Miksi rakastan sinua esikoiseni
0Shitty is the new black-blogin Sarianna oli tehnyt liikuttavan postauksen syistä, miksi rakastaa kuopustaan juuri nyt. Luin postausta kyynel silmäkulmassa ja halusin kirjoittaa muutaman samankaltaisen kohdan omista lapsistani. Molemmat saavat oman postauksensa. Enkä muuten osannut kirjoittaa tätä itkemättä.
Sarianna sanoi sen hienosti, että rakkaus lapsia kohtaan on hieman erilaista kummankin kohdalla. Rakastan molempia lapsiani niin, että välillä, kaikessa pakahtuvuudessaan sattuu. Mutta rakkaus todella on hieman erilaista kummankin lapsen kohdalla. Rakastin kumpaakin tyttöä jo vatsassa ja kummankin kohdalla rakkaus hyökyi ylitseni ensi hetkestä lähtien. He olivat minun jo kohdussa.
Miksi rakastan sinua (esikoiseni)
Sinä teit minusta äidin.
Tätä ei mikään mahti maailmassa muuta rakas. Sinä joulukuisena aamuna Kätilöopiston leikkaussalissa, sinä teit minusta äidin. Kun näin sinut ensimmäistä kertaa, muistan vain ajatelleeni, että näytät aivan minulta. Lääkkeistä huolimatta tunsin sinut omakseni ensi hetkestä alkaen. Olit hartaasti toivottu ja odotettu.
Kun hiivit illalla makuuhuoneesta olohuoneeseen ja kuiskaat ovella; “Äiti, hali ja pusu.”
Sydämeni meinaa haljeta joka kerta. Minun pitäisi kehottaa sinut takaisin nukkumaan, mutta en voi. Saat joka kera sen pyytämäsi pusun ja halin.
Kun kiipeät syliini ja hierot nenääsi vasten omaani.
En tiedä, mistä olet tämän oppinut, mutta se on joka kerta yhtä hellyyttävää.
Kun kerrot rakastavasi pikkusiskoasi.
Sisaruus ei ole aina helppoa rakas. Minä jos kuka tiedän sen. Mutta on ihanaa seurata, miten hyvää huolta pidät pikkusiskostasi ja kuinka osoitat hänelle rakkauttasi. Tiedän, että kunhan kasvatte, pikkusiskosi tulee ihailemaan sinua suunnattomasti. Olet hänen esikuvansa.
Kun haluat väkisin pukea pipon väärin päin päähän.
Olen yrittänyt auttaa muutamia kertoja sinua pukemaan pipon suoraan, johon olet vain todennut tiukasti; “Äiti, ei sen kuulu olla noin.”
Kun sanot rakastavasi minua…
Elokuun kootut
Eilen oli syksyn ensimmäinen päivä. Esikoiseni yritti vaikuttaa aamulla asuunsa perustelemalla, että ei voi pukea tiettyä mekkoa, koska se on “syksymekko”. Totesin, että enää moinen ei käy perusteluksi, koska nyt on syksy. Pääsimme väittelyn lopuksi pääsimme kyllä yhteisymmärrykseen neljävuotiaan outfitista.
Koska elokuu on vaihtunut jo syyskuuksi, on aika kerrata kuluneen kuukauden kohokohdat.
Arki. Olen iloinen siitä, että arki on alkanut. Alku oli aavistuksen tahmeaa, koska tytöille tuli yllätys lomaviikko ensimmäisen arkiviikon jälkeen. Ja seuraavalla viikolla me sitten sairastettiin. Kulunut viikko on ollut jo ihan sitä itseään. Minä tykkään meidän arjesta. Se on kivaa, sopivan rentoa ja meidän näköistä. Toki palapelissä on useampi palanen, kun sovitan eronneen lapsiperhearkea vuorotyöhön ja opiskeluihin. Mutta ei se tee tästä kaikesta yhtään sen huonompaa. Yritän noudattaa ajatusta, että minun arkeni on lapsieni lapsuus. Hyvä, vakaa ja turvallinen arki on kaiken pohja. Meillä on kaikessa joustovaraa ja joskus mennään siitä, mistä aita on matala ja joskus panostetaan. Balanssi ennen kaikkea.
Veneretket. Pääsin veneilemään kahdesti tässä kuussa. Ihan elokuun alussa ja aivan sen lopussa. Sään puolesta reissut olivat hyvin erilaisia. Kuun alussa oli lämmintä, aurinkoista ja minä vietin ison osan reissua meressä pulikoiden. Loppukuussa tehty retki oli puolestaan sateinen ja silloin istutiin nuotiolla kuuntelemassa seteen ropinaa, sekä lukemassa veneessä villasukat jalassa. Tulen varmasti muistelemaan kumpaakin retkeä lämmöllä.
Uimareissut. Uin elokuussa enemmän, kuin kertaakaan varmaan viimeiseen kymmeneen vuoteen. Se oli ihanaa. En voi uskoa, miten en ole uinut aikaisemmin enempää. Tyttöjen ollessa isällään, me lähdettiin hellun kanssa töiden jälkeen kävelemään ja uimaan. Tehtiin useampi uimaretki ja ohitettiin aina useampi hyvä uimapaikka, ennen kuin löydettiin se täydellinen uimaranta. Jokunen kerta allekirjoittanutta meinasi turhauttaa, kun sitä olisi vain halunnut päästä pulahtaamaan ja siitä huolimatta jatkettiin kävelyä. Ensi kesänä aion uida vielä enemmän mahdollisuuksien mukaan.
Lehtiartikkeli. Siitä on hetki, kun eräs toimittaja otti minuun yhteyttä sanoen, että sopisin täydellisesti hänen suunnittelemaansa artikkeliin erosta. Suostuin haastatteluun, koska haluan edistää eron normalisointia. Prosessi oli jännittävä tällaiselle ensikertalaiselle. Entistä jännittävämpää oli, kun artikkeli ilmestyi.
