Hei ihana! Toivottavasti sinulle kuuluu hyvää. Minä olen pari viimeistä päivää hoitanut nuhaista taaperoa, samalla kun kärsin todella kivuliaista kuukautisista. Tuntuu, että kivut pahenevat vuosi vuodelta. Tällä kertaa pystyin joko makaamaan paikoillani tietyssä asennossa tai kävelemään kumarassa ympyrää, muutoin olo oli sietämätön. Ja tässä tilanteessa lääkärit suosittelevat buranaa ja panadolia, jotka eivät omalla kohtallani auta enää tippaakaan. En voi muuta kuin ihmetellä, miten naisten kivunhoito on edelleen näin heikoissa kantimissa.

Totte on ollut varsinainen enkeli. Kun minun ei tehnyt mieli syödä yhtään mitään hän toi kaupasta vispipuuroa ja vähän irtokarkkeja, jolloin sain suusta edes jotain alas. Ihmettelen edelleen miten olen ollut näin onnekas. En ole vain löytänyt itselleni kumppania, joka tekee puolet kotona, vaan myös aidosti tukee minua. Oli asia mikä hyvänsä.

Viime päivinä…

Olen viime päivinä suunnitellut kakkua äidilleni, joka täyttää vuosia. Juhlimme häntä tulevana viikonloppuna perheen kesken ja minä lupauduin leipomaan sitä varten kakun. On kiva päästä leipomaan jotain vähän aikuisempaan makuun, kun yleensä leivon kakkuja lastenjuhliin. Äidin kakkuun tulee näillä näkymin vadelman ja sitruunan makuja, sekä hempeitä pastellisia värejä. Kokeilen tällä kertaa myös ensimmäistä kertaa marenkikreemin maustamista aromilla. Lupaan esitellä lopputuloksen myös täällä.

Ennätyksiä rikki

Rikon tällä hetkellä omia ennätyksiäni Instagramissa, mikä tuntuu kieltämättä oikein hyvältä. Julkaisuni tavoittavat tällä hetkellä enemmän ihmisiä kuin koksaan aikaisemmin. Se tuntuu erityisen hyvälät senkin vuoksi, että olen tehnyt paljon töitä sen eteen. Ihmiset ovat kiinnostuneet minuista ja jutuistani. Toki samaan aikaan sisältöni tavoittaa myös niitä, jotka eivät ole niin kiinnostuneita ja joita jopa ärsytän.

Tiedostan vallan mainiosti sen, että mitä isompi yleisöni on, sitä enemmän tavoita myös niitä, joita ei naamatauluni miellytä. Eikä ole yksinkertaisesti mahdollista miellyttää kaikkia. Kun kumartaa yhteen suuntaan, pyllistää toiseen. Niin se vain menee. Ja minä haluan keskittyä niihin seuraajiin, jotka saavat sisällöstäni inspiraatioa ja voimaa. Heitä varten minä tätä teen. Ja vain sillä on väliä.

Tällaiset hetket tuntuvat itselle merkittäviltä. Aina välillä tuntuu siltä, että kaikki muut etenevät urallaan ja saavat asioita onnistumaan ja itse junnaa vain paikoillaan. Mikä ei edes pidä paikkaansa. Etenen ihan koko ajan. Rikon omia ennätyksiäni. Kasvatan tilejäni. Onnistun myymään kamppanjan uudelleen vanhalle asiakkaalle. Saan kutsuja tapahtumiin. Verkostoidun. Etenen. Ja yritän muistuttaa itselleni, että en voi verrata itseäni muihin. Keskityn tekemään omaa juttuani. Ja iloitsen jokaisesta saavutuksestani.

Väsyneet naiset

Aloin tänään kuuntelemaan Hanne Kettusen ääni kirjaa Väsyneet naiset. En ole vielä kovin pitkällä, mutta voin siitä huolimatta suositella kirjaa lämpimästi ihan jokaiselle. Niin naiselle, kuin miehelle. Hanne pureutuu kirjassaan siihen, miten monet naiset väsyvät ja miten parisuhteessa nainen on yleensä se, joka väsyy. Miten tänäkin päivänä työnjako on epätasa-arvoinen parisuhteissa. Kirja vaikuttaa heti kättelyssä tosi hyvältä. Olen aina pitänyt Hannen tavasti kirjoittaa.

Kuuntelin äänikirjaa lenkillä ja tirautin siinä samalla pari kyyneltä. Mietin menikö kirja ihoni alle sen vuoksi, että olen tuntenut itseni viime aikoina todella väsyneeksi. Omaan väsymykseeni epäilen syyksi niin hormoneja, kuin myös neljättä kuukautta jatkuvaa marraskuuta. Suosittelen kirjaa Totelle ja kyllä kaikille muillekin.

