Ajatuksia imettämisestä
0Kolmannen lapsen myötä sain myös kolmannen mahdollisuuden imettää. Olen aina halunnut imettää, mutta aiemmat kokemukset eivät ole ihan olleet toiveideni mukaisia.
Esikoisen kanssa kaikki kaatui tietämättömyyteen. En tiennyt imetyksen sattuvan. En tiennyt, että siitä saattaa tulla haavoja. Enkä oikeastaan tiennyt mitä tehdä. Ajattelin, että sen kun ohjataan nänni vauvan suuhun ja siinä se. En ymmärtänyt, miksi siitä olisi pitänyt ottaa selvää tai lukea, koska kyseessähän on maailman luonnollisin asia. Aika nopeasti oman osaamattomuuden ja ongelmien vuoksi, vauva alkoi suosia pulloa. Jouduin yllättäen käsittelemään imetyksen epäonnistumista, jota en ollut ottanut aiemmin kunnolla huomioon.
Toisen lapsen kanssa minulla oli enemmän taisteluntahtoa. En tosin ollut vieläkään lukenut aiheesta juurikaan, mutta olin päättänyt onnistua. Imetyskipu ei tullut yllätyksenä, mutta rintatulehdus tuli. En ole ollut eläessäni niin kipeä, kuin silloin. Yrityksistäni huolimatta, vauvan paino ei meinannut nousta. Tämä oli todella iso pettymys. Erään kerran purskahdin aivan lohduttomaan itkuun kesken neuvolakäynnin, kun vauva oli punnittu. Usko meinasi loppua, mutta muutamassa kuukaudessa vauvan paino alkoi lopulta kääntyä nousuun. Hänen kanssaan saatiin lopulta viisi osaimetettyä kuukautta.
Kolmas kerta toden sanoo
Tällä kolmannella kerralla valmistauduin imetykseen. Aloin lypsämään neuvolan ohjeiden mukaan raskausviikolla 37 ja luin tietoa Imetyksen tuki Ry:n sivuilta. Tiesin entuudestaan, että ensimmäiset viikot ovat kivuliaita ja osasin varautua siihen henkisesti. Varauduin pesimään vauvan kanssa rauhassa, jotta imetys saisi parhaan mahdollisen alun. Oltiin puolison kanssa sovittu, että minä keskityn alussa vain vauvaan ja hän ottaa koppia muusta.
Tällä kertaa sain myös ensimmäistä kertaa sain myös kokea sen, kun vastasyntynyt lähtee ryömimään ja hamuamaan rintaa sylissäni. Mikä oli yksi elämäni ihmeellisimpiä kokemuksia. Imetys sai siis ihan erilaisen alun, kuin vanhempien lasten kanssa. Se lähti muutenkin sujumaan hyvin sairaalassa. Vauvan paino lähti hyvin nousuun. Kivut ja haavaumat tulivat kuten edellisilläkin kerroilla. Oli muutamia hetkiä, kun hieman kammosin hetkeä, kun vauva alkoi osoittaa nälän merkkejä. Kipu alkoi helpottamaan parissa viikossa.
Nyt imettäminen on yksinkertaisesti ihanaa. Olen älyttömän onnellinen siitä, että saan kokea täysimettämisen ja vauva kasvaa minun maidollani niin hyvin. Se tuntuu erityisen arvokkaalta, aiempien kertojen vuoksi.
Tiedän vallan mainiosti, että vauvat kasvavat erinomaisesti myös korvikkeella. Minulla on kaksi todistetta siitä kotonani. En tuomitse ketään omista valnnoistaan. Imettämiseen liittyy niin paljon enemmänkin, kuin pelkkä tapa ruokkia lapsi. Mutta koen sen itselleni todella tärkeäksi. Olen haaveillut siitä jo kauan ennen lasten saamista. Joten onnistuminen töllä kertaa tuntuu aivan huikealta. Toivon, että meillä on pienimmäisen kanssa vielä monia yhteisiä imetyshetkiä.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Viikonlopun kuulumisia ja ajatuksia meidän uudesta arjesta
Postauksessa näkyy saatuja tuotteta.*
Näin juuri ennen viikonloppua, hieman meidän viime viikonlopun kuulumisia ja muutama ajatus meidän nykyisestä arjesta. Lapset ovat tästä syksystä asti vaihtaneet kotia sillä aika perinteisellä viikko/viikko jaolla. He tulevat meille joka toinen perjantai, joten voidaan aloittaa silloin viikonlopun vietto yhdessä.
Valkoinen neule saatu Nansolta.*
Viikonlopun puuhia
Tähän viikonloppuun kuului yhdessä touhuamista, leipomista, kauppareissu, jolloin lapset saivat käyttää viikkorahojaan, sekä ulkoilua yhdessä. Lauantai on meillä lähes aina lepopäivä. Silloin öllötellään ja palaudutaan viikosta. Tämä on muotoutunut meille lasten tarpeesta. Varsinkin koulu tuntuu verottavan lapsen vointia, joten lauantaina kerätään niitä takaisin. Toki poikkeuksiakin on ja viikonloppu on lauantaita myöten täynnä tekemistä. Mutta ei tällä kertaa.
