Hei ihana! Siis huh huh, mikä viikko. Istun tässä lauantai-iltana sohvalla kirjoittamassa ja mietin, että kulunut viikko tuntuu kuukauden pituiselta. Vaikea uskoa, että siitä on viikko, kun Totte lähti käymään päivystyksessä ja rumba alkoi.

Tilanne oli sen verran paha, että meillä on käynyt useamman päivän kotisairaanhoitajat ja minä olen pyörittänyt tätä perhearkea pääasiassa yksin. Stressasin tilannetta ja erityisesti Toten vointia niin paljon, että en juuri nukkunut öisin. Sain myös elämäni ensimmäisen unihalvauksen, mikä oli aivan kamalaa. Nyt tilanne on onneksi rauhoittunut ja parantunut selkeästi.

Mutta kyllä tässä on saanut olla lievästi sanottuna kauhuissaan, kun toinen on ollut todella sairas. Koska olen hyvin taipuvainen katastrofiajatteluun, ehdin miettiä jos jonkinlaista skenaariota. Mutta kuten sanottu, tilanne on paranemaan päin, vaikka tässä onkin toipumisaikaa vielä jäljellä. Me selvittiin!

Minulla on ollut kyllä kädet täynnä lasten kanssa. Päädyin perumaan menemisiänikin tämän vuoksi, kun halusin olla kotona. Voin kertoa, että loppuviikkoon mennessä oma pää alkoi olla aika räjähtämispisteessä. Silloin maltoin viimein lähteä lenkille. Tänään minut passitettiin uimaan. Olin kuulemma aivain eri ihminen, kun tulin uimasta kotiin.

Isoäidin juhlat

Viikko sitten vietimme isoäitini syntymäpäiviä Tuusulassa Krapihovissa. Juhlat olivat aivan ihanat. Puhuimme äidin kanssa siitä, miten ihanaa oli saada meidän suku koolle, saman katon alle juhlimaan isoäitiä. Meidän suku ei ole kovin usein koolla, joten tämä oli ihanaa. Ja vieläpä näin syntymäpäivien merkeissä.

En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Karpihovissa tai tiennyt kyseistä paikkaa. Siellä järjestetään kuitenkin kaikenlaisia tapahtumia ja alueella on ilmeisesti myös todella tyylikäs hotelli. Ruoka oli todella hyvää ja miljöö oli super kaunis. Sellainen puukartano pihapiireineen ja omenapuineen. Meidän perheellä oli yksityinen kabinetti, jossa saatiin olla oman porukan kesken.

Lapset juoksivat omenapuiden lomassa heti, kun lautaset olivat tyhjenneet. Mikä oli ihanaa. Taapero tosin vierasti kaikkia ja roikkui minussa koko juhlien ajan. Se teki päivästä hieman rankan. Aika ajoin olisin kaivannut taaperolle toista tuttua syliä juhliin. Pärjättiin kuitenkin hyvin. Vaikka omat kädet olivat täynnä, oli ihanaa että lapsetkin pääsivät juhlimaan omaa isoisovanhempaansa ja näkemään serkkujaan.

Elämä rullaa tällä hetkellä aika mukavasti omalla painollaan. Meidän arki ja elämä on tällä hetkellä pääasiassa todella hyvää. Minulla voisi olla töitä vähän enemmän, mutta pärjäämme. Ja se on tärkeintä.

Lasten kanssa on super ihanaa. Tuntuu, että jokainen ikä lasten kanssa on se paras ikä. Meidän lapset on ihan huippuja kaikin puolin. Olen viime aikoina taas ihastellut kyynel silmässä lasten sisarussuhteiden kehittymistä. Pienin palvoo isosisaruksiaan. Nykyään hän juoksee heitä ovelle koulusta vastaan.

Synnytyksen jälkeen olen odottanut, milloin isompien into vauvasta hiipuu. Se ei ole kuitenkaan hiipunut mihinkään. He nauttivat edelleen pikkuveljen seurasta ja leikittämisestä. Tämän ansiosta he ovat myös äärettömän iso apu tässä meidän arjessa. Tätä kaikkea on ollut oikeasti ilo seurata.

