntuu onneksi todella lyhyeltä. Tätä kirjoittaessa isot ovat jo asettuneet tänne meille ja talo on täynnä vilskettä.

Viikko vauvan kanssa on mennyt varsinaisessa hujauksessa. Vauva pitää sujuvasti kädet täynnä työtä, vaikka onkin pieni. Isosti tähän toki vaikuttaa se, että hän ei ainakaan toistaiseksi malta hirveästi nukkua yksikseen. Siksi olen saanut monesti toimia hänelle patjana. Ihan muutaman kerran hän on nukkunut omillaan pidempään kuin kolme minuuttia, jolloin minä olen ehtinyt yleensä syödä jotain. En kuitenkaan valita. Vauva kasvaa koko ajan ja oppii uutta. Hyvällä onnella hän oppii nukkumaan pian päiväunia itsekseen ja sitten tätä aikaa on jo ikävä.

Vauvaviikkoihin sisällytetään kyllä joka tapauksessa mahdollisimman paljon läheisyyttä ja rauhallisia, pitkiä imetyshetkiä. Kolmen lapsen arjessa niille ei ole samalla tavalla aikaa, joten näistä päivistä otetaan ilo irti. Vauva on aivan ihana tyyppi. Jälleen sitä miettii, miten voi olla niin pieni ihminen jo niin rakas.

Me ollaan oltu vauvan kanssa myös paljon ihan kahdestaan, puolison ollessa iltatöissä. Vauvan mennessä illalla nukkumaan, minulle on jäänyt muutama tunti aikaa ihan itsekseni. Välillä se tosin tulee vietettyä pimeässä makuuhuoneessa vauvan vieressä, kun hänen mielestään kolme senttiä on jo ihan liian kaukana äidistä.

Viikon puuhia

Käytiin viikolla Wauva kaupalla ostamassa vauvalle parit lelut. Meillä ei ollut juurikaan jäljellä vauvanleluja isojen vauvavuosilta, joten niitä piti käydä ostamassa. Vauva katselee ympärilleen nykyään niin tarkkaavaisesti, että hänelle pitää tarjota jotain katseltavaa. Ehkä hän oppii viihtymään nyt sitterissäkin vähän pidempään, kun ostettiin siihen lelukaari. Olen niin iloinen, että Wauva avasi liikkeen myös tänne Helsinkiin. Heillä on todella kiva brändi ja todella laaja valikoima lastentarvikkeita.

Vauvalla oli viikolla myös neuvola. Saatiin synnytyksen akoihin uusi terveydenhoitaja, jolla ollaan nyt sitten käyty vauvan kanssa. Isompien lasten kanssa saatiin käydä samalla terveydenhoitajalla seitsemän vuoden ajan, mistä olin todella kiitollinen. Tämä uusi terveydenhoitaja on myös aivan ihana ja toivottavasti saamme käydä hänen luonaan vielä pitkään.

Vauva on kasvanut todella hienosti. Syntymämittoihin on tullut lisää lähes kokonainen kilo ja 6 senttiä. Tuntuu edelleen ihan uskomattomalta, että hän kasvaa niin hyvin minun rintamaidollani. Aiempien kertojen imetysvaikeuksien jälkeen tämä imetystaival on ollut vähintäänkin uskomaton. Naureskeltiin, että kun pääsin viimein imettämään niin minusta tulee varmaan vielä taaperoimettäjä, vaikka en ole sitä tähän mennessä kokenut täysin omaksi alueekseni.

Tällä vauvaviikolla minulla oli myös työkeikka, kun kävin Nanson uuden liikkeen avajaisissa osana yhteistyötä, ilman vauvaa. Homma ei kestänyt kuin pari tuntia ja sen ajan vauva oli isänsä kanssa. Heidän yhteistyönsä ei ollut sujunut täysin mutkitta tällä kertaa, vaan vauva oli protestoinut järjestelyä. Samana päivänä oli tosin ollut myös se neuvola ja saattoi hyvin olla, että tässä kaikessa oli liikaa aktiviteettaja pienelle ihmiselle. Vastapainoksi, seuraavana päivän tarjosin pienelle erityisen paljon läheisyyttä.

Sellaiset viikon kuulumiset. Tällä viikolla onkin sitten ihan eri meininki kolmen lapsen kanssa. Täällä on vietetty leffailtaa. Minä tosin ehdin nähdä leffasta vain puolet, kun olin imettämässä ja nukuttamassa tuota pienimmäistä. Ehkä minä ehdin jossain vaiheessa nähdä kyseisen elokuvan myös alusta asti.

-Jenni

Tänä viikonloppuna somessa on puitu hieman vauva-arkea, siihen liittyviä epävarmuuksia ja kokemuksia vanhemmuudesta ensimmäisen ja sitä seuraavien lasten kohdalla. Otin keskusteluun jo hieman kantaa Instagramissa (@bmhjenni), mutta ajattelin jatkaa aiheesta ihan vähän laajemmin täällä blogissa. Täällä kun ei tule rajallinen merkkimäärä vastaan.

Minä olen niitä ihmisiä, joka on tiennyt aina haluavansa äidiksi. Mikään ei ole ollut niin varmaa kuin ajatus siitä, että haluan olla äiti. Tiedän ihmisiä, joille se ajatus vanhemmuudesta on syntynyt vasta oikean kumppanin myötä. Itselleni kumppani on ollut ikään kuin se keino saada haluamansa. Ja tämä voi kuulostaa todella kylmältä, tiedostan sen. Mutta esimerkiksi itsellinen äitiys on tullut tutummaksi vasta vanhempien lasten saamisen jälkeen. Lisäksi saadessani esikoiseni olen ollut vielä aika nuori, tukevasti siellä parin kympin puolella.

