Niin kauan kuin muistan, olen ajatellut päätyväni yhteen yhden ihmisen kanssa. En ole koskaan edes haaveillut mistään muusta. Olen myös haaveillut perheestä. Mieluiten isosta perheestä. Olen varttunut sellaisen sisaruskatraan kanssa, että suuri perhe tuntui lähinnä luonnolliselta. Ajattelin pitkään, että haluaisin kaksi lasta lyhyellä ikäerolla ja jonkin ajan kuluttua toiset kaksi lasta lyhyellä ikäerolla. Elämä kehittyisi pikku hiljaa.

Jossain vaiheessa nämä haaveet muuttuivat hieman. Silloin kun aloin miettiä eroa aloin haaveilla uusperhkuvioista jonkun ihanan, minut huomioon ottavan kumppanin kanssa. Ero ei ole ollut minulle tabu. En todellakaan ole sukuni ensimmäinen eronnut. Oma perheeni on todella laaja, kun minulla on ollut parhaimmillaan omien isovanhempienikin uudet kumppanit ja heillä omat kutsumanimensä. Esimerkiksi isoisäni uutta vaimoa, me kutsuimme minimummoksi.

Nyt poikaystäväni kanssa puhumme siitä, miten jossain vaiheessa muutamme yhteen ja miten me jossain vaiheessa haluaisimme myös yhteisen lapsen. Puhumme siitä, miten yhteisen kodin pitää olla riittävän iso, jotta sinne mahtuu poikaystäväni nörttiluola.

Moninaiset toiveet

Deittaillessa tuli kyseenalaistettua paljon omia toiveita ja periaatteita. Olisiko monogaminen parisuhde ainoa vaihtoehtoni. Sen olen aina tiennyt, että minulle automaattisesti oikea kumppani ei välttämättä ole miesoletettu. Minulla on ollut jo nuorempana naissuhteita ja nyt kävin treffeillä myös muunsukupuolisten kanssa. Tiedostan rakastuvani etusijassa ihmiseen ennemmin kuin sukupuoleen. Kävin myös treffeillä ihmisen kanssa, joka eli polyamorista elämää.

Mutta kaikkien pohdintojen jälkeen, olen ajtellut, että minulle itselleni sopii paremmin perinteisempi parisuhdemuoto.

Nykyään puhutaan paljon erilaisista tavoista olla parisuhteessa. Yksiavioisuus ei ole enää ainut vaihtoehto. Ja faktahan on, että yksiavioisuus on tullut meidän kulttuuriimme kirkon vallan myötä. Lisäsi, erilaisten parisuhdemallien myötä, lasten hankkiminenkaan ei ole mikään itsestään selvyys. Eivät kaikki koe haluavansa lapsia, vaan haluavat keskittyä uraan tai matkusteluun tai johonkin muuhun, mikä koetaan omassa elämässä tärkeäksi.

Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan

Minusta tuntuu, että nykyään hyväksytään vähän paremmin se, että elämä ei mene sillä tietyllä kaavalla. Kukin voi tehdä elämästään juuri omannäköistä. Paljon on toki matkaa kaikenlaiseen tasa-arvoon ja hyväksymiseen.

Minun näkemykseeni elämästäni on kuulunut aina lapset ja kumppani. Mutta ajattelin esimerkiksi, että tulen paljon nuorempana äidiksi. Sen sijaan esikoiseni antoi odotuttaa itseään seitsemän pitkää vuotta. En myöskään ajatellut, että eläisin vuosia väkivaltaisessa parisuhteessa. Mutta kuten sanottu, elämä ei mene aina suunnitellusti. On tilanteita joissa esimerkiksi lapsettomuus ja yksin eläminen eivät ole omia valintoja. Samoin on myös niitä, jotka eivät halua naimisiin tai parisuhteeseen. Sitten on niitä, jotka haluavat useamman suhteen tai sen yhden elämänkumppanin ja sen lisäksi esimerkiksi seksuaalisia kokemuksia.

Itselläni on edessäni aivan uudenlainen alku. Voin rakentaa ihan uutta tulevaisuutta uuden kumppanini kanssa. Juuri nyt haaveilen ennen kaikkea yhteisestä kesästä. Joskus tulevaisuudessa muutetaan mahdollisesti yhteen, kun aika on sopiva. Meillä ei ole mikään kiire. Halutaan tutustua rauhassa ja viettää aikaa ihan vain näin seurustellen. Homma toimii näinkin ihan hyvin, että näemme toisiamme säännöllisesti muun elämän lomassa.

Oma taktiikkani deittaillessa oli jutella jokaisen miehen kanssa tulevaisuuden toiveet ja suunnitelmat läpi mahdollisimman varhain, jotta selviäisi onko meillä asioista yhteinen sävel. Koska jos toinen näkee itsensä viiden vuoden päästä asumassa Austraalian rannikolla ja toinen Lapissa, niin kovin pitkäaikaista suhdetta ei kannata lähteä siitä rakentamaan.

Henkilökohtaisesti toivoisin, että jokainen voi rakentaa itselleen juuri sellaisen elämän, kuin itse haluaa ja toivoo.

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla ja minä / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Keväiset kuulumiset

Hei rakas

Elämä eron jälkeen – Yksin asuminen

Voisinko minä elää avoimessa suhteessa

Tinderkokeilu kannatti, sillä seurustelen nyt

Ilmoitin juuri jälkikasvulleni, että äiti tarvitsee nyt pienen hiljaisen hetken intensiivisen päivän jälkeen. Vetäydyin läppärin ja kahvin kanssa makuuhuoneeseeni. Kuuntelen toki koko ajan mitä neidit puuhaavat, mutta tämä oma pieni hetki tulee nyt todellakin tarpeeseen.

