Tarkoitus oli kirjoittaa teille tämän vuoden syyslista. Tästä tuli mielestäni aika perusteellinen, henkilökohtainen ja konkreettinen. Ei yhtään niin kepeä ja syksyinen, kuin olin aluksi ajatellut. Mutta hyvä niin. Opintoasiat pyörivät juuri nyt mielessä aika vahvasti. Kirjoitan niistä ihan oman postauksensa. 

Olisi todella kiva kuulla teidän tämän syksyn suunnitelmia. Kirjoittakaa niistä jonkinlainen kommentti minulle. 

Edessä on vielä palaveria opettajien kanssa, hyväksi lukujen selvittelyä ja sen osaamisalan päättäminen. Kunhan kaikki on selvillä, voin startata opinnot kunnolla. Onneksi oppisopimuspaikka on jo kaikin puolin tuttu ja voin keskittyä nimenomaan tähän opiskelu puoleen. Odotan innolla kaikkea tulevaa ja sitä, että saan viimein paperit. Tavoitteena on, että ennen joulua kaikki olisi selvillä ja opinnot olisivat lähteneet käyntiin. 

Vuorotyössä olen alkanut arvostamaan todella paljon vapaita hetkiä. Vapaat perjantai-illat ovat muodostuneet suosikeikseni. (Vain elämää:llä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. (Samu I love you.)) Kuppi teetä, villasukat ja torkkupeitto kruunaavat vapaan illan. Ehkä minun pitäisi taas kirjoittaa teille sarjavinkkejä sisältävän postauksen. 

Mä olen ihan todella innostunut joogasta. Tuntuu siltä, että olen löytänyt itselleni sopivan lajin. Tällä hetkellä harjoittelen hissukseen kotona. Yritän oppia jokaisen tekemäni asennon kunnolla ja olen edistynyt tässä hyvin. Oppimani asennot eivät tunnu enää vaikeilta ja homma helpottuu muutenkin koko ajan. Jonkin ajan päästä mennään ehdottomasti Erikan kanssa ilmajooga tunnille. (Ilmajooga sopii kuulemma hyvin pluskokoisille ja raskaana oleville.) 

Minulle jäi imettämisestä päälle aivan toivoton sokerikierre. Olen aina pitänyt suklaasta, mutta nyt sitä on mennyt ihan tolkuttomasti. Nyt totesin, että tämä kierre on pakko katkaista. Kaikki mahdolliset makeat välipalat saavat jäädä sinne kauppaan ja yritän nyt järkevöittää ruokarytmiäni. Työpäivinä tämä onnistuu todella hyvin, mutta vapaapäivinä on liian helppo lipsua. 

Otetaan treffit tärkeäksi prioriteetiksi tässä tilanteessa. Meillä yksi ongelma on ollut se ettei olla vietetty aikaa yhdessä, mikä on ollut omiaan ajamaan meitä erilleen. Yritetään lähteä ihan kodin seinien ulkopuolelle, mutta haluan elvyttää myös sen perinteen, että katsotaan yhdessä jotain hyvää sarjaa Netflixistä tai HBO:lta. Ehkä puhun hänet viimein ympäri katsomaan kanssani Game of Thrones:n. Pääasia olisi, että vietetään oikeasti yhdessä aikaa ja tutustutaan toisiimme uudestaan. 

Saimme viime treffeillä Heidin kanssa idean, että heti, kun löytyy sopiva perjantai, niin kokoonnutaan yhteen ja kuunnellaan Perjantain parhaat. Noorien podcast on kummankin suosikki, joten tämä on täydellinen tapa viettää ilta. Täytyy kehitellä iltaan myös hyvää ruokaa ja viiniä. 

Ajattelin, että näin syksyn tullessa olisi kiva päivittää teille kuulumisia. Viimeaikoina on tapahtunut paljon ja jonkinlainen päivitys saattaa olla ihan paikallaan.

Hyvää ja ei niin hyvää. Kesä oli monella henkisellä levelillä äärimmäisen rankka ja suurin osa näistä vaikeista asioista näyttäisi seuraavan meitä myös syksyyn. Tällä hetkellä pelkään eniten sitä, että elämäntilanteemme vuoksi masennukseni uusii. Asiat ovat toki menneet eteenpäin ja olemme saaneet apua, mikä helpottaa tämän kaiken läpi käymistä. Tarkoitus olisi käydä terapiassa käymässä näitä asioita läpi, jo ihan ennaltaehkäisevästi.

Muuten fiilis on ihan hyvä. Opintoasiat etenevät ja meidän tytöt ovat aivan mahtavassa iässä. Syksy tuntuu ihan mahtavalta. Aloitin tällä viikolla hiljaa, vähän salassa (postasin kuvan instagramin stooreihin) glögikauden. En vain voinut vastustaa Blossan alkoholitonta glögiä, kun sellaiset olivat jo ilmestyneet kauppaan. Minulle glögi on enemmn tunnelma-, kuin varsinainen joulujuoma. Se sopii täydellisesti pimeään vuodenaikaan.

