Tänään oli taas päivä, kun vein lapset päiväkotiin, toivotin heille kivaa päivää, sekä kivaa aikaa isin kanssa. Lopuksi sanoin, että nähdään taas sitten parin päivän päästä. Tytöt halaavat minua tai vähintäänkin vilkuttavat minulle, jos leikkeihin on liian kiire ja huutavat; “Nähdään äiti.” Tästä uudesta tavasta on tullut jo ihan normi. Enää hyvästelyt eivät tunnu erityisen vaikeilta. Nähdäänhän me pian ja tällaiselle vähän introvertille äidille, pieni lepotauko lapsiarjesta on ihan tervetullut. Kuten korona-arjesta, myös tästä vuoroasumisesta on tullut uusi normaali.

Alussa kriiseilin sitä, miten selviän omasta ikävästäni ilman lapsia, joiden kanssa olen aiemmin viettänyt lähes kaiken valveilla olo aikani. Kun ikävästä tuli siedettävää, aloin miettiä mitä ihmettä minä teen tällä kaikella ajalla, joka minulle on yhtäkkiä vapautunut. Nopeasti huomasin, että kyllä minä tekemistä keksin. Ja nyt minä ihan oikeasti osaan myös nauttia tästä ajasta. En tiedä kehtaanko myöntää, millaista yhden hengen karaokea täällä vedetään parhaimmillaan, kun kukaan ei ole kuulemassa. Heh heh.

Kuten olen aiemmin kertonut, tämä on ensimmäinen kertani, näin aikuisiällä, kun olen oikeasti yksin. En ole koskaan edes asunut yksin. Minulla on ollut joko perheeni tai kämppisporukkani tai sitten avopuoliso tai lapseni. Nyt noin 50% ajasta asun ihan yksinään. Olen siis todellakin uuden äärellä tässä.

Onni onnettomuudessa, olen aina ollut sellaista itsekseni viihtyvää tyyppiä ja tämä yksin asuminen tuntuu enemmän kuin luonnolliselta. Juuri nyt se tuntuu todella hyvältä. Huomaan olevani aiempaa levollisempi yksinäni. Ja vaikka aiemmin olenkin pelännyt melkein kaikkea liikkuvaa yksin ollessani, nyt niin ei ole kuitenkaan ollut. Mikä on sinänsä huvittavaa.

Nyt olen hiljalleen löytänyt itselleni sopivat rutiinit tähän yksin asumiseen. Yleensä ensimmäisenä päivänä siivoan koko asunnon. Myönnän nauttivani todella paljon siitä, että aina hetken aikaa, kaikki tavarat pysyvät paikoillaan, eikä lelukaappi ole räjähtänyt pitkin lattioita. Siksi siivoaminen on tärkeä osa rutiiniani. Yksin ollessani haen itselleni jotain hyvää ruokaa, kuten sushia. Tällainen itsensä hemmottelu tekee ihan valtavan hyvää kiireisessä ja vähän sekavassa vuoroarjessa.

Olisi muuten hauskaa kuulla, onko siellä ruutujen takana muita, vuorovanhempia. Onko teillä jonkinlaisia rutiineja sille ajalle, kun lapsenne ovat poissa? Koska blogiin ei voi tällä hetkellä kommentoida, niin laittakaa kommenttejanne vaikka Instagramin kautta @bmhjenni yksityisviestillä tai sitten blogin Facebookiin.

Yllätys someloman jälkeistä kirjoitus inspiraation herättelyä näin keväisten kuulumisten muodossa. Viime aikoina olen…

… elänyt täysin rinnoin lempi vuodenaikaani. Olen nauttinut kevätauringosta ja lämmöstä, sekä hiljalleen heräilevästä luonnosta. Iloitsen valtavasti selkeistä kevään merkeistä, kuten kukkivista kirsikkapuista.

