Viimeisiä päiviä kotona ja yksi kolmevuotias
0Hei tyypit. Meillä on täällä oikein kunnon loppukesän myrsky. Vettä tulee vaakaan ja naapuripihan puut ovat ihan mutkalla tuulen vuoksi. Juuri nyt ei kauheasti huvita ulkona olla. Oikeastaan tämä on tosi virkistävää ja tervetullutta. Laiton aamulla kynttilät palamaan ja nautiskellaan sisällä tunnelmasta.
Sadepäivä sopii hyvin viime viikon läpi käymiseen.
Viikon kuulumiset
🗙Päällimmäisenä mielessä on se, että tämä viikko on vauvan viimeinen viikko minun kanssani kotona. Äitiysloma vaihtui kesälomaksi ja ensi kuussa häämöttää töihin paluu. Sitä ennen tutustutaan kuitenkin rauhassa ja vauvantahtisesti perhepäivähoitoon. Tällä viikolla mama on ollut erityisen läheisyyden kipeä ja meillä onkin vauvan kanssa halittu, pusuteltu, pötkötelty ja nautittu yhteisestä ajasta, nyt kun se on ollut mahdollista. Edelleen ihan uskomatonta, että tämä vauvavuosi alkaa olla lopuillaan ja me ollaan tässä töihin paluun kynnyksellä. Onneksi, tiedän jo kokemuksesta, että edessä on vielä paljon mahtavia juttuja ja on siinä perusarjessakin oma viehätyksensä.
Lisäksi, tiedän myös kokemuksesta, kun yhteinen aika lasten kanssa on rajallinen, siitä osaa ottaa ihan eri tavalla kaiken irti. Pyrin nytkin olemaan mahdollisimman läsnä koko ajan. En kuitenkaan kiellä etteikö sitä tulisi vähän turhan usein selattua instagramia, silloin kun huomiota voisi antaa lapsille. Eli tämä tekee varmasti hyvää.
🗙Olin tällä viikolla viittä vailla kiikuttamassa kahvikonettani huoltoon. Pari päivää kahvi nimittäin maistui niin käsittämättömän pahalta ettei tosikaan. Koska olen huoltanut konettani asiaan kuuluvasti, epäilin myös omaa makuaistiani. Kunnes älysin katsoa jääkaappiin. Tällä viikolla Helsingin keskustassa oli jonkinlainen maitokato. Mieheni oli nimittäin kuulemma käynyt työpäivän jälkeen useammassa kaupassa, jossa maito oli ollut loppu. Hän oli päätynyt sitten tuomaan meille laktoositonta maitojuomaa. Ja voi luoja, se oli suoraan sanottuna hirveää. Ei tarvinnut onneksi lähteä viemään kahvikonetta huoltoon. Kaupassa käynti riitti.
Kaksplussa
🗙Isoin juttu tällä viikolla oli ehdottomasti siirtymiseni Kaksplussalle. Olen edelleen niin innoissani tästä siirrosta, sillä oma brändini tuntuu sopivan niin paljon paremmin yhteen Kaksplussan kanssa. Ja tällä tavalla mun ei tarvitse luopua mistään. Saan pitää oman ulkoasun ja keskittyä omaan tekemiseen. Tämän ansiosta mulla on todella hyvä draivi, vaikka pientä muuttokaaosta tässä onkin ollut. Nyt kun pystyn keskittymään vain kirjoittamiseen, niin se helpottaa.
🗙Olen ollut viikolla todella paljon yksin kotona iltaisin. Mieheni on tehnyt todella pitkää päivää töissä ja aika usein olen ehtinyt mennä jo nukkumaan ennen, kuin hän on edes tullut kotiin. Aamuisin hän on jo lähtenyt, ennen kuin kukaan muu meistä on edes herännyt. Hieman hirvittää vain ne aika vähäisiksi jääneet yöunet, mutta siitä syystä annoinkin hänen nukkua viikonloppuna rauhassa. Kaksiossa sellainen täysi hiljaisuus kahden lapsen kanssa on lievästi mahdotonta, mutta onneksi hän raahautui sunnuntai-iltana nukkumaan samaan aikaan tyttöjen kanssa. Onhan tämä rankkaa, mutta yhdessähän tätä kaikkea perheen eteen tehdään. Arvostan jokaista ylityötuntia, jonka hän meidän vuoksi tekee. Vastavuoroisesti minä huolehdin siitä, että kotona on kaikki hyvin.
Kolmevuotias Big mamas home
🗙Tiedättekö mitä huomasin? Tänään on Big mamas homen kolmevuotis synttärit. Tasan kolme vuotta sitten julkaisin ensimmäisen postaukseni. Täytyy sanoa, että olen tullut todella pitkälle, siitä päiväkirjamaisesta blogista, jolla tämä koko juttu alkoi. Tästä pääset ekaan postaukseen, jos kiinnostaa käydä lukemassa. Kuten sanottu, pitkälle on tultu. Sain Colour outside the lines-blogin Susannalta juuri hauskan haasteen, joka sopii hyvin blogin synttärien kunniaksi. Yritän saada sen teille huomiseksi ulos.
xx
Jenni S.
