Ihana, ihana syksy
0Siis mä niin nautin tällä hetkellä. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän nautin syksystä. Syksy on ihanaa. Ilmat viilenevät. Saa pukeutua ihaniin neuleisiin. Kynttilöiden polttaminen tuntuu tunnelmalliselta. Joka paikassa näkyy mielettömän kauniita värejä. Tämä on aivan ihanaa aikaa.
Lasten harrastuksista
Meidän perheessä syksy on näyttänyt erilaiselta kuin aiemmin. Meidän perheessä on kaksi koululaista ja ensimmäistä kertaa sitten esikoisen muskarin, ohjattuja harrastuksia. Ei olla pidetty kiirettä harrastusten kanssa, koska arki on tuntunut muutenkin niin täydeltä. Nyt esikoinen saa kokeilla ensimmäistä kertaa, miten ohjatut harrastukset istuvat tähän meidän arkeen.
Välillä mietin hieman kauhuissani sitä, miten nuorina lasten pitäisi alkaa harrastamaan jotain ja miten nuorena siitä harrastamisesta tulee niin vakavaa ja tavoitteellista. Ymmärrän toki sen, jos lapsella on palo esimerkiksi jääkiekkoon ja halu tehdä sitä vakavissaan. (Olen useamman lätkäjannun ylpeä isosisko.) Mutta eivät kaikki lapset suunnittele uraa neljä vuotiaana.
Ja siis, haluan ehdottomasti tukea lapsiani kaikessa, mitä he päättävät alkaa tekemään. Mutta en halua painostaa heitä harrastusten kanssa.
Eivätkä lapset ole meillä tekemistä vaille jääneet. Esimerkiksi kirjastoretket ovat olleet jo vuosia meidän yhteistä puuhaa. Nykyään käydään säännöllisesti koko perhe Oodissa. Taapero rakastaa touhuta siellä, vaikka ei juuri vielä kirjoista perusta. Isot tykkäävät myös leikkiä kirjastossa, mutta lainaavat joka kerta myös pinon kirjoja luettavaksi. Niitä he sitten lukevat kotona.
Meillä on myös pieni kannustin lukemiselle. Jokaisesta uudesta luetusta kirjasta saa euron verran rahaa. Koen itse lukemisen ja suomenkielen taidon äärimmäisen tärkeäksi. Väitän tämän siirtyneen myös isommille lapsilleni, jotka lukevat todella paljon ja kuuntelevat äänikirjoja ihan yhtä paljon. Kirjat, sadut ja tarinat ovat meillä täysin arkipäivää. Mikä on ihanaa!
Joten, eivät lapset ole ilman harrastusta ja tekemistä jääneet.
Kotoilua
Ollaan vietetty nyt myös paljon aikaa kotona. Osasyynä tähän on se, että Totte sairasti keuhkokuumeen, jota on ollut nyt todella paljon liikkeellä. Muistakaa mennä lääkäriin tarvittaessa. Keuhkokuume ei ole leikin asia.
Olen nyt itseasiass aensimmäistä iltaa rauhassa kotona Toten töihin paluun jälkeen. Talo tuntuu super hiljaiselta. Vaikka taapero nukkuukin läheisessä huoneessa. Silti tuntuu melkein siltä, kuin olisin yksin kotona. Outoa. Ehdin tottua Toten läsnäoloon. Nyt kun isot lapset ovat myös poissa, talo tuntuu äärimmäisen hiljaiselta.
Katselen parhaillaan kyynel silmäkulmassa Heartstopperin uutta kautta. Mietin samalla, että en malta odottaa sitä, että nuo isommat lapset ovat Heartstopper-iässä. Tämä on sarja, jonka haluaisin ehdottomasti katsoa joskus lasten kanssa.
Olen seurannut myös aktiivisesti Petollisia. Tietysti. Olen katsonut jaksot, petollisten paljastukset lisäpätkät ja kuunnellut sarjan omaa podcastia. Edelleen haaveeni on päästä joskus Petollisiin pelaamaan. Pitää siis kasvattaa tätä omaa tunnettuuttaan.
Kausi on ollut todella juicy. Fatimin ja Miisan välit harmittavat, onneksi siitä on päästy eteenpäin. Muuten kausi on ollut todella mieluisaa katsottavaa. Uskolliset ovat paljon skarpimpia kuin ensimmäisellä kaudella ja mielestäni Petolliset pelaavat rohkeammin. Todella mielenkiintoinen kausi.
Mitä kuuluu liikunnalle?
Minulla oli tässä parin viikon hyvä lenkkiputki, joka katkesi pikku flunssaan. Olen ottanut pari päivää levon kannalta. Tämä toinen päivä on tuntunut jo hieman vaikealta olla paikoillaan. Onneksi tämä vaikutti olevan vain pikku pöpö. Huomenna pääsen toivon mukaan taas uimaan, kun olo on aika hyvä.
