Viikon paras blogia koskeva päätös
0Tällä viikolla viikon paras juttu on blogiin liittyvä päätös jonka tein. Kerron siitä teille, koska haluan tehdä tämän avoimin kortein.
Ikäväkseni olen nimittäin joutunut toteamaan, että kaikenlainen ikävä kommentointi on lisääntynyt blogissani valtavasti viime aikoina. Iso osa siitä liittyy varmasti kävijämäärieni nousuun. Yhä isompi osa teistä löytää blogini äärelle, mistä olen tietysti todella iloinen. Mutta ikävä kyllä, uusien lukijoiden joukossa on myös niitä mätämunia, jotka pitävät oikeutenaan kommentoida minulle suoraan sanottuna veemäisesti.
Juuri nyt elämäntilanteeni ei ole helpoin mahdollinen. Elämässäni on paljon muutakin käsiteltävää, joten olen päättänyt säästää itseäni näiltä kommenteilta. Ihan kaikkea paskaa, kun ei minunkaan tarvitse joutua suodattamaan. Joten valitettavasti blogiin kommentoiminen ei ole tällä hetkellä mahdollista.
Arvostan valtavasti jokaista teitä, jotka olette jättäneet kommentin blogiini hyvällä mielellä. Teidän kommentteja on aina ihana lukea. Mutta ikävä kyllä minun on luovuttava siitä ilosta, jotta voin hieman hallita sitä, mitä saan silmieni eteen.
Jossain vaiheessa, tilanteen helpottuessa voin avata blogin kommentoinnin uudestaan, mutta juuri tässä tilanteessa tämä tuntuu ehdottomasti parhaalta ratkaisulta.
Mitä minulle kuuluu oikeasti?
Koska kirjoittaminen tökkii juuri nyt todella pahasti, lähden avaamaan tätä luovaa tukosta, kirjoittamalla rehellisiä kuulumisia. Siitä on tovi, kun olen purkanut tällä tavalla sitä, mitä meille kuuluu.
Mitä oikeasti kuuluu?
Pääsääntöisesti tosi hyvää. Koronatilanne ahdistaa, myönnän sen ja erossa on menossa tällä hetkellä raskas vaihe. Uskon kuitenkin, että tämän jälkeen saan vihdoin hengittää vapaasti ja alkaa keskittyä täysillä omaan elämääni. Tässä tilanteessa koti tuntuu monella tapaan turvasatamalta ja olen onnellinen, että muuttohaaveet tyssäsivät toistaiseksi. Tutussa ympäristössä, vaikeiden asioiden kohtaaminen tuntuu turvalliselta.
Täällä sopeudutaan parhaillaan uudenalaiseen arkeen, vuoroasumisen myötä. Ihan pian tytöt aloittavat myös vuorohoidossa, mikä muuttaa meidän arkea entisestään. Hieman jännittää se, miten lapset sopeutuvat kaikkiin näihin muutoksiin, jotka tulivat lopulta aika ryminällä. Mutta aika näyttä ja lapset ovat onneksi sopeutuvaisia.
Mitä tapahtuu työrintamalla?
Työrintamalla tapahtuu korona. Koko ajan tulee uusia säädöksiä ja ohjeita, miten tilanteessa toimitaan. Aika hyvin niihin ollaan sopeuduttu, kun yritetään elää päivä kerrallaan. Helpottaa, kun ei ajattele pahinta mahdollisinta skenaariota ja toimii ohjeistusten mukaan. Juuri nyt opintoni junnaavat paikoillaan minusta riippumattomista syistä, mikä turhauttaa todella paljon. Haluaisin edetä niiden suhteen suunnitelmien mukaan, mutta juuri nyt en pysty tekemään muuta kuin odottamaan.
Parisuhde/perhe/ystävät?
Olen viime aikoina jutellut paljon ystävieni kanssa. Myös sellaisten, joiden kanssa ei ole tullut oltua yhteydessä pitkään aikaan. On tuntunut hyvältä, että vaikka aika on kulunut, yhteys on säilynyt. Tämä aika ei ehkä ole otollisin vanhojen ystävyyssuhteiden elvyttämiseen, mutta se ei ehkä katso aikaa. Pääasia, että olen löytänyt uudelleen tämän yhteyden. Unohtamatta tietenkään niitä ystäviä, jotka ovat säilyneet tässä rinnalla.