Viime viikon vastoinkäymisiä lukuunottamatta, meidän elämä on tällä hetkellä aivan ihanaa.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Loppukesän kuulumisia

Lasten kesäloma ja miten se koettelee parisuhdetta

Asioita, josita pidän itsessäni

Täytän tänään 35-vuotta

Sun ei ole pakko rakastaa iteäsi

Olen käynyt viime aikoina Instagramissa hermoja raastavaa keskustelua imetyksestä ja painonhallinnasta. Olen kertonut hyvin avoimesti siitä, miten tässä toisen imetyksen kohdalla ihmettä ei tapahtunutkaan.

Paljon puhutaan siitä, miten imetys on taivaan lahja äideillle. Samalla, kun jälkeläinen pidetään ravittuna, äiti laihtuu suorastaan silmissä, suklaata syömällä. Olen kerran kokenut tämän, aivan eri elämäntilanteessa. Toista lasta imettäessäni, silloin kun maito ei tahtonut riittää, laihduin kahdet raskauskilot kerralla.

Tällä rundilla homma ei ole ollutkaan niin yksinkertainen.

Kun en saanut mitä luvattiin

Kun tulin raskaaksi, olin sen verran syvällä omassa laihdutuskierteessäni, että mietin; ”Jes, nyt kun selviän raskaudesta ja saan imetyksen onnistumaan, niin laihdun kaikki ylimääräiset kilot, joita minulle on kerynyt.” Oikein hekumoin tällä ja tein suunnitelmia, haaveilin.

Olen hyvin avoimesti kertonut siitä, miten painoni on junnannut noin viimeisen vuoden ajan samassa kohtaa. Vaikka yritin vähän salaa paastota ja liikun enemmän, sekä syön monipuolisemmin ja terveellisemmin, kuin kuusi vuotta sitten. Imetys ei tosiaan tehnyt sitä mitä luvattiin. Ja voin kertoa, että se oli melkoinen shokki.

Jouduin tässä kohtaan käsittelemään melko paljon ja menemään itseeni.

Ja siis, en imetä sen vuoksi, että se olisi keinoni laihduttaa. Muuten olisin lopettanut jo aikaa sitten. Tämä ensimmäinen täysimetys on ollut itselleni todella merkityksellinen kokemus. Sen lisäksi se on ollut totta kai lapselle tapa saada ravintoa. Siinä kohtaa omat kilot ovat olleet toissijaiset.

Tämä kaikki kuitenkin teki sen, että aloin miettiä syitäni laihduttaa, sekä suhdetta omaan kehooni. Näihin aikoihin aloin myös kuunnella Veera Biancan Kehorauhaa podia. Se sai minut miettimään asioita entistä enemmän. Sen seurauksena sain vähän terveemmän keho- ja ruokasuhteen ja päätin lopettaa laihdutuskierteen.

Tänään mietin, mikä tarve ihmisillä on tulla kertomaan, että imetys kuluttaa 500 lisäkaloria päivässä ja ”kyllä minä lahduin imettäessä kaikki raskauskiloni”. Tämän päälle todetaan; ”jos et laihdu, niin teet kyllä jotain väärin”. Tällainen kommentointi on niin turhaa! Meidän kehot toimii eri tavalla. Minulle on nyt jaettu lukuisia tarinoita siitä, miten imettäjien kehot ovat toimineet, enkä ole lopulta saanut kovin montaa tarinaa, joissa imetys olisi laihduttanut. On todella mielenkiintoista, miksi juuri tämä versio on jäänyt elämään niin vahvasti. Oma kehoni on ainakin päättänyt turvata pienen ihmisen ravinnon saannin ja pitää kiinni siitä, minkä on saavuttanut.

Joten sen sijaan, että murehtisin kiloja, keskityn liikunnasta nauttimiseen ja siihen, että saisin pidettyä ateriarytmini kutakuinkin säännöllisenä. Nautin myös niistä imetyshetkistä meidän taaperon kanssa, jotka meillä on vielä jäljellä.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Imetyksen ristiriitaiset fiilikset

Imetys tähän asti

Viime aikojen arkisia kuulumisia

Ajatuksia imettämisestä

Loppukesän asu – Vihreä mekko ja farkkutakki