Lauantaille meillä oli tosin sovittuna leffailta herkkuineen. Meillä oli karkkia ja popkornia, jotka odottivat iltaa. Telkkarista tuli silloin Vinski ja näkymättömyyspulveri. Oltiin itseasiassa saatu tämä kyseinen leffavinkki meidän eskariopelta. Minä tosin näin leffan lopulta vasta puolesta välistä, koska olin imettämässä vauvaa, jolla oli viikonloppuna sopivasti tiheän imun kausi.
Sunnuntai olikin sitten aktiivisempi päivä. Aamusta isot lapset lähtivät puolison kanssa kauppaan hakemaan leivontatarpeita, sekä käyttämään säästämiään viikkorahojaan. Nuorempi löysi kaupasta liman värjäyssetin (mihin äiti suostui pitkin hampain) ja vanhempi Minecraft legoja. Tämä Mincraft on nyt rantautunut pysyvästi meillekin. Varsinkin esikoinen on kyseisestä pelistä innoissaan ja pelaa sitä puolisoni kanssa. Ja he pelaavat vielä vain pelin maailmojen luonti osuutta, ilman kaiken maailman örkkimörkkejä.
Samaan aikaan, kun lapset leikkivät uusilla leluillaan, minä leivoin vauva kantorepussa mustikka valkosuklaa blondieita. Olen sanonut tämän aiemminkin, mutta sanon taas, että minusta on kovaa vauhtia tulossa samanlainen jauhopeukalo kuin äidistäni. Olen saanut viettää varsin pullantuoksuisen lapsuuden ja niin näemmä saavat omatkin lapseni.
Siinä vaiheessa, kun sain blondiet vetäytymään me lähdettiin porukalla vaunulenkille. Lapset pyörillä ja aikuiset kävellen. Käveltiin läheisten siirtolapuutarhojen kautta rannalle, jossa lapset ryhtyivät leikkimään. Puolisoni toimi rantavahtina lasten kanssa. Samaan aikaan minä kävelin pienen kierroksen vaunujen kanssa. Kotona maisteltiin blondieita ja valmistauduttiin tulevaan viikkoon.
Meidän arki
Rakastan meidän uutta arkea aivan suunnattomasti. Päätettiin puolison kanssa, että koululaisen ei tarvitse tänä vuonna mennä iltapäiväkerhoon, koska olen vauvan kanssa kotona. Samasta syystä ollaan voitu pitää eskarilaisella mahdollisimman lyhyitä päiviä. Ollaan siis saatu viettää lasten kanssa aikaa arkisin huomattavasti enemmän, kuin ennen. Ja olen nauttinut siitä ihan suunnattomasti. Vaikka vauvan kanssa kädet tuntuvatkin täysiltä, arki on alkanut sujumaan aika mutkattomasti. Vauva on löytänyt ainakin iltarytminsä, vaikka päivällä siinä on vielä hakemista. Mutta iltarytmin ansiosta saan vauvan aika hyvin nukkumaan, jonka jälkeen voin auttaa isompia. Tämä helpottaa isosti, kun puoliso on kuitenkin viisi päivää viikossa töissä ihan iltaan tai yöhön asti.
Olen aina nauttinut ajasta lasteni kanssa. Ollaan oltu vuosien ajan tiimi tyttöjen kanssa, tehty monia, monia asioita kolmistaan ja selvitty vaikka mistä. Nyt tämä meidän tiimi on kasvanut kahdella. Pienin ei sano vielä juuta tai jaata meidän touhuihin, kunhan saa olla minun sylissäni. Puolisoni sen sijaan on innolla mukana kaikessa, mitä suunnitellaan ja innostuu keksimään itsekin aktiviteetteja meidän perheelle. Mikä on ihan mahtavaa. Nykyään myös arjessa on toinen aikuinen, joka ottaa vastuuta arjesta ihan yhtälailla kuin minäkin. Olen niin onnellinen, että meidän tiimi kasvoi kahdella mahtavalla tyypillä. Vaikka aion silti tehdä välillä jotain isompien kanssa niin sanotulla vanhalla kokoonpanolla. Me ollaan kuitenkin koettu paljon yhdessä.
Tuleva viikonloppu onkin sitten aika erillainen. Meitä on vain me kaksi ja vauva. Puoliso on myös lauantaina ja perjantaina pitkän pätkän töissä, joten silloin ollaan vauvan kanssa kaksin. Lauantaina nähdään myös mummua ja pappaa, jotka tulevat pyörähtäämään isolle kirkolle. Sunnuntaina kuvataan todennäköisesti Katrin kanssa ja minun ystäväni tulevat katsomaan ensimmäistä kertaa vauvaa. Mitä sinun tulevan viikonlopun ohjelmassa on?
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit