Kaupallisessa yhteistyössä Helka Belt.

Viiden viikon tunnelukkotyöskentelyn verkkokurssi on nyt ohi ja on aika koota fiiliksiä kurssita tänne blogiin.

Päällimmäinen fiilis on todella hyvä, vaikka kurssin aikana tuli käytyä lävitse monenlaisia tunteita, myös niitä negatiivisia. Siitä huolimatta olen kokenut koko tämän myllytyksen erittäin tarpeelliseksi. Vaikka olin perehtynyt tunnelukkoihin jo ennen kurssia, opin valtavasti uutta ja tulen palaamaan kurssimateriaaleihin varmasti.

LUE MYÖS: Tunnelukkotyöskentelyn verkkokurssi

Mitä kurssilla käsiteltiin?

Tunnelukkokäsittelyn kurssi kestää siis yhteensä viisi viikkoa. Jokaiselle viikolle on oma teemansa. Sen lisäksi kurssi sisältää kaksi puhelua kurssin vetäjä Helkan kanssa. Näitä kurssin puheluita minun tulee ikävä. Helkan kanssa on teodella helppo puhua ja hän osaa laittaa miettimään asioita aivan uudelta kantilta.

Ennen kurssia uskoin vahvasti, että tunnelukkoni ovat syntyneet kokemissani huonoissa suhteissa. Nyt olen oppinut, että tunnelukkojen alkiot istutetaan oikeasti jo lapsuudessa. Huonot ihmissuhteet saattavat toimia niin sanonutusti hyvänä kasvualustana ja vahvistaa tunnelukkoja. Vaikka olen pitänyt omaa lapsuuttani pohjimmiltaan hyvänä ja turvallisena, sieltäkin on löytynyt hyviä paikkoja tunnelukoille syntyä.

Opin myös, että vajavaisuus, joka minultakin löytyy, on niin sanottu kaardinaalitunnelukko, joka on monesti muiden tunnelukkojen taustalla. Eli vajavuuden tunnelukko kehittelee helposti muita tunnelukkoja, kuten hylkäämisen pelko, alistuminen ja uhrautuminen. Minulta löytyy muun muassa juuri alistuminen, hylkäämisen pelko, uhrautuminen ja tunnevaje. Ja paras tapa lähteä avaamaan näitä muita tunnelukkoja, on käsitellä ensin se vajaavaisuuden tunnelukko. Hyvä itsetunto on muuten avainasemassa tunnelukkojen avaamisessa. Sain Helkalta ihania vinkkejä, joilla kohentaa omaa itsetuntoa.

”Kumppanin haluttomuus loukkaa syvästi. Ja etenkin naiset ajattelevat herkästi, että vian täytyy olla heissä. Olen epäonnistunut naisena, en ole enää kiihottava, olen ruma.”

Tämä sinkkuvuosi on ollut monella tapaa todella terapeuttista ja eheyttävää aikaa. Ensinnäkin itsetutkiskelu tunnelukkotyöskentelyn kautta on ollut todella opettavaista. Sen lisäksi monet uudet tuttavuudet ovat avartaneet omaa maailmankatsomustani. Näiden lisäksi deittailu on auttanut parantamaan useampia arpia, vaikka se onkin myös ajoittain rankkaa. Sillä jo ihan ilman tunnelukkojakin, ihminen tarvitsee myös hyväksyntää. Se, että olen saanut tuntea itseni kauniiksi, halutuksi ja seksikkääksi on tehnyt ihmeitä omalle itsetunnolleni ja ennen kaikkea naiseudelleni. Kerroin aikaisemmin siitä, miten löysin naiseuteni uudelleen eron myötä.

LUE MYÖS: Kun lyösin uudestaan naiseuteni

Yksi asia, mikä horjuttaa naiseutta herkästi on torjuminen makuuhuoneessa. Seksiin ei tarvitse koskaan suostua. Seksin on aina lähdettävä liikkelle kahden ihmisen vapaaehtoisesta halusta. Mutta mitäs sitten, kun halut eivät yksinkertaisesti kohtaa. Olen lukenut monia artikkeleita siitä, miten harvassa parisuhteessa seksuaaliset tarpeet kohtaavat täysin. Tässä tilanteessa tärkeintä on keskusteluyhteys. Seksistä voi kieltäytyä torjumatta. Torjuminen nimittäin satuttaa syvästi ja pidemmällä välillä saattaa vaikuttaa itsetuntoon.

Kumppanin haluttomuus loukkaa syvästi. Ja etenkin naiset ajattelevat herkästi, että vian täytyy olla heissä. Olen epäonnistunut naisena, en ole enää kiihottava, olen ruma. Jos pohjalla on jo valmiiksi itsetunto-ongelmia, ne vain ruokkivat tilannetta. Kun tästä kaikesta ei sitten edes puhuta, oravanpyörä on valmis.

Minulla on ollut itsetunto-ongelmia ihan lapsuudesta asti. Olin ihan normaalipainoinen lapsi. Ruumiinrakenteeni on kuitenkin ollut aina tanakka. En ole rakenteeltani mitenkään päin pieni ja siro ja tämä asia ei tule koskaan muuttumaan, vaikka kuinka laihduttaisin. Siitä huolimatta, minua kiusattiin ja haukuttiin läskiksi. Se oli kova pala nuorelle tytölle ja se on vääristänyt merkittävästi peilikuvaani omissa silmissäni. Minun on todella vaikeaa nähdä itseni peilistä realistisesti. Ja monesti saan selkeämmän käsityksen vanhoista valokuvista.

LUE MYÖS: Normaali ero

Olen saanut viimeaikoina paljon kehuja siitä, miten itsevarmalta näytän ja miten ylpeästi kannan oman kroppani. Minun on helppoa olla itsevarma, vaatteet päällä. Mutta heti, jos joudun olemaan alasti jonkun edessä, itsetuntoni karisee lattialle. Jossain vaiheessa totesin, että en enää tee aloitetta seksiin yhtään kenenkään kanssa. Torjutuksi tuleminen sattuu ihan liikaa, että haluasin kokea sitä enää.

Parasta lääkettä näille haavoille on ollut se, että olen saanut tuntea itseni halutuksi ja kauniiksi muiden silmissä. Se on auttanut minut näkemään itseni myös kauniina. Siitä huolimatta en ole vielä päässyt yli siitä, että uskaltasin tehdä seksin suhteen aloitetta.

Se, että olen lukenut enemmän tietoa aiheesta on myös auttanut. Se on opettanut ymmärrystä. Tulevaisuudessa haluan rakentaa suhteen, jossa asiosita voidaan puhua avoimesti. Minua ei haittaa puhua seksistä ja toivon löytäväni kumppanin, jota se ei myöskään häiritse. Ammattilaiset sanovat, että puhuminen, ymmärrys ja hyväksyminen ovat avaimia onneen tässä asiassa.