Pikkujoulu
0Niin se tonttu muisti käydä tänäkin vuonna muistamassa lapsia pienillä lahjoilla. Pikkujoulu on itselleni ehkä se rakkain jouluperinne lapsuuden kodistani, jossa pikkujoulua vietettiin ihan teini-ikään asti. Kirjoitin tästä postauksen viime vuonna (tästä postaukseen) ja kerroin kattavammin, mistä on kyse.
Omassa lapsuudessani joulukuun ensimmäinen ja pikkujoulu tarkoitti sitä, että vuoden paras aika, eli se joulun odotus alkoi. Siihen aikaan oli ihan normaalia, että jouluun alettiin valmistautumaan vasta ensimmäinen päivä. Nykyään tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että joulunodotus aloitetaan hyvissä ajoin marraskuun puolella. Näin on ainakin omassa kuplassani. Mutta lapsuudessa siitä pikkujoulusta alkoi oikeasti se vuoden paras aika. Siksi joulukuun ensimmäinen päivä on ollut itselleni niin tärkeä.
Tänä vuonna pieniä paketteja oli kolme. Koska totta kai vauvakin tarvitsee ensimmäisen pikkujoulahjansa. Vauva ei tule tästä muistamaan mitään, mutta tämä oli merkityksellistä itselleni. Myönnän sen.
Isommat lapset osaavat jo odottaa pikkujoulua. Tai ainakin he keksivät heti mistä puhutaan, kun asia mainitaan. Isommat halusivat ehdottomasti jättää tontulle kortin ja joulutorttuja ikkunalaudalle. Tämän he ovat todennäköisesti napanneet jostain sarjasta tai elokuvasta, sillä perinteiseen pikkujouluun ei minun mielestäni kuulu herkkujen jättäminen tontulle. Mutta he olivat todella innoissaan kun tortut olivat kadonneet aamulla.
Vauvalle oli paketissa joulukoriste ja pieni lelu. Isommille oli ”ainakin sata tarraa” kuten kahdeksanvuotias asian ilmaisi. Sen lisäksi oli vähän herkkuja, pari pinniä ja joulukoriste. Vauvan ensimmäinen pikkujoulu oli kyllä merkityksellinen myös siskoille ja he olivatkin ne, jotka vauvan paketin sitten avasivat.
Ihanaa pikkujoulua ja joulunodotusta!
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Ensimmäinen kosmetiikkajoulukalenterini
22. luukku: Meidän uusi jouluperinne ja joulukoriste
Mikä auttaa jaksamaan vauva-arkea?
Sain Instagramissa (@bmhjenni) hyvän kysymyksen siitä, mikä auttaa jaksamaan vauva-arkea? Meidän vauva on nyt 3 kuukautta. Arki on asettunut uomiinsa ja tuntuu siltä, että vauva on ollut meidän kanssa jo paljon pidempään kuin vain muutaman kuukauden. Välillä arki kulkee eteenpäin todella leppoisasti ja välillä se tuntuu todella hitaalta ja raskaalta.
Meidän vauva on aika leppoisa ja helppo tyyppi. Oltiin aiemmin viikolla hänen kanssaan eräässä PR-tilaisuudessa, jonka hän nukkui alusta loppuun. Toki tilaisuus oli järjestetty sopivasti hänen aamu-uniensa aikaan, mikä helpotti asiaa. Aiempi kellojen siirto sotki meidän rytmin niin, että vauva on nyt herännyt aika pitkälti viideltä, mikä on toki vähän raskasta. Mutta nyt kerron millä keinoilla minä jaksan tätä meidän vauva-arkea.
Paljon auttaa se, että koen itse vauva-ajan pääasiassa ihanana. Nautin siitä kun saan seurata vauvan kasvua ja kehitystä tässä samalla. Minusta on kuitenkin nykypäivänä ihan asiallista sanoa, että kaikki eivät nauti lapsen vauva-ajasta. Se on hyvin intensiivistä ja sitovaa, varsinkin sille kotona olevalle vanhemmalle. Se ei tietenkään tarkoita etteikö vanhempi rakastaisi lastaan. Minä olen kuitenkin nauttinut jokaisesta lapsieni vaiheista. Koen, että kaikissa ikävuosissa on omat ihanat puolensa.
Asioita, jotka auttavat jaksamaan
Tärkeimmäki olen kokenut sen, että puhallamme kumppanin kanssa yhteen hiileen ja puhumme. Ollaan pyöritelty erilaisia skenaarioita vauvavuodesta jo raskauden alusta asti. Sen vuoksi vauvavuoteen on ollut helppo asettua. On ollut helppo rentoutua, kun tietää mitä toinen ajattelee.
Tällä hetkellä meillä on aika selkeä työnjako puolison kanssa. Minä hoidan vauvan ja hän hoitaa oikeastaan kaiken muun. Koska meillä on ollut hyvin sylissä ja lähellä viihtyvä vauva, olen ollut hänessä hyvin kiinni ja tämä työnjako on toiminut. Vauvan kasvaessa työnjako tulee taas muuttumaan. Minä tulen ottamaan taas enemmän koppia ruuanlaitosta ja muista kotiaskareista. Olen äärimmäisen kiitollinen kumppanilleni siitä, miten hän on ottanut tässä arjessa niin paljon vastuuta. Minä olen saanut keskittyä vauvaan rauhassa, ilman stressiä. Mikä on ollut ihanaa. Olen saanut pesiä tuon kolmannen kanssa kaikessa rauhassa. Se mitä hän on tehnyt ei todellakaan ole ollut bare minumum, vaan paljon enemmän.
Tämän lisäksi, koska minä herään vauvan kanssa tällä hetkellä sellaiset 4-5 kertaa yössä, ollaan priorisoitu minulle mahdollisuuksien mukaan päiväunia. Hän on käyttänyt vauvaa vaunulenkillä, vienyt isompia vauvan kanssa ja vaikka mitä, jolloin minä olen saanut ottaa pienet päiväunet jaksaakseni paremmin. Me priorisoidaan myös puolisoni uni sillä, että hän nukkuu toistaiseksi olohuoneessa. Silloin vauvan yölliset heräilyt eivät herätä myös häntä. Tämä on muuten yksi asia mistä puhuttiin raskausaikana. Molemmat haluavat priorisoida mahdollisimman pitkälle koko perheen mahdollisimman hyvät yöunet. Väsyneenä tulee herkästi niitä turhia riitoja, joten koetaan tämä tärkeäksi.
Tämän lisäksi se, että minulla on kaiken tämän lomassa myös omaa aikaa, on iso voimavara. Käyn säännöllisesti kuvaamassa Katrin kanssa ja olen saanut osallistua yksin PR-tapaamisiin. Kunhan tämä väsymys tästä helpottaa, niin haluan käydä uimassa. Olen osallistumassa tässä marraskuussa myös yksiin pikkujouluihin, joita odotan innolla.
Tämä kaikki yhdessä auttaa jaksamaan, kuin myös tieto siitä, että tämä vauvavuosi on häviävän pieni hetki tuon lapsen elämässä. Se on silmänräpäys ja hänkin on koulussa. Näin kolmannen kohdalla sen tiedostaa jotenkin erityisen selkeästi. Mikä sinua auttaa jaksamaan vauva-arjessa? Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Vauva 3 kk – Mikä nauraa niin kuin aurinko, mikä itkee niin kuin kuu
Vauvan ristiäiset ja kastejuhla