Oppisopimusasiani ovat ottaneet viimein, monen mutkan kautta aimo harppauksen eteenpäin. Pääsen viimein aloittamaan opintojeni viimeistelemisen. Ainoa mutta on, että joudun vaihtamaan osaamisalaa sairaanhoidosta ja huolenpidosta vammaistyöhön. Minua kuitenkin lohdutettiin sillä ettei yksikään työnantaja katso erikoistumista, jos olen hyvä työntekijä. Eikä se vaikuta mahdollisiin jatko-opintoihin, jos päätän jatkaa johonkin.

Minähän olen siis monen mutkan kautta päätynyt työskentelemään vammaisten kanssa. Se ei ole siis ollut missään vaiheessa varsinaisena agendanani, mutta ei ole pöllömpää. Tässä alassa on puolensa, samoin asiakkaissa.

Voin paljastaa, että kulunut vaikea kevät ja kesä on liittynyt nimenomaan parisuhteeseen. Olemme kaikkien näiden yhdessä koettujen vuosien jälkeen siinä tilanteessa, että mietimme onko meillä tulevaisuutta yhdessä. Näyttääkö meidän haaveet samanlaisilta, vai onko parempi, että jatkammeko haaveilua erikseen. Vaikka meidän tiet pariskuntana erkanisivat, me olemme tietysti aina vahnempia. Joten olisimme jatkossakin tekemisissä. Se olisi helpompaa, jos nyt osaamme toimia järkevästi ja kunnioittavasti. Mitään ei kuitenkaan ole päätetty vielä. Tällaiset päätökset eivät synny yhdessä yössä, varsinkin kun rakkautta on jäljellä. Ja tähän me ollaan tarvittu ulkopuolista apua, jota ollaan onneksi myös saatu, mistä olen älyttömän kiitollinen. Mutta kuten sanottu, kaikki on vielä auki. Voi hyvin olla, että viiden tai kymmenen vuoden päästä muistellaan naureskellen tätä kriisiä.

Perheenä meillä menee paremmin kuin hyvin. Arki on lähtenyt rullaamaan kesän jälkeen. Toki pitää hieman miettiä, miten saadaan minun lähiopetuspäiväni mahtumaan tähän palettiin, mutta eiköhän se jotenkin luonnistu.

Ystäviä pyrin näkemään aina mahdollisuuksien mukaan. Ollaan käyty syömässä, kahvilla ja kuvaamassa. Tämä on toki juuri sitä aikaa elämästä, kun kaiken tasapainotteleminen on erityisen vaikeaa. Onneksi kaikki tuntuvat ymmärtävän sen. Eikä se lopulta ole helpompaa muillakaan, joilla on lapsia. Minusta kuitenkin tuntuu, että olen löytänyt jonkinlaisen hyvän balanssin tähän kaikkeen.

Puhetta muutosta on ollut, mutta mitään ei ole vielä lyöty lukkoon, joten ollaan juuri nyt hieman varpaillaan tällä saralla. Käytännössä katsoen odotamme parhaillaan asunnon vapautumista. Syksy on sisustuksen puolesta todella inspiroivaa vuodenaikaa. Osittain siitä syystä, että syksyllä on aina Habitare. Joten tämä muuton mahdollisuus on todella piinaavaa. Kunhan tilanne etenee, kerron siitä varmasti teille. Eniten ofotan uuden kodin (lue: lastenhuoneen) sisustamista.

Lasken harrastuksiin blogin, joten nyt sananen siitä. Tässä arkielämän palapelissä tuntuu, että rakkain harrastukseni uhkaa jäädä jalkoihin. Mikä harmittaa hieman, mutta tllä hetkellä on pakko priorisoida. Minulla ei ole vuorokaudessa ylimääräisiä tunteja, joten sillä mennään mitä jää. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisin lopettamassa. Jatkan toki samalla intohimolla, kuin tähänkin asti. Mutta välillä elämä menee edelle.

Sen lisäksi olen alkanut joogata. Olen edelleen kankea kuin rautakanki, mutta hallitsen jo hyvin kolme asentoa. Mikä on omalla kohdallani saavutus, josta olen ylpeä. Jatkan harjoittelua ja venyttelyä edelleen. Kunhan tämä etenee, niin yritän muodostaa itselleni joogarutiinin, joka sopii myös kiireiseen arkipäivään. Arkivapaalla, kun ehtii harjoitella ja venytellä vähän pidempäänkin.

Tällä hetkellä suunnitteilla on kahdet syntymäpäiväjuhlat, joita toki odotan äitinä. On kivaa päästä taas tekemään ja koristelemaan tytöille mieluisia juhlia. Sen lisäksi meillä on suunnitteilla muutamia kivoja juttuja ystävieni kanssa. Yritämme myös elvyttää suhteemme treffikulttuuria, jota selkeästi tarvitsemme.

Eikä pidä odottaa muuton mahdollisuutta, jota todellakin odotan.