Ensimmäinen lapsi muuttaa maailman

Oma esikoiseni oli hartaasti toivottu ja odotettu. Häntä oli yritetty seitsemän vuotta. Odotusaika tuntui vähintäänkin uskomattomalta. Olin onneni kukkuloilla, kun hän syntyi. Silti, ensimmäisenä yönä, vauvan huutaessa mietin kyyneleet silmissä, olenko sittenkin tehnyt kamalan virheen. Silloin en tiennyt, että yöllä iskee ne kaikkein synkimmät ajatukset ja asiat näyttäisivät aamulla jo paljon valoisammilta. Olin samaan aikaan äärettömän onnellinen, rakastunut, epävarma, huolissani, peloissani ja paljon paljon muuta. Ensimmäinen lapsi mullistaa tulollaan koko maailmankuvan ja elämän. Ensimmäisen lapsen syntymän myötä syntyy samaan aikaan tuore vanhempi, joka on ihan yhtä uusi, kuin vastasyntynyt vauva.

Oma esikoiseni on kasvattanut minua siinä, missä minä häntä. Ollaan koettu yhdessä todella paljon. Ja edelleen koetaan paljon uutta yhdessä. Viime vuonna oli ensimmäinen eka koulupäivä ja ensimmäinen koulun disco, jotka ovat todennäköisesti jännittäneet äitiä vielä enemmän, kuin lasta. Me harjoitellaan näitä juttuja yhdessä. Nyt ehkä vähän suuremmalla varmuudella, kuin silloin melkein kahdeksan vuotta sitten Kätilöopistolla, kun ensimmäistä kertaa tavattiin.

Kun kaikki on uutta, moni asia myös pelottaa ja ahdistaa. Silloin uusi vanhempi on myös hyvin, hyvin haavoittuvainen. Joten kannattaa miettiä sanojaan erityisen tarkkaan. Vaikka sen tuoreen vanhemman ylikierrokset hieman huvittaisivatkin, niin jos se ei ole vaaraksi kenellekään, kannattaa vain pyrkiä lempeään ymmärrykseen.

Kolmas lapsi

Omalla kohdallani voin sanoa, että tämä kolmas lapsi on vain solahtanut mukaan tähän meidän arkeen. Tuntuu, että hän on ollut aina osa perhettämme, vaikka aikaa on kulunut kuukausi. Kaikkeen osaa suhtautua jo sellaisella tietyllä vanhemman virkaiän mutsin varmuudella. Tiheän imun kauden tullessa sitä saattoi todeta, että nyt sitten katsellaan vähän enemmän sarjoja vauvan kanssa tissitellessä. Ei sekään kuitenkaan kauaa kestä. Seuraavaa tiheän imun kautta ja kolmen kuukauden hulinoita odotellessa, nekin ovat vain vaiheita. Lisäksi rankimmat vuodet menevät lopulta todella nopeasti. Vauvavuosikin on monesti vain silmän räpäys. Kolmen vuoden päästä on taas jo todella helppoa. Vaikka minä olen se, joka heräilee yöllä, tiedän tämän ajan olevan puolisolleni paljon rankempaa, koska hänelle kaikki on aivan uutta.

Näin kolmannen kohdalla, kun ihan kaikkea ei sävytä se jännitys, tästä vauva-ajasta pääsee nauttimaan jo ihan eri tavalla. Huomasin tämän jo toisen lapsen kohdalla, jonka vauvavuosi oli ihana. Esikoisen vauvavuosi on ehkä vähän hämärän peitossa. Nyt saan kuitenkin käytännössä elää ja hengittää tätä ihanaa, ainutlaatuista aikaa.

Vanhemmuuteen liittyy paljon paineita ja odotuksia. Vanhemmuus on kokonaisvaltainen elämänmuutos, joka yhtäkkiä pitäisi ulkopuolisten mielestä hanskata täydellisesti. Sen huomaa erityisen hyvin siitä miten raadollista ja tuomitsevaa esimerkiksi keskustelu vauvoista ja lapsista on. Vaikka oikeasti monet vanhemmat kaipaisivat sitä lempeyttä ja tukea, varsinkin ne esikoisensa vanhemmat.

Jos lähipiiristäsi löytyy perhe, jossa on saatu ensimmäinen lapsi, niin kysy heiltä voisitko auttaa jotenkin. Kysy pari kertaa useammin, kuin normaalisti. Kysy miten he jaksavat. Ja kysy taas voitko auttaa. Ja sitten kuuntele, mutta älä tuomitse äläkä neuvo (ellei erikseen pyydetä). Ja kun menet kylään, niin vie ruokaa mukanasi. Tämä on todellinen pro tip.

Toki näin voi tehdä ihan jokaisen vauvaperheen kohdalla, mutte erityisesti niiden ensivanhempien kanssa.

Mitä ajatuksia tämä aihe sinussa herättää? Pystytkö samaistumaan?

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Vauva kaksi viikkoa

Kaikon kesäalesta vaatteita vauvalle

Kolmas synnytys

Vauvan ensimmäiset päivät

Odotus palkittiin viimein