Seksi loppuraskaudesta
0Olen kirjoittanut aiemmin siitä, miten seksi on meidän parisuhteessa toiminut tässä raskausaikana. Meinasin jo unohtaa tämän kolmannen postauksen, ihan vain siksi ettei sitä seksiä ole ollut.
Tilanne on siis se, että minulla ei ole itselläni minkäänlaisia haluja, eikä tällä hetkellä myöskään minkäänlaista kykyä kiihottua. En tunne sellaista kivaa kutkutusta, kipinöintiä tai halua. Orgasmin pystyn saamaan, mutta siitäkin puuttuu oikeastaan kaikki nautinto. Tilanne on itselleni täysin uusi, mutta olen yrittänyt hyväksyä sen sellaisenaan. Tilanne johtuu mitä todennäköisemmin raskaudesta ja siihen liittyvistä hormonimuutoksista. Tällä hetkellä en valitettavasti voi itse tälle mitään, vaikka olen yrittänyt. Nyt ainoa vaihtoehto on odottaa synnytystä ja raskaudesta palautumista.
Puheyhteyden tärkeys haluttomuuden keskellä
Tässä tilanteessa olen kokenut äärimmäisen tärkeäksi puheyhteyden kumppanini kanssa. Sellainen meillä onneksi on ja ollaan pystytty puhumaan tästä kaikesta. Olen kokenut tärkeäksi sanoittaa hänelle sitä, mistä haluttomuuteni johtuu, kun syy on täysin hormonaallinen, eikä missään nimessä hänen.
Ollaan myös puhuttu siitä, mikä kaikki tässä tilanteessa on ok. Koen kaipaavani tällä hetkellä erityisen paljon omaa tilaa ja hyvin vähän fyysistä kosketusta. Ollaan sovittu, että silittely ja hipsuttelu ja jalkojen hieronta on esimerkiksi ok. Mutta illalla en kaipaa hirveästi halailua, varsinkaan näin kuumalla ilmalla. Lisäksi ollaan puhuttu siitä, että nyt olisi hyvä, jos puolisoni ei edes yritä ehdotella seksiä. Silloin läheisyys ja koskettaminen on vain läheisyyttä, eikä minun tarvitse miettiä, onko tämä esileikkiä.
Läheisyyttä aletaan myös lisäämään, kun olen siihen valmis. Eli todennäköisesti joskus synnytyksen jälkeen.
Koen, että tämän puheyhteyden ja yhdessä sovittujen asioiden ansiosta minun on hyvä olla tässä tilanteessa. Vaikka se on omalla kohdallani täysin poikkeuksellinen ja vähän jopa ahdistava. En ole tottunut omaan haluttomuuteeni, koska yleensä minä olen aina ollut se huomattavasti halukkaampi. Tässä on ollut itsellänikin hieman käsiteltävää. Onneksi minulla on hyvä kumppani tässä kaikessa rinnalla. Uskon vakaasti, että ne halut sieltä nousevat, kun niiden aika on. Nyt mun kropalla on muuta mietittävää.
Haluttomuudesta puhutaan liian vähän ja varsinkin naisen haluttomuudesta puhutaan halventavasti. Joten koen tärkeäksi nostaa aiheen esille omassa blogissani. Ja varsinkin tässä minun tilanteessani, raskaana, haluttomuus on täysin nromaalia ja luonnollista.
Millaisia kokemuksia sulla on? Oletko kokenut haluttomuutta?
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Miten sitä seksielämää on elvytetty kuivan kauden jälkeen
Paras tuki ja turva
Pahoittelen tällä hetkellä melko vauvapainotteisesta sisällöstä. Tiedän, että kaikki eivät ole perhesisällön kohderyhmää, mutta meidän arki pyörii tällä hetkellä paljon tulevan synnytyksen ja siihen valmistautumisen ympärillä. Sen jälkeen ensimmäiset viikot ovat todella vauvapainotteisia. Mutta tilanne tasoittuu varmasti ajan kanssa. Raskaus ja vauva-aika eivät kestä ikuisesti. Lisäksi huomaan jo nyt katselevani kaihoten tyyli-inspiraatiota, johon ei liity raskausvatsa. Joten olkaa kärsivällisiä. <3
Kun toinen ottaa vastuuta
Nyt haluan sanoa muutaman sanan puolisostani, joka on ollut viime aikoina aivan paras tuki ja turva. Vaikka olen ollut alusta asti kiitollinen siitä, että olen saanut tavata hänet, tässä loppuraskaudessa se on korostunut entisestään. Viimeisilleen edennyt raskaus on verottanut voimiani. En ole enää yhtä nopea, enkä jaksa samalla tavalla kuin ennen. Siitäkin huolimatta, että koen voivani pääasiassa hyvin ja jaksavani päivät ihan kivasti. Mutta väitän, että oloni ei olisi lainkaan näin hyvinvoiva, jos olisin tästä kaikesta vastuussa aivan yksin. Lapset ovat energisiä ja tarvitsevat aikuisen huomiota ja tukea edelleen, vaikka isoja ovatkin.
Puolisoni on ottanut ihan uskomattoman ihanasti koppia ja vastuuta lapsista. Ihaninta on ehkä se, että hän on tehnyt sen täysin pyytämättä. Minä kun en välttämättä niin herkästi anna sitä vastuuta pyydettäessä, itsepäinen kun olen. Helpompaa on ollut, kun hän on ottanut ohjat rauhallisesti itse käsiinsä. He ovat muun muassa käyneet puistossa ja pyöräilleet. Lasten pyöräily on sellainen juttu, missä minä en todellakaan pysy enää vauhdissa mukana. Puolisoni jaksaa myös rehata ja kantaa lapsia nyt, kun minä en pysty. Heillä on nykyään yhteiset aamujumpat, jotka sisältävät melko paljon lasten roikottamista eri asennoissa. 😀
Otin tuossa yksi päivä huonosti nukutun yön