Nyt alkaa hiljalleen nyppimään tämä sairastaminen. Meidän perhe on ollut kuluneen kuukauden ajan enemmän ja vähemmän kipeä. Minä olen ollut nyt kolme kertaa kuumeessa ja nenä on vuotanut noin kuukauden päivät. Juuri kun alkaa näyttää siltä, että kaikki ovat terveitä ja tilanne normalisoituu, uusi flunssapiikki iskee kiinni kulman takaa. Little B on toista kertaa kuumeessa ja tällä kertaa kuume on jojoillut oudosti jo useamman päivän. Alkaa riittää pikku hiljaa. Itse asiassa töihin soittaminen alkaa hermostuttaa, kun ollaan jatkuvassa flunssassa. En uskalla enää edes sanoa mitään, jossa on ”onneksi” tai ”nyt näyttäisi”. Tuntuu, että povaan piruja seinille, jos edes mainitsen jotain tervehtymiseen liittyvää. Tai jos mainitsenkin jonkin sairauden nimen.

Eikä me olla ilmeisesti ainoita. Tuntuu, että tällaista sitkeää superfunssaa on liikenteessä. Jopa perhepäivähoitajamme, joka ei ole ollut kertaakaan meidän päivähoitohistoriamme aikana kipeänä, joutui pitämään kaksi päivää sairaslomaa.

Little B on ollut sunnuntaista lähtien kipeä ja tänään päätettiin käydä lääkärissä. Lääkäri tutki pikkuisen korvat, nielun ja kuunteli keuhkot. Diagnoosi oli tavallinen kausiflunssa, joten eiköhän se helpota sairastamalla. Voi olla, että myös puhkeavat hampaat tekevät oman osansa tässä paletissa.

Minä pörräsin tuossa pari iltaa sitten työvuoron jälkeen meidän lähikauppamme lisäravinne hyllyllä, kun mittani oli tullut täyteen tämän sairastelun suhteen. Päätin etsiä jotain, joka antaisi pöpöille kyytiä. Ostin sinkki pureskelutabletteja, sillä olen kuullut/lukenut jostain, että sinkki auttaa vastustuskykyä ja toimii parhaiten, jos imeytyy suun limakalvoilta. Sen kaveriksi valitsin karpalokapseleita, koska paketin kyljessä luki isoin kirjaimin ”vastustuskyvylle”. Toivon, että lisäravinteet antavat hieman potkua tälle.

Kun lapset ovat sairaana, meillä on kotona kädet täynnä töitä heissä. Tai oikeammin sylit täynnä. Erityisesti kuopuksemme on sitä tyyppiä, joka kipeänä haluaa olla koko ajan ihossa kiinni. Sitä on vaikeaa tehdä kovin paljon muuta, kun taapero haluaa olla koko ajan sylissä. Olen esimerkiksi viettänyt tämän päivän ihmispatjana ja miettinyt, mitä kaikkea pitäisi tehdä.

Viime viikko oli aika vaiheikas. Alkuviikosta koin vielä stressiä ja tyhjän paperin kammoa blogiin liittyvien asioiden vuoksi. Stressaan harvoin, mutta kun tilanne pääsee siihen pisteeseen, niin stressaan hiukset irti päästäni. Mutta tälläkin kertaa se, että sain tehtyä päätöksen ja kerrtottua siitä, helpotti suunnattomasti. Nyt olen taas täynnä inspiraatiota. Nyt kun saisin vielä tämän flunssan nujerrettua niin, että pää toimisi taas kunnolla.

Tämä viikko on ollut esikoisellemme pitkä kuin nälkävuosi. Tytöt pääsivät nimittäin loppuviikosta tuttuun varahoitopaikkaan, jossa erityisesti 3-vuotias viihtyy. Hän kyselee jatkuvasti, koska pääsee sinne taas. Meillä on siis laskettu öitä ja päiviä siihen, että oma perhepäivähoitajamme jää lomalle. Joka aamu Little E kysyi: ”Tänäänkö me mennään sinne varahoitoon?

Viikon parhaat alelöydöt: Pyörähdin viikolla H&M Homessa. Siellä on jatkuvasti poistomyynnissä olevia tuotteita alennuksessa ja tällä kertaa löysin muutamalla eurolla kivoja pieniä juttuja. 

Meidän kuopus on tällä viikolla tehnyt hampaita. Meillä on ollut todella pitkä tauko näiden ja viimeisimpien hampaiden välissä, mutta nyt niitä tuntuu puskevan kuin sieniä sateella. Pikkuinen tekee nämä vielä täysin omassa järjestyksessään. Hänellä on ollut kauniit etuhampaat jo useamman kuukauden ja nyt ulos puskevat kaikkein kauimmaiset poskihampaat.

Pidin Little B:n vapaapäivänä kotona, jolloin hän sai hakea lohtua äidin sylistä puhkeaviin hampaisiin. Päiväunien aikaan käysiin keskustassa kukkaostoksilla, jolloin hän sai ottaa päiväunet liikkuvissa rattaissa.

Viikon hellyyttävin hetki: Kun esikoinen istuu vieressäni silittelemässä päätäni, kun itse tutisen kuumeessa sohvallamme. 

Tällä viikolla oli myös mainitsemani fysioterapeutin käynti. Fyssarin jälkeen lupasin viedä tytöt hamppareille. 3-vuotiaan mielestä se oli ihan parasta. Nyt hän haluaisi mennä joka päivä jumppaan ja hampparille.

Viikon paras lelu: Little E ihastui toden teolla Hessburgerin lastenaterian mukana tulleisiin pieniin rakennusnappuloihin, joilla voi rakentaa 3-D kuvioita. Esikoinen on istunut illat ruokapöydän ääressä rakentelemassa. 

Loppuviikosta olinkin sitten kipeänä. Torstaina oli vähän sellainen flunssainen olo, perjantaina töissä oli jo ihan kunnolla ja lauantaina lähdin sitten kesken päivän päivystykseen, kun en meinannut pysyä enää tolpillani työtä tehdessä. Sunnuntaina olinkin pelkkä tutiseva mytty sohvalla. Tytöt suhtautuivat todella hienosti siihen, että molemmat vanhemmat olivat kipeitä.

Vaikka sairastaminen onkin lasten aknssa välillä vaikeaa, on siinä puolensakin. Aika harvoin tulee nykyään otettua päiväunia kuopus kainalossa. Viikonloppuna otin kolmet sellaiset. Samalla sain huomata, miten empaattinen ja avulias pieni tyttö meidän esikoisesta on kasvanut. Hän auttaa minua jo todella paljon, jos pyydän.

Viikon paras artikkeli: Tämä löytyy Koti & Keittiö lehdestä, jossa haastatellaan lempikokkiani ja ruokavaikuttajaani Hanna Gullichenia. Artikkelissa Hanna antaa muun muassa vinkkejä toimivaan keittiöön. 

Viikon paras palvelu: Hieman old schoolisti kirjaston elokuvien vuokraus. Me ei viitsitä ottaa aivan kaikki mahdollisia suoratoistopalveluita, joten ollaan huomattu, että kirjastosta löytyy tosi kivasti elokuvia. Varsinkin Disneyn elokuvia lapsille.