Synttärit

Kävimme tänään ostamassa hieman synttäritarvikkeita esikoisen juhliin. Synttärit ovat siirtyneet nyt pariin kertaan koronan vuoksi. Esikoiseni on syntynyt aivan joulun korvalla, kuten pitkäaikaisimmat lukijani tietävät. Meidän oli tarkoitu juhlia hänen syntymäpäiviään heti tammikuussa, mutta silloin omikron jylläsi vielä niin hurjana ettemme uskaltaneet. Nyt päätimme lyödä synttärit kalenteriin, etteivät juhlat ihan vallan unohdu. Kuopus alkoi samaan syssyyn suunnittelemaan omille synttäreilleen halloween-teemaa. Hän kun on marraskuun alun lapsi.

Eskarilainen toivoo syntymäpäivilleen itse tehtyä jäätelökakkua. En ole moista koskaan tehnyt, mutta meillä on kyllä ohje tiedossa. Joten tänä viikonloppuna joutuu ehkä tekaisemaan yhden testikakun. Ettei tarvitse juhlapäivänä juosta hakemaan Viennettaa lähikaupasta.

Muutoksia

Tuoreessa parisuhteessani on tapahtunut pari isoa muutosta, kuten olen kirjoittanut. Ensinnäkin, poikaystäväni tapasi viimein tuon jälkikasvuni ja he tapasivat hänet. Kumpikin osapuoli piti toisistaan, mikä on ihan positiivista tässä vaiheessa. Tyttöt esittelivät poikkikselle LOL-kokoelmansa, sekä lempi elokuvansa joka on ”Poppi” (eli selkokielellä Trolls.)

Toinen iso muutos on se, että poikaystäväni muutti Helsinkiin. Eli nämä kaksi muutosta mahdollistavat sen, että voimme tavata toisiamme säännöllisemmin ja sponttaanimmin. Ensimmäisellä viikolla sitä tuli muuten hyödynnettyä siihen pisteeseen, että kumpikin tarvitsi omaa tilaa, aikaa ja oman kodin rauhaa maanantai-iltana. 😀 Vaikka yhdessä on ihanaa, me olemme kumpikin tällä hetkellä niin tottuneita yksineläjiä, että se oma rauha on myös kullan arvoista.

Tällä viikolla me emme sitten näe ollenkaan, koska hän keskittyy työrutiinien löytämiseen, sekä uuden asunnon raivaamiseen kaikista pahvilaatikoista. Hän kuitenkin lupasi jo, että pyrkii järjestämään minun esikoiseni juhlapäivän vapaaksi, jotta voi auttaa minua. Minulle, joka olen järjestänyt kuusi vuotta kaikki lasten synttärit täysin yksin, tuo toteamus sai taas kyyneleet silmiin. On taas vaikea uskoa, että on olemassa ihminen, joka haluaa auttaa minua juhlajärjestelyissä. Eihän tuota ihmistä voi kuin rakastaa. ♥

KUVA: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Uusi iltarutiini

Meillä on tyttöjen kanssa uusi iltarutiini. Apinoin tämän suoraan Kirsikka Simberiltä kuunneltuani Hei Babya. Turhauduin jossain vaiheessa iltasatujen lukemiseen, kun se oli aina sen päiväistä sirkusta. Plus olen todella huono lukemaan ääneen. Ulkoistin jossain vaiheessa iltasadut äänikirjoihin.

Nyt me kuitenkin luetaan iltaisin, koska opin, että se ei kuitenkaan ole niin paljolti siitä minun omasta ajastani pois. Ja fakta on se, että minulla on tällä hetkellä myös huomattavasti enemmän voimavaroja kuin esimerkiksi puoli vuotta tai vuosi sitten. Luetaan joku lyhyt satu tai yksi luku jostain lasten kirjasta. Tällä hetkelle me luetaan taas Penni Pähkinäsydäntä. Sen jälkeen me pötkötellään rauhassa mun sängyssä ja halaillaan ja kuunnellaan kaksi kertaa Sininen uni Spotifysta.

Tämä tuntuu nykyään todella tärkeältä rutiinilta. Arki on monesi melkoista sähellystä, joten tällainen yhteinen rauhoittuminen yhdessä tuntuu hyvältä. Sen lisäksi illat ei ole enää samanlaista sekoilua kuin aiemmin, mikä on ihanaa.

KUVA: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Olen tänään itkenyt ja ahdistunut Mariupolin synnytyssairaalan pommituksista. Vaikka sota tuntuu jo lähtökohtaisesti käsittämättömän julmalta, niin tämä on jotenkin ihan nextillä levelillä kamalaa ja julmaa. Itsellä kaikki lapsiin ja vauvoihin liittyvä menee jotenkin todella syvästi ihon alle. Haluan olla tietoinen tapahtumista, mutta suojella itseäni sen verran etten menettäisi yöuniani.

Me ollaan tänä iltana askarreltu tyttöjen kanssa rannekoruja ja maalattu vesiväreillä. Olen ruvennut maalaamaan myös itse, sillä se vie ajatukset muualle ahdistavista asioista. Kuopukseni askarteli minulle ”rakkauskorun”. Sydämeni suli taas tyttöjeni vuoksi.

Menen pian nukkumaan, että jaksan taas huomenna. 

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Millaista elämä on lasten kanssa juuri nyt

Mitä kuuluu? Oikeasti

Vapaailta

Mitä tehtiin viikonloppuna

Elämää, kun viikonloppusuunnitelmat menivät uusiksi