Neljä kuukautta yhdessä ja tämä on toiseksi pisin suhteeni
2Olemme nyt olleen poikaystävän kanssa neljä kuukautta yhdessä ja tämä on jo nyt toiseksi pisin suhteeni koskaan. Mainitsin tässä postauksessa, että minun suhteeni eivät ole yhtä lukuun ottamatta kestäneet kolmea kuukautta pidempään. Eli käytännössä suhteeni ovat kestäneet vain sen alun hullaantumisen vaiheen, mutta eivät ole kestäneet tunteiden syventymiseen asti. Osasyy on ollut varmasti minussakin, kun olen lopettanut suhteet tunteiden tuntuessa epäselviltä. Mutta toki, jos joku näistä suhteista olisi jatkunut, en todennäköisesti olisi koskaan tavannut tätä ihmistä. Mikä olisi ollut todella sääli.
Edetään rauhassa
Olen todella tyytyväinen siihen, miten suhteemme on edennyt. Minulla ei ole mikään kiire, vaikka vitsailenkin vauvan hankkimisesta kumppanilleni. Minulla tarve edetä rauhassa, johtuu isoksi osaksi pitkästä suhteestani narsistin kanssa. Se eteni todella nopeasti ja kolmen kuukauden seurustelun jälkeen asuimme jo yhdessä. Kun ensimmäisiä alistamis ja väkivalta kertoja alkoi ilmentyä, koin olevani sidottuna yhteiseen asuntoon ja elämään hänen kanssaan. Koin myös velvollisuudentunnetta suhdettamme kohtaan, kun asuimme yhdessä ja olimme kihloissa. Tuntui siltä, että vaikeudet pitäisi voittaa. Nyt tiedän, että nopea on äärimmäisen klassinen väkivaltaisen suhteen kaava.
Olenkin sanonut poikaystävälleni, että jos hän ehdottaisi yhteenmuuttoa kuukausien jälkeen, juoksisin todennäköisesti todella nopeasti karkuun. Onneksi olemme samalla linjalla tämän asian suhteen ja haluamme kumpikin edetä samaan tahtiin. Toki kummankin toive saada vielä lapsia asettaa suhteellemme tietyt suuntaviivat. Minä olen kokenut seitsemän vuotta lapsettomuutta ja sen lisäksi myös kaksi riskiraskautta ja riskisynnytystä. Nämä riskit kasvavat entisestään iän myötä, joten itse en koe realistiseksi saada lapsia vielä neljänkympin kynnyksellä. Onneksi tässä on kuitenkin vielä vuosia aikaa.
Kolmen kuukauden virstanpylväs
En osaa sanoa tarkalleen, miksi olen toistanut tätä samaa kolmen kuukauden kaavaa ihmissuhteissani ja miksi tämä suhde on erilainen. Koska tässäkin tuli kolmen kuukauden kohdalla ne samat vaikeudet kuin muissakin. Ehkä isoin ero on ollut se, että minä ihan oikeasti haluan olla yhdessä tämän ihanan, huomaavaisen, välittävän, Marvel-fanin kanssa. Kolmessa kuukaudessa olen saanut kokea niin uskomattoman hyviä asioita, että haluan todellakin nähdä mihin tämä tulee vielä viemään.
Sen lisäksi koen olevani itse parhaimmillani ja onnellisimmillani parisuhteessa. En minä kaipaa sinkkuutta ja nyt minulla on käynyt aivan uskomaton tuuri nykyisen kumppanini kanssa. Parempaa ihmistä voisin vain toivoa ja tuskin sitä saisin.
Toki meillä on kummallakin niitä piirteitä, jotka tässä alussa kolisevat yhteen, koska ei vielä tunneta toisiamme tai toistemme tapoja. Mutta kuten sanoin, meidän suhteessa on niin paljon hyvää että tämä ei haittaa. Me kyllä löydämme yhteisen tavan olla ja elää.
Toivon, että saadaan näitä kuukausia ja vuosia vielä monia, monia lisää yhdessä.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Parisuhteen kolmen kuukauden kriisi
Miten tehdä hyvä tinderprofiili – Neljä vinkkiä
”Kyllä mä pärjään” eli kun en halunnut sanoa tarvitsevani apua
Introvertti parisuhteessa
Jos jotain olen parisuhteessani oppinut, niin sen että todella olen introvertti. En usko täydelliseen lokerointiin. Varsinkaan, kun puhutaan ihmisyydestä. Ihmisten kanssa mikään ei ole niin mustavalkoista, että se olisi ehdottomasti joko tai.