Huomaan, että olen päässyt kiinni siihen kuuluisaan positiiviseen kierteeseen mitä liikuntaan tulee. Haluan lenkille ja haluan uimaan. Selkäkipuni ovat hellittäneet. Unenlaatuni on parantunut. Tunnen jaksavani paremmin ja olen energisempi. Siitäkin huolimatta, että koin voivani jo aiemmin hyvin. Olen tästä todella iloinen. Ja toivon todella, että saan pidettyä intoa yllä sään muuttuessa kurjemmaksi.
Sellaista tänne tällä hetkellä. Ajattelin, että tallaiset kuulumiset sopisivat tähän väliin, kun kirjoittaminen on tuntunut aavistuksen hankalalta. Mitä sinulle kuuluu?
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Lasten kesäloma ja miten se koettelee parisuhdetta
Mennyt viikko
Hei ihana! Siis huh huh, mikä viikko. Istun tässä lauantai-iltana sohvalla kirjoittamassa ja mietin, että kulunut viikko tuntuu kuukauden pituiselta. Vaikea uskoa, että siitä on viikko, kun Totte lähti käymään päivystyksessä ja rumba alkoi.
Tilanne oli sen verran paha, että meillä on käynyt useamman päivän kotisairaanhoitajat ja minä olen pyörittänyt tätä perhearkea pääasiassa yksin. Stressasin tilannetta ja erityisesti Toten vointia niin paljon, että en juuri nukkunut öisin. Sain myös elämäni ensimmäisen unihalvauksen, mikä oli aivan kamalaa. Nyt tilanne on onneksi rauhoittunut ja parantunut selkeästi.
Mutta kyllä tässä on saanut olla lievästi sanottuna kauhuissaan, kun toinen on ollut todella sairas. Koska olen hyvin taipuvainen katastrofiajatteluun, ehdin miettiä jos jonkinlaista skenaariota. Mutta kuten sanottu, tilanne on paranemaan päin, vaikka tässä onkin toipumisaikaa vielä jäljellä. Me selvittiin!
Minulla on ollut kyllä kädet täynnä lasten kanssa. Päädyin perumaan menemisiänikin tämän vuoksi, kun halusin olla kotona. Voin kertoa, että loppuviikkoon mennessä oma pää alkoi olla aika räjähtämispisteessä. Silloin maltoin viimein lähteä lenkille. Tänään minut passitettiin uimaan. Olin kuulemma aivain eri ihminen, kun tulin uimasta kotiin.
Isoäidin juhlat
Viikko sitten vietimme isoäitini syntymäpäiviä Tuusulassa Krapihovissa. Juhlat olivat aivan ihanat. Puhuimme äidin kanssa siitä, miten ihanaa oli saada meidän suku koolle, saman katon alle juhlimaan isoäitiä. Meidän suku ei ole kovin usein koolla, joten tämä oli ihanaa. Ja vieläpä näin syntymäpäivien merkeissä.
En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Karpihovissa tai tiennyt kyseistä paikkaa. Siellä järjestetään kuitenkin kaikenlaisia tapahtumia ja alueella on ilmeisesti myös todella tyylikäs hotelli. Ruoka oli todella hyvää ja miljöö oli super kaunis. Sellainen puukartano pihapiireineen ja omenapuineen. Meidän perheellä oli yksityinen kabinetti, jossa saatiin olla oman porukan kesken.
Lapset juoksivat omenapuiden lomassa heti, kun lautaset olivat tyhjenneet. Mikä oli ihanaa. Taapero tosin vierasti kaikkia ja roikkui minussa koko juhlien ajan. Se teki päivästä hieman rankan. Aika ajoin olisin kaivannut taaperolle toista tuttua syliä juhliin. Pärjättiin kuitenkin hyvin. Vaikka omat kädet olivat täynnä, oli ihanaa että lapsetkin pääsivät juhlimaan omaa isoisovanhempaansa ja näkemään serkkujaan.
Elämä rullaa tällä hetkellä aika mukavasti omalla painollaan. Meidän arki ja elämä on tällä hetkellä pääasiassa todella hyvää. Minulla voisi olla töitä vähän enemmän, mutta pärjäämme. Ja se on tärkeintä.
Lasten kanssa on super ihanaa. Tuntuu, että jokainen ikä lasten kanssa on se paras ikä. Meidän lapset on ihan huippuja kaikin puolin. Olen viime aikoina taas ihastellut kyynel silmässä lasten sisarussuhteiden kehittymistä. Pienin palvoo isosisaruksiaan. Nykyään hän juoksee heitä ovelle koulusta vastaan.
Synnytyksen jälkeen olen odottanut, milloin isompien into vauvasta hiipuu. Se ei ole kuitenkaan hiipunut mihinkään. He nauttivat edelleen pikkuveljen seurasta ja leikittämisestä. Tämän ansiosta he ovat myös äärettömän iso apu tässä meidän arjessa. Tätä kaikkea on ollut oikeasti ilo seurata.
Viime viikon vastoinkäymisiä lukuunottamatta, meidän elämä on tällä hetkellä aivan ihanaa.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Lasten kesäloma ja miten se koettelee parisuhdetta