… elänyt tiukentuvien koronamääräysten kanssa. Siinä missä muu Suomi tuntuu hieman hengähtävän, ainakin meillä me hoitajat valmistaudutaan seuraavaan, mahdollisesti pahempaan, aaltoon. Teen niin tiiviisti töitä riskiryhmiin kuuluvien kanssa, että välillä ihan sydäntä kylmää ajatuskin siitä, että tämä tästä vielä pahenee. Luin juuri artikkelin, jossa kerrottiin siitä, miten tiukilla myös hoitotyötä tekevät lähihoitajat ovat ja tunnistin tekstistä monia asioita.

… yllättänyt itseni jaksamalla vaivattomasti kahdeksan kilometrin mittaisia lenkkejä. Lenkkeilen nykyään kaikkein mieluiten metsässä ja meren rannalla. Ensinnäkin se zen-tila, johon luonnossa pääsee, on jotain eufoorista. Toisekseen, epätasainen maasto pistää kropan töihin ihan eri tavalla, kuin tasainen.

… palannut treffailemaan. Pikku hiljaa ja rauhallisella tahdilla, koronaa kunnioittaen.

… kuunnellut musiikkia enemmän, kuin kertaakaan sen jälkeen, kun podcastit tulivat elämääni. Jotenkin tuntuu siltä, että nyt tarvitsen elämääni nimenomaan musiikkia. Sen tuomaa sanomaa ja tunnelmaa. Musiikin teema on ollut myös hyvin selkeää. Uusia suosikkeja musiikin saralla ovat ehdottomasti Ollie, sekä Ida Paul ja Kalle Lindroth. Tein Spotifyhin myös oman soittolistan, joka sopii erityisen hyvin tähän elämäntilanteeseen ja sitä tulee kuunneltua lähes jatkuvasti.

… pohtinut ehkäisyä. En ole enää turvallisesti pitkässä parisuhteessa, joten olen joutunut oikeasti miettimään ehkäisypuolta. Niinkin pitkälle, että varasin jopa ajan terveydenhoitajalle, jotta saan asiat eteenpäin. Tämä vähän jännittää, mutta ihan rehellisesti, haluan nauttia vapaudestani ilman pelkoa raskaaksi tulemisesta. Eniten ehkä jännittävät hormoniehkäisyn haittapuolet, mahdolliset muutokset omassa elimistössäni, unohtamatta tietenkään riskitekijöitä.

… kokannut kokeillen. Olen löytänyt uudestaan inspiraation ruuanlaittoon. Eniten odotan tällä hetkellä kesää ja salaattikautta! Tänä kesänä meillä syödään kaikenlaisia ihania salaatteja. Lauran innoittamana kokeilin esimerkiksi kukkakaali-kikherne salaattia ja se oli ihan huippu. Tekemäni satsi taipui pääruuaksi halloumin ja falafelien kanssa, sekä lisukkeeksi lautasen reunalle.

… alkanut nauttia yksinolosta. Lapset ovat edelleen minulle kaikki kaikessa, mutta nyt kun minulla on omaa aikaa, olen viimein alkanut oikeasti nauttia siitä. Tilanne tuntuu lähinnä ihmeelliseltä. Yhtäkkiä minulla on paljon, paljon enemmän vapaa-aikaa, kuin mihin olen tottunut. Olen alkanut miettiä, jos tämän maailman tilanteen helpotettua, aloittaisin säännöllisen harrastuksen. Ihan vain itseäni varten. Terapeuttini suositteli sitä lämpimästi.

… saanut uutta perspektiiviä elämään, mikä on todella virkistävää. Ihminen elää kuitenkin aina siinä omassa boksissaan ja välillä sitä tarvitaan pientä herättelyä, jotta maailman näkisi taas hieman eri tavalla. Minä olen saanut viime aikoina ennemminkin suoranaista ravistelua, kuin kevyttä herättelyä.

… aloittanut viimeisen rutistuksen tällä tämän kertaisella opintiellä. Opintoni junnasivat hetken aikaa paikoillaan minusta riippumattomista syistä, mutta nyt on sovittuna jo ensimmäinen kahdesta viimeisestä näytöstä ja loppukiri alkaa toden teolla. Sormet ristiin ja ehkä kesäkuussa kilistellään vasta valmistuneelle.