Meidän arki on edelleen todella hyvää ja ihanaa. Toki meilläkin on huolemme, mutta samaan aikaaan olemme monella tavalla todella onnekkaita ja onnellisia. Saan olla joka päivä onnellinen siitä, mitä olen saanut. Suomen ja maailman tämän hetkinen tilanne huolestuttaa ihan joka päivä. Tuntuu kamalalta millaisessa syösykierteessä maailma on. Mutta en näe tässä tilanteessa muuta vaihtoehtoa, kuin ajatella positiivisesti, keskittyä hyvään ja tehdä oma osansa sen eteen, että maailmasta tulisi parempi paikka. Vaalit ovat pian. Se on taas tilanne, jossa pääsee vaikuttamaan. Minusta tuntuu, että olen oman puolueeni ja ehdokkaani löytänyt.

Mutta kuten sanottu, keskityn positiiviseen. Keskityn perheeseeni ja läheisiini.

Mitä sinulle kuuluu helmikuun alkuun? Toivon, että pääsisin taas hyvään kirjoitusrytmiin hetkellisen takkuilun jälkeen. 

-Jenni

Haluatko lukea lisää ajatuksiani? Haluatko päästä syvemmälle ja oppia minusta enemmän? Kiinnostaako tekemäni työ? Kiinnostaako some? Tilaa uutiskirjeeni, liity blogin omaan sisäpiiriin. Kirjoitan sinne enemmän omia henkilökohtaisia ajatuksiani. Kirjoitan työstäni, ovalluksistani ja annan vinkkejä.

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Podcast: Kaverin kanssa

LUE MYÖS

Asia, josta salaa nautin äitinä

Mitä kuului viikonloppuun

Kolme lasta – Miten sujuu

Mitä taaperolle kuuluu

Joulupuuhia ja muita kuulumisia viikonlopulta

Oman iltajumppani jälkeen kävelin lasten huoneen ohitse ja huomasin siellä olevan vielä valon päällä. Kurkistin sisään huoneeseen ja kolmasluokkalainen luki edelleen sängyssään. Kehotin lasta laittamaan kirjan ja valot pois. Lapsi vastusteli. Ja salaa olin tästä äärimmäisen onnellinen ja nautin tilanteesta. Lapseni nauttii lukemisesta ja haluaa tehdä sitä. Koen onnistuneeni ainakin jossain. Siitä huolimatta siihen aikaan illasta, minun täytyy pyytää äitinä laittamaan kirja pois. Tällä kertaa sovittiin, että hän lukee sivun loppuun ja alkaa sitten nukkumaan.

Olen itse ollut lukutoukka. Olen ahminut kirjoja siitä lähtien kun opin lukemaan sujuvasti. Se on ollut yksi elämäni tärkeimpiä asioita. Lukemisen kautta sain myös tärkeimmät ystävyyssuhteeni. Olin innostunut fantasiakirjoista, joiden kautta innostuin puolestaan roolipelaamisesta. Asiat johtivat toiseen ja löysin omat ihmiseni.

Eväät tulevaisuuteen

Äitinä minulle on ollut alusta asti tärkeää tukea lasten lukemista, lukutaitoa, sekä hyvää pohjaa äidinkielelle. Lasten ensimmäiset joulukalenterit olivat kirjakalentereita. Meillä on luettu iltasatuja, lapset ovat kuunnelleet äänikirjoja, me olemme fiilistelleet yhdessä kirjoja ja käyneet kirjastoissa. Kyselen heiltä kirjoista ja pyrin olemaan kiinnostunut heidän lukemastaan. Olen tuntenut ylpeyttä, kun lasten suomenkielen taito on nostettu esille erilaisissa oppimiskeskusteluissa. Tämä on lämmittänyt mieltäni erityisesti, kun puhutaan lasten heikentyneestä lukutaidosta. Ainakin olen onnistunut antamaan lapsilleni todella arvokkaat eväät tulevaisuuteen.

Olen lukenut, että tilastojen mukaan poikien lukutaito on tyttöjä heikompi. Tästä syystä haluan antaa omalle pienelle pojalleni kaiken tuen mihin vain pystyn. Hän saa sitä onneksi myös muulta perheeltä. Nyt kun kirjat eivät enää päädy automaattisesti kolmeen osaan, olemme voineet alkaa taas lukea myös nuorimman lapsen kanssa.

Minua ei haittaa, vaikka joutuisin joka ilta sanomaan erikseen ”kirja ja valot pois”. Nautin siitä. Se on jotain, josta olen haaveillut vuosia. 🩷

-Jenni

Haluatko lukea lisää ajatuksiani? Haluatko päästä syvemmälle ja oppia minusta enemmän? Kiinnostaako tekemäni työ? Kiinnostaako some? Tilaa uutiskirjeeni, liity blogin omaan sisäpiiriin. Kirjoitan sinne enemmän omia henkilökohtaisia ajatuksiani. Kirjoitan työstäni, ovalluksistani ja annan vinkkejä.

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Podcast: Kaverin kanssa

LUE MYÖS

3 kirjaa, jotka ovat vaikuttaneet minuun eniten

Kirja, jonka jokaisen pitäisi lukea

Arkikuva 2/52

Lukuhaasteen esittely ja Marian Keyes Aikalisä