Perheessämme on kaksi koululaista
3Kalenteri on pyörähtänyt jo selkeästi elokuun puolelle ja koulujen alkuun on enää hetki. Me olemme merkittävän virstanpylvään edessä, sillä tänä syksynä perheessämme on kaksi koululaista. Toinen isoista siirtyy kolmannelle luokalle, mikä on sekin ihan omanlaisensa virstanpylväs. Kolmannella luokalla opetus muuttuu ja uusia aineitakin tulee lukujärjestykseen.
Sen lisäksi kakkonen aloittaa tänä syksynä ensimmäisen luokan. Uskomatonta, että se pieni, suloinen pörröpää, joka läpsytteli mielestäni vielä hetki sitten vaaleanpunaisissa sandaaleissaan, on nyt ekaluokkalainen.
Niin nämä minun vauvani vain kasvavat. Se on toinen vastaavanlainen silmänräpäys ja meidän pieninkin aloittaa koulutaipaleensa. Onneksi hän on tällä hetkellä tuollainen pieni pampula, jonka voin kaapata iltaisin nukkumaan menessä kainaloon.
Toista kertaa
Näin toisella kerralla koulun aloitus ei ole ihan yhtä jännittävää. Toki veikkaan, että ensimmäisenä aamuna koulun pihalla silmänurkka kostuu taas. Mutta todennäköisesti moni asia tulee olemaan minulle vanhempana vähän tutumpaa ja helpompaa. Tämä lapsi on myös saanut valmistautua tulevaan ihan eri tavalla, kuin esikoinen. Hän on nähnyt läksyjä kotona ja kuullut isomman juttuja koulusta.
Nyt ollaan ostettu reppu, penaali, juomapullo ja muuta pientä, mutta tärkeää koulun aloitusta varten. Lapsi hoki koko kesän ”koska mennään ostamaan reppu ja penaali?” Ja voi sitä riemua, kun aika koitti. Nyt lapsi on iloinen ja ylpeä omasta sateenkaari repustaan ja pupu penaalistaan.
Mikä puhelin ekaluokkalaiselle?
Turvaksi koulutielle hankittiin tällekin lapselle ensimmäiseksi puhelimeksi Xploran kellopuhelin. Isompi lapsi aloitti myös ekaluokalla kellopuhelimella. Se nimittäin tuntuu turvalliselta vaihtoehdolta, kun puhelimella ei pääse nettiin. Siihen voi soittaa vain määritellyt puhelinnumerot. Isommalla on nimittäin nyt jo ihan kännykkä ja voin kertoa, että äidin stressilevelit ovat nousseet merkittävästi sen myötä.
Kännykän käyttö sujuu vaivattomasti ja somekanavia puhelimessa ei ole. Eikä vielä ihan hetkeen tulekaan. Silti jo kavereiden kanssa viestittelyssä ollaan jouduttu kertaamaan etikettiä ja pelisääntöjä. Yritän muistuttaa itseäni, että lapseni on vielä aivan kesken monen asian kanssa ja tarvitsee ohjausta.
Siksi pienemmän matkaa helpottamaan vielä kellopuhelin. Vähemmän stressiä itse kullekin ja samaan aikaan meillä tärkeillä aikuisilla on hieman helpompaa, kun lapseen saa yhteyden.
Haluan lapsieni tietävän, että luotan heihin ja pidän heitä fiksuina. En pörrää mikromanageroimassa heidän perässään. Itseasiassa, silloin kun esikoinen aloitti koulun, hän muisti alkuun paremmin läksynsä kuin minä. Nykyään myös minä muistan ne. 😄
Tämä ehkä muistutuksena myös itselleni, vaikka ekaluokkalainen onkin verrattain pieni, niin samaan aikaan hän pystyy kantamaan vastuuta joistain asioista. Hän on taitava ja älykäs lapsi, joka pärjää varmasti uudessa koulussa.
Nyt nautitaan näistä viimeisitä lomapäivistä. Pian arki muuttuu taas ja saadaan taas rytmiä arkeen. Ja autoilijoille muistutus, ensi viikosta alkaen liikkeellä on taas paljon pieniä koululaisia. Muistakaa varoa! 🩷
-Jenni
P.S. Ajattelin kirjoittaa Q&A postauksen arjesta tuon kaikkein pienimmän kanssa. Joten, jos sinulla on kysyttävää, niin nyt kannattaa kysyä! Laitan Instagramiin kysymysboksin, mutta tiedän etteivät kaikki teistä ole siellä. Joten kysy kommentoimalla tähän postaukseen!
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Lasten kesäloma ja miten se koettelee parisuhdetta
Päivä (lähes) 1-vuotiaan kanssa
Viime päivinä: Podcast äänityksiä ja perhearkea
On äärimmäisen helppoa olla maailman paras isä
Lasten kesäloma ja miten se koettelee parisuhdetta
Nyt, näin heinäkuun vaihtuessa elokuuhun olen kuullut jonkin verran huokailuja vanhemmilta. Siis sellaisia; ”Alkais jo”, oli kyse sitten koulusta tai päiväkodista. Ja kieltämättä, kun lapset ovat pyörineet usemman viikon kotona enemmän ja vähemmän 24/7, niin pinna on ollut itse kullakin herkillä.
