Olen pyöritellyt silmiäni, kun olen nyt useampaan kertaan törmännyt keskusteluun lasten huoneista. Viimeisimpänä Kotimatka Viivin somesta. (Tähän väliin seuranta suositus: Viivillä on tosi hyvää sisältöä rahasta, sijoittamisesta, parisuhteesta, seksistä ja suurperhearjesta, joten jos aiheet resonoi, etkä vielä seuraa, niin suosittelen.) Olen myös itse saanut ihmettelyjä siitä, miten meidän taaperolla ei ole omaa huonetta.

Omat taustani ovat sellaiset, että minulla on ollut oma huone ensimmäistä kertaa 31-vuotiaana. Ja sitä herkkua kesti suurinpiirtein vuoden päivät. Olen aina jakanut makuuhuoneen. Joten näistä lähtökohdista en näe omaa huonetta välttämättömyytenä.

Oma rauha ilman omaa huonetta

Uskon siihen, että jokainen meistä tarvitsee omaa rauhaa. Meistä jokainen kuormittuu eri tavalla eri ärsykkeistä ja välillä sitä omaa rauhaa on pakko saada. Ja silloin sitä järjestetään. Me jaetaan lapsia eri huoneisiin ja näissä tilanteissa meillä saa mennä myös akuisten makuuhuoneeseen ovi kiinni rauhoittumaan.

Isommille tosin toimii myös kerrossänky hyvin. Parhaimmillaan kumpikin pötköttelee omassa sängyssään kirjan ja kuulokkeiden kanssa, eikä kumpikaan sillä hetkellä näe toisiaan. Oma kupla yhteisessä huoneessa.

Taapero ei tarvitse huonetta

Mitä meidän taaperoon tulee, oma huone olisi hänen kanssaan täysin turha. Taapero nukkuu 2/3 yöstä minun kyljessäni kiinni ja päiväunet menee rattaissa. Sen lisäksi pidän hänen leikkinsä mieluiten olohuoneessa meidän aikuisien valvovan silmän alla. Hän ei siis oikeasti olisi ikinä omassa huoneessaan, joten siinä menisi tilaa täysin hukkaan.

Esikoinen nukkui kanssani samassa makuuhuoneessa neljävuotiaaksi. Kaikki meni paremmin kuin hyvin, vaikka samaan huoneeseen tuli lopulta myös nuorempi sisarus. Satunnaiset yöheräilyt olivat helpompia, kun oltiin samassa huoneessa. Ja lopulta, kun muutettiin heidän kanssaan tähän nykyiseen kotiin, aika usein he nukkuivat patjoilla minun makuuhuoneessani. Että se siitä omasta huoneesta.

Tällä hetkellä meillä ei ole mikään kiire siirtää taaperoa omaan huoneeseen. Kun ei meillä ole varsinaisesti edes kiirettä tai tarvetta siirtää häntä edes koko yöksi omaan sänkyyn. Harjoitellaan hänen kanssaan edelleen myös sitä omaa sänkyä, mutta hän pääsee minun viereeni joskus puolen yön aikoihin. Tällä järjestelyllä mennään niin kauan kuin hyvältä tuntuu.

Me luovuttiin myös unikouluhommista, koska nukutaan loppujen lopuksi hyvin näinkin. Todettiin keskustelun jälkeen, että meillä ei ole lopulta mitään syytä olla menemättä lapsen tahtisesti näissä uni asioissa.

Seksielämä kuolee

Tasaisin väliajoin kuulee myös sitä, että parisuhde ja seksielämä kärsii siinä kun pieni lapsi nukkuu samassa huoneessa ja/tai perhepedissä. Mutta eipä meillä ole kärsinyt. Seksiä voi harrastaa muuallakin kuin sängyssä ja läheisyyttä voi antaa niin monilla muilla tavoilla, kuin pelkästään vierekkäin nukkumalla. Nämä pikkulapsivuodet ovat niin lyhyt aika ihmiselämässä, että me ehditään nukkua lusikassa vielä vuosikaudet, kun aiotaan kuitenkin olla pitkään yhdessä ja mennä naimisiinkin.

Eräs seuraajani kertoi minulle, että oli törmännyt ajatukseen siitä, että seksiä ei voisi harrastaa edes samassa asunnossa, missä on lapsia. Ja tästä olin puhtaasti järkyttynyt. Tämä menee johonkin äärikonservatiiviseen ajattelutapaan siitä, että seksi on vain ja ainoastaan lasten saamista varten.

Tätä perusteltiin sillä, että jokainen lapsi herää joskus öisin ja saa traumoja, kun näkee vanhemmat harrastamassa seksiä. Väitän, että tämä ei liity edes siihen itse tapahtuman näkemiseen vaan siihen, että asiasta ei puhuta riittävän avoimesti. Lasten kanssa voi puhua seksistä ikätasoisesti. Meilläkin on kerrottu, että se on sellaista aikuisten leikkiä ja sillä tuotetaan hyvää oloa toiselle. Avoin puhe on mielestäni äärimmäisen tärkeää.

Summa summarum, meillä taapero ei ole hetkeen saamassa omaa huonetta. Tämän hetkisessä taloustilanteessa ei haluta edes etsiä isompaa asuntoa. Varsinkin kun mahdutaan tänne. Jonain päivänä todennäköisesti halutaan yksi huone lisää, mutta sen aika ei ole ihan vielä.

Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Oletteko törmänneet vastaavaan keskusteluun?

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Perheessämme on kaksi koululaista

Lasten kesäloma ja miten se koettelee parisuhdetta

Rakkaalle 1-vuotiaalle!

Päivä (lähes) 1-vuotiaan kanssa

Viime päivinä: Podcast äänityksiä ja perhearkea

Kalenteri on pyörähtänyt jo selkeästi elokuun puolelle ja koulujen alkuun on enää hetki. Me olemme merkittävän virstanpylvään edessä, sillä tänä syksynä perheessämme on kaksi koululaista. Toinen isoista siirtyy kolmannelle luokalle, mikä on sekin ihan omanlaisensa virstanpylväs. Kolmannella luokalla opetus muuttuu ja uusia aineitakin tulee lukujärjestykseen.

Sen lisäksi kakkonen aloittaa tänä syksynä ensimmäisen luokan. Uskomatonta, että se pieni, suloinen pörröpää, joka läpsytteli mielestäni vielä hetki sitten vaaleanpunaisissa sandaaleissaan, on nyt ekaluokkalainen.

Niin nämä minun vauvani vain kasvavat. Se on toinen vastaavanlainen silmänräpäys ja meidän pieninkin aloittaa koulutaipaleensa. Onneksi hän on tällä hetkellä tuollainen pieni pampula, jonka voin kaapata iltaisin nukkumaan menessä kainaloon.

Toista kertaa

Näin toisella kerralla koulun aloitus ei ole ihan yhtä jännittävää. Toki veikkaan, että ensimmäisenä aamuna koulun pihalla silmänurkka kostuu taas. Mutta todennäköisesti moni asia tulee olemaan minulle vanhempana vähän tutumpaa ja helpompaa. Tämä lapsi on myös saanut valmistautua tulevaan ihan eri tavalla, kuin esikoinen. Hän on nähnyt läksyjä kotona ja kuullut isomman juttuja koulusta.

Nyt ollaan ostettu reppu, penaali, juomapullo ja muuta pientä, mutta tärkeää koulun aloitusta varten. Lapsi hoki koko kesän ”koska mennään ostamaan reppu ja penaali?” Ja voi sitä riemua, kun aika koitti. Nyt lapsi on iloinen ja ylpeä omasta sateenkaari repustaan ja pupu penaalistaan.

Mikä puhelin ekaluokkalaiselle?

Turvaksi koulutielle hankittiin tällekin lapselle ensimmäiseksi puhelimeksi Xploran kellopuhelin. Isompi lapsi aloitti myös ekaluokalla kellopuhelimella. Se nimittäin tuntuu turvalliselta vaihtoehdolta, kun puhelimella ei pääse nettiin. Siihen voi soittaa vain määritellyt puhelinnumerot. Isommalla on nimittäin nyt jo ihan kännykkä ja voin kertoa, että äidin stressilevelit ovat nousseet merkittävästi sen myötä.

Kännykän käyttö sujuu vaivattomasti ja somekanavia puhelimessa ei ole. Eikä vielä ihan hetkeen tulekaan. Silti jo kavereiden kanssa viestittelyssä ollaan jouduttu kertaamaan etikettiä ja pelisääntöjä. Yritän muistuttaa itseäni, että lapseni on vielä aivan kesken monen asian kanssa ja tarvitsee ohjausta.

Siksi pienemmän matkaa helpottamaan vielä kellopuhelin. Vähemmän stressiä itse kullekin ja samaan aikaan meillä tärkeillä aikuisilla on hieman helpompaa, kun lapseen saa yhteyden.

Haluan lapsieni tietävän, että luotan heihin ja pidän heitä fiksuina. En pörrää mikromanageroimassa heidän perässään. Itseasiassa, silloin kun esikoinen aloitti koulun, hän muisti alkuun paremmin läksynsä kuin minä. Nykyään myös minä muistan ne. 😄

Tämä ehkä muistutuksena myös itselleni, vaikka ekaluokkalainen onkin verrattain pieni, niin samaan aikaan hän pystyy kantamaan vastuuta joistain asioista. Hän on taitava ja älykäs lapsi, joka pärjää varmasti uudessa koulussa.

Nyt nautitaan näistä viimeisitä lomapäivistä. Pian arki muuttuu taas ja saadaan taas rytmiä arkeen. Ja autoilijoille muistutus, ensi viikosta alkaen liikkeellä on taas paljon pieniä koululaisia. Muistakaa varoa! 🩷

-Jenni

P.S. Ajattelin kirjoittaa Q&A postauksen arjesta tuon kaikkein pienimmän kanssa. Joten, jos sinulla on kysyttävää, niin nyt kannattaa kysyä! Laitan Instagramiin kysymysboksin, mutta tiedän etteivät kaikki teistä ole siellä. Joten kysy kommentoimalla tähän postaukseen!

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Lasten kesäloma ja miten se koettelee parisuhdetta

Rakkaalle 1-vuotiaalle!

Päivä (lähes) 1-vuotiaan kanssa

Viime päivinä: Podcast äänityksiä ja perhearkea

On äärimmäisen helppoa olla maailman paras isä