Ja mitä tulee perheeseen, opettelen juuri nyt sitä, että en ole jatkuvasti läsnä lasteni elämässä. Vuoroasuminen on ollut itselle yllättävän rankkaa, vaikka meidän vaihtovälimme ovatkin tiheitä. Vaikka olenkin introvertti ja osa minusta nauttii yksinäisistä hetkistä, oltuani yli neljä vuotta tiiviisti mukana lasteni jokapäiväisessä elämässä, tämä todellakin vaatii sopeutumista. Mutta kunhan aikaa kuluu, niin tämä helpottaa taatusti.
Ja mitä tulee parisuhde rintamaan… No, tässähän kävi niin, että kun en etsinyt mitään vakavaa, jotain sellaista käveli yllättäen minua vastaan.
Matkat?
Tämä on minun kohdallani aina yhtä turha kysymys. Mutta meillä oli kyllä Erikan kanssa suunnitteilla yksi tyttöjen reissu. Katsotaan, saadaanko me se toteutettua ja jos saadaan, niin milloin? Tämä pandemia ei ihan hetkeen ole helpottamassa.
Harrastukset/hyvinvointi?
Voisin kirjoittaa tästä enemmänkin, sillä joku ehkä muistaa, että nimesin vuoden alussa blogilleni kolme teemaa. Voisin palata teemoihin tässä piakkoin, kun vuotta on kulunut jo neljä kuukautta. Tehdä sellaisen katsauksen, miten menee.
Olen alkanut kävelemään sellaisia kahdeksan kilometrin metsälenkkejä, jotka ovat olleet sen liikunnan lisäksi jopa terapeuttisia ja vapauttavia. Luonto ihan todella rentouttaa ja rauhoittaa ihmismieltä.
Sen lisäksi olen löytänyt uutta puhtia blogin kirjoittamiseen. Päivitin hetki sitten läppärini ja kun kuvien käsittelyyn ei mene enää kolmea iltaa, kirjoittamiselle jää ihan eri tavalla aikaa. Lisäksi minulla pyörii koneella parhaillaan toinenkin kirjoitusprojekti.
Inspiroi eniten/vähiten?
Ehdottomasti eniten inspiroi kevät. Lisääntyvä valo ja heräävä luonto. Rakastan tätä vuodenaikaa. Tämä pandemiakin on helpompaa kestää tähän aikaan vuodesta. Myös kodin laittaminen vain minulle ja tytöille tuntuu inspiroivalta. Mielessä on muutamia juttuja, jotka tekisivät tästä enemmän meidän kodin. Sen lisäksi se, miten saan seurata toisen luovan ihmisen työskentelyä ja paloa siihen, mitä hän tekee.
Vähiten inspiroi loska ja takatalvi.
Tällä hetkellä syön/luen/katson?
Netflix is my best friend. Kuten varmasti monen muunkin tänä aikana. Fiktiiviset rikossarjat puhuttelevat edelleen eniten. Mutta teen näistä ihan oman postauksensa tässä lähipäivinä.
Tällä hetkellä luen (kuuntelen) Cecelia Ahernin uutuutta Loppusanat-kirjaa. Kyseinen teos on jatko-osa P.S. Rakastan sinua-kirjalle, joka on ihan ykkössuosikkini.
Lisäksi, olen kuunnellut viime aikoina paljon musiikkia. Kuuntelen lähinnä kotimaisia artisteja ja laulan yksinäni niiden tahtiin liian kovaa. Naapuriraukat.
Mitä odotat?
Poikkeustilan päättymistä ja elämän normalisoitumista. Tämä jälkimmäinen ei liity pelkästään poikkeustilaan, vaan myös erooni. Odotan, että totuttelu ja opetteleminen on ohi ja voin jatkaa elämääni. Odotan myös ystävieni näkemistä ja kesää. Toivottavasti kesällä voi liikkua jo vähän vapaammin.