Meillä on sentään ollut pari kahden viikon mittaista taukoa tässä välissä, mutta silti. Kolmen lapsen kotona olo on aina yhtä intensiivistä. Ja tämä lomakausi koettelee niin hermoja, kuin myös sitä parisuhdetta. Uskallan väittää, että meidän sekstailukerrat tänä kesänä on laskettavissa yhden käden sormilla. Kuulostaako tutulta?
Tervetuloa sirkukseen!
Päivisin tuntuu, että hommaa ja tarvitsevia on ihan joka hetkelle. Milloin taapero ei kiipeä omin avuin sohvalle, niin silloin ihan sata varmasti isommat tappelevat niin, että joudut rientämään erotuomariksi. Ja ihan koko ajan pitäisi olla laittamassa ruokaa, sekä keksimässä aktiviteetteja. Jos seksikerrat voi laskea yhden käden sormilla niin niitä ”äiti mulla on tylsää”-huutoja on kuultu kyllä senkin edestä.
Tähän päälle yhden vanhemman vuorotyö ja toisen yrityksen pyörittäminen kotona, niin se paletti on aikamoinen. Ja vaikka nautin siitä, että meidän koko perhe on ollut kasassa, on tämä oikeasti ollut ajoittain myös aika rankkaa.
Olen tehnyt tosi usein iltaisin töitä. Kirjoittanut, suunnitellut podcastia tai edistänyt jotain muuta projektia, sen minkä olen pystynyt. Jos minulla on ollut päivisin palaveri, niin ei ole ollut kerta tai kaksi, kun joku hilluu taustalle ilveilemässä. Onneksi partnerini ymmärtää tämän.
Mutta täytyy sanoa, että tässä ei ole ollut päällimmäisenä mielessä se parisuhteen hoivaaminen tai seksi. Ja kun ulkona on olleet hiostavat seksihelteet, niin ihan kauhean lähelle en ole edes kumppaniani halunnut.
Parisuhde koetuksella
Pääosin tämä kesä on mennyt hyvin, mutta ollaan huomattu, että hektisyys on aika ajoin kiristänyt meitä molempia. Ollaan tiuskittu toisillemme ja tunnettu kumpikin riittämättömyyttä ja kuormittavuutta. Kummastakin on tuntunut aika ajoin, että elämä on pyörinyt pelkästään kodin ja työn ympärillä, eikä aikaa tunnu olevan millekään muulle.
Meidän vahvuus on onneksi ollut aina avoin puhe ja se ei ole unohtunut tänäkään aikana. Kun toisen kanssa pystyy jakamaan niin isot kuin pienetkin murheet, niin se taakka kevenee. Sen lisäksi tuntuu siltä, että kaikkea ei tarvitse kantaa aivan yksin.
Ja kumpikin tiedostetaan, että tämä aika on nyt vain tätä. Meillä täällä kolme lasta, joista yksi on ilman jarruja ja järkeä menevä taapero. Meidän lapset kasvaa koko ajan ja elämä helpottuu. Yöt eivät ole ikuisesti katkonaisia ja aamut aikaisia. Jossain vaiheessa sitä seksiä pystyy harrastamaan taas sängyssä sohvan sijaan, kun siellä perhepedissä ei ole tissiriippuvaista taaperoa. Hyvin kliseisesti; Tämä on vain vaihe.
Ja tähän loppuun sellainen ärsyttävä toteamus, että en kyllä vaihtaisi tätä meidän elämää mihinkään. Meillä menee loppujen lopuksi tosi hyvin, vaikka vällillä kuormittaa ja kiristääkin. Meidän lapset ovat kaikki aivan ihania, enkä voi käsittää millainen onni ollaan saatu kokea. Sen lisäksi minulla kävi mieletön tuuri pelattuani Tinderissä kaksi vuotta ja löydettyäni lopulta Toten kaltaisen mielettömän kultakimpaleen. 🩷 Hän on paras mahdollinen aisapari ja kumppani tässä arjessa. Rakastan häntä valtavasti.
Haluan kuitenkin puhua myös niistä vaikeammista hetkistä ja tunteista. Nekin kuitenkin kuuluvat tähän meidän elämään. Ja vaikka perhettään rakastaa ja arjestaan nauttii, niin ei se poista väsymystä, turhautumista tai kuormittumista. Toivon tämän tarjoavan vertaistukea muille.
Aloin juuri miettiä, että tästä aiheesta riittäisi juttua vaikka podcastiin. Ehkä meidän täytyy äänittää jakso aiheesta.
Toivottavasti siellä kesä on sujunut hyvin. Odotetaanko siellä jo koulujen alkamista ja arjen normalisoitumista?
-Jenni
KUVAT: Ida Keränen
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
On äärimmäisen helppoa olla maailman paras isä