Kulunut viikko on ollut ihana ja toiminnantäyteinen. Minusta tuntuu, että elämä alkaa oikeasti näyttämään sellaiselta, kuin haluan. Se tekee minut onnelliseksi.

Viikon paras retkikohde

Ollaan touhuttu minien kanssa vaikka mitä tällä viikolla, mutta yksi oli tyttöjen mielestä yli muiden. Ja toki minunkin. Me kävimme viimein tutustumassa Rohkeus, rakkaus, vapaus, Muumit 75-näyttelyyn. Se oli aivan ihana. Lapset oli huomioitu aivan ihanasti. Lapset pääsivät “polttamaan” kieltotauluja, keinumaan liaaneilla. Tyttöjä ei meinannut saada museosta pois. Se oli todellinen elämys. Aikuisille oli tarjolla kaikenlaista tietoa muumeista, kuten siitä keihin jotkut hahmot perustuivat.

Viikon paras ostos

Ostin itselleni kotihousuiksi Kay/Dayn ihanat, mustat neule joggerssit. Ne ovat maailman mukavimmat, vaikka lämpimällä ilmalla vielä vähän kuumat. Mutta luulen, että ilmojen viilentyessä muutan asumaan kyseisiin housuihin. Kay/Daysta on kyllä tullut ihan lempi mallistoni. Minulal on jo useampi vaatteita kyseisestä mallistosta.

Viikon paras hedelmä

Keltainen kiivi on ihan älyttömän hyvää. Sen maku on aavistuksen pehmeämpi, kuin talvallisen. Syön sitä tällä hetkellä sellaisenaan ja puurossa. Se on todella hyvää. Kokeilkaa.

Viikon paras kirja

Olen kuunnellut tällä viikolla Antti Holman kirjaa Kaikki elämästä(ni). Ja tämän kirjan elämykseen kuuluu se, että se kuunnellaan äänikirjana. Koska Antti Holma lukee itse kirjansa ääneen. Se on ihan parasta. Kirja on nerokas ja sitä kuuntelee mielellään. Kuten kaikki Antin jutut, myös tämä pistää ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta. Pikaisella selvityksellä, tämä löytyy BookBeatin lisäksi ainakin Nextstorysta.

Viikon paras ihohoitotuote

Tämä on ehdottomasti Lumenen Tyyni tehohoito, jossa yhdistyy hampunsiemenöljy ja mesiangervo. Hoidon tarkoitus on nimenomaan tasapainottaa epäpuhdasta ihoa, mikä on tällä hetkellä enemmän, kuin tarpeen, kiitos jatkuvassa käytössä olevien kangasmaskien. Oma iho on tuntunut paljon paremmalta sen jälkeen, kun olen aloittanut tämän käytön.

*Sisältää saatuja tuotteita

Viikon paras kirppislöytö

Löysin tytöille aivan ihanan neuleen, mistäpä muualta kuin Zadaasta eräältä tutulta myyjältä. Tämä Aarrekidin neule menee tällä hetkellä molemmille tyttösille. Ja ainut vika on se, että sitä ei löydy mun koossa. Mikään ei voita sitä fiilistä, kun onnistuu tekemään hyvän kirppislöydön. Neule tuntuu ihanalta ja on todella hyvässä kunnossa.

Viikon paras hankinta

Sänky. Olen aivan naurettavan onnellinen siitä, että minulla on viimein sänky. Vaikka olin ihan tyytyväinen tuossa olohuoneen sohvalla, niin oma sänky tuntuu ihan uskomattoman hyvältä. Menen iltaisin nukkumaan hymy huulilla, eikä selkäkään ole enää niin jumissa kuin aiemmin. Kirjoitan sängystä vielä ihan oman postauksensa, mutta en voi olla fiilistelemättä sitä jo tässä.

Viikon paras oma hetki

Yksin uiminen. Olen niin onnellinen siitä, että oon löytänyt keinoja varata arjessa aikaa omalle uimiselle. Ylipäätänsä olen onnellinen, että olen löytänyt uimisen uudelleen. Vesi on aina ollut minulle todella tärkeä elementti. Eikä vedessä liikkuminen tunnu yhtään niin raskaalta, kuin salilla rehkiminen. Uiminen on liikunnan lisäksi on myös uskomattoman rentouttavaa ja virkistävää. Ja parasta on, että uimaan ei voi ottaa mukaan älylaitteita, joten tämän ansiosta saan samalla laitteettoman tyhjän hetken. Kun lenkilläkin kuuntelen musiikkia, podeja tai äänikirjoja, niin hetki omien ajatusten kanssa tuntuu luksukselta.

Viikon paras kynsilakka (tuote saatu)

Sain testiin O.P.I:n syysuutuuksia ja erityisesti ruosteen sävyinen My Italian is a Little Rusty sytyttää juuri nyt. Ruosteen sävy on yksi viimeakojen suosituimpia trendivärejä. En osaa sisustaa sillä kotia, enkä osaa pukeutua siihen, mutta näin kynsissä se toimii erityisen hyvin. O.P.I:n lakka kestää myös hyvi käsidesit ja jatkuvan veden kanssa läträämisen.

Viikon paras biisi

Apulannan 60 uutta ongelmaa. Suosikkibändini julkaisi juuri uuden biisin ja voi luoja, että se on kova. Olen ollut suurinpiirtein kaksikymmentä vuotta Apulannan fani, eivätkä nämä tunteet osoita juurikaan laantumisen merkkejä. Moni minuun myöhemmin tutustunut ei meinaa uskoa, että kuuntelen intohimoisesti kyseistä bändiä.