Henkilökohtaisesti tunnustan olevani sosiaalinen introvertti, mutta silti introvertti. Vaikka pidänkin sosiaalisista tilanteista, ne uuvuttavat minua. Ja minua ei useinkaan harmita, jos joku peruu tapaamisen. Ennemmin olen tyytyväinen, jos sosiaalisia tilanteita on yksi vähemmän. Vaikka rakastan ystäviäni, niin silti myös heidän kanssaan vietetty aika vaatii minulta extra kapasiteettia. Oma tila on minulle äärimmäisen tärkeä. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tarvitsen sitä sekä, rauhaa ja hiljaisuutta. Vetäydyn mielelläni yksinäisyyteen ja kuormitun herkästi siitä, jos viikonloppu on täynnä tekemistä.
Introvertti parisuhteessa
Sinkkuna oli paljon helpompaa säädellä omaa tilaa ja sitä milloin ihmisiä tapasi. Jos koin kaipaavani rauhaa ja hiljaisuutta lapsivapaillani, niin sitten en vain mennyt treffeille. Parisuhteessa suhteen ylläpito vaatii enemmän työtä ja se vaatii myös säännöllistä näkemistä. Se vaatii myös yhteydenpitoa, kun ollaan erillään. Eli se on taas asia, joka vaatii minulta sitä ekstraa, vaikka teenkin sen mielelläni, koska rakastan poikaystävääni ja haluan olla hänen kanssaan. Välillä se on helpomaa ja välillä vaikeampaa ja välillä kaipaan kipeästi sitä hiljaisuutta, joka puolestaan tarkoittaa sitä, että kumppanini pitäisi antaa sitä.
Tämä on asia, jossa olemme poikaystäväni kanssa selkästi erilaisia. Poikaystäväni esimerkiksi puhuu taukoamatta, kun minä kaipaisin hiljaisuutta. Tämä korostuu ihan selkeästi, kun toisen kanssa viettää enemmän aikaa yhdessä. Varsinkin aamut ovat minulle vaikeita, kun minun pitäisi saada toimia silloin täysin omaan tahtiin. Kaipaan rauhaa ja hiljaisuutta, enkä ole kovin puhelias. Joku sanoisi minua varmasti aamuäreäksi. Poikaystäväni on aamusta heti puhelias ja kaipaa enemmän läheisyyttä kuin minä. Kun hän lähestyy aamulla, minä vetäydyn.
Toisen ihmisen päästäminen elämään ja omaan tilaani on selkeästi vähän vaikeaa. Nyt huomaan, kuinka kauan olen oikeastaan ollut yksin. Enkä edes tarkoita pelkkää sinkkuutta, vaan myös edellistä pitkää parisuhdetta. Parisuhteesta sinkuksi siirtyminen ei aiheuttanut minkäänlaista kriisiä rutiineiden suhteen. Olin tottunut olemaan ja toimimaan yksin, joten sinkuksi jääminen ei muuttanut sitä. Huomattavasti vaikeampaa, on kaiken tämän jälkeen päästää elämääni haluava ihminen osaksi arkeani ja rutiineitani.
Nämä ovat kuitenkin niitä asioita, jotka muotoutuvat ajan kanssa. Täytyy pyrkiä muistamaan, että tässäkin parisuhteessa on kaksi erilaista ihmistä, joilla on omat tarpeensa. Niiden yhteensovittaminen tarvitsee oman aikansa ja kärsivällisyytensä. Meillä on kuitenkin paljon yhteistä ja yhteisiä mielenkiinnonkohteita. En usko meidän yhteensovittamisen olevan mikään mahdoton tehtävä. Se todennäköisesti tulee sisältämään jonkin verran kasvukipuja, mutta uskon meidän löytävän meille oikean tavan olla yhdessä. Tämä alun haparointi ja tutustuminen on kuitenkin äärimmäisen tärkeä osa kehittyvää parisuhdetta.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Onko aktiivisesti deittaileva automaattisesti epätoivoinen?
Parisuhteen kolmen kuukauden kriisi