Kokemuksia perhepäivähoidosta
Nyt kun bebe aloittaa maanantaina hoidossa, ajattelin jakaa kanssanne muutaman ajatuksen perhepäivähoidosta. Ennen, kuin laitoin lapseni perhepäivähoitoon, en tiennytkään kuinka paljon parjausta ja epäluuloja hoitajat saavat osakseen. Tässä kahden vuoden aikana olen kuullut aika uskomattomia juttuja ja minäkin olen päätynyt oikomaan väärinkäsityksiä, joissa on toimittu ennakkoluulojen mukaan.
Kokemuksia perhepäivähoidosta
Meillä ainakin on maailman paras perhepäivähoitaja. Joka aamu Little E juoksee ovesta sisään ja on niin innoissaan ettei ehdi moita sanoa. Iltapäivällä ei millään huvittaisi lähteä kotiin, kun päivällä on ollut niin kivaa. Kotiin kantautuu tasaiseen askarteluja ja piirustuksia ja kuulen jatkuvasti uusia, lauluja, joita hoidossa on opittu. Myös muut meidän alueen hoitajat on olleet tosi mukavia ja osaavia. Samoin meidän vakkarivarahoito, joka on läheinen ryhmis, on tosi kiva paikka. Little E odottaa usein, milloin pääsee käymään varahoidossa.
Liputan täysin perhepäivähoidon puolesta. Mutta tietysti en kehota ketään hakemaan pph:on, jos se ei tunnu lainkaan omalta. Meille tämä on sopinut.
Tänä syksynä tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun Little E aloitti perhepäivähoidossa ja olen joka päivä kiitollinen siitä, että tyttäremme sai paikan kyseiseltä hoitajalta. Esikoinen on tänä aikana itkenyt tasan kaksi kertaa hoitoon jäädessään. Pääsääntöisesti harmi on tullut silloin, kun kotipäivä ei olisi huvittanut ollenkaan ja hoitoon ei ole päässyt.
Ryhmä on sopivan pieni, jolloin lapset saavat kukin riittävästi huomiota ja apua. Lisäksi siellä on viimeisen vuoden ajan ollut myös kolme muuta, Little E:n kanssa samassa kehitysvaiheessa olevaa lasta. Näin koko poppoo on saanut opetella täsmälleen samoja juttuja samaan aikaan. Tänä syksynä lapset ovat alkaneet leikkiä enemmän myös yhteisiä leikkejä, eikä vain vierekkäisiä leikkejä. Mikä on tietysti aika ihanaa. Lapsista on tullut jo tosi hyviä kavereita keskenään.
Tänä syksynä ryhmässä on Little E:n lisäksi kaksi isompaa lasta, jotka ovat vanhoja tuttuja. Näin ollen meidän Baby B saa olla aivan rauhassa porukan ainoa vauva. Mikä tuntuu minusta aivan ihanalta. Isommat on kuitenkin jo niin omatoimisia, että eivät tarvitse kaikessa apua ja hoitaja saa keskittyä vähän enemmän vauvaan.
Kevyt aloitus
Me aloitetaan BB:n kanssa tosi kevyesti, kun se on mahdollista. Ekalla viikolla sellaisia muutaman tunnin päiviä ja siitä sitten korotetaan. Ollaan viimeiset kaksi viikkoa hengailtu iltapäivisin hetki hoitopaikan pihalla, jotta bebe on saanut tehdä rauhassa tuttavuutta hoitajan kanssa. Tapaamiset on mennyt tosi kivasti. Varsinkin, jos minä en ole ollut välittömässä näkökentässä. Uskon, että eka päiväkin menee ihan hyvin.
Mutta täytyy kuitenkin ehkä sopia jotkut lounastreffit ensiviikolla, että saan jotain mielekästä tekemistä.
Omasta puolestani voin suositella perhepäivähoitoa, jos päiväkotien ryhmäkoot hirvittävät. En kuitenkaan missään nimessä sano, että tämä on ainoa oikea hoitomuoto. Meille tämä on sopinut. Kirjoitin muuten kaksi vuotta sitten postauksen; Vinkit päivähoidonensikertalaisille. Jos on hakemassa ensimmäistä kertaa päivähoitoon ja kaipaa neuvoa, niin kannattaa käydä lukaisemassa.
Onko teillä mielessä postaustoiveita liittyen päivähoitoon? Tyttöjen syysvaatteista on tulossa postausta lähitulevaisuudessa.
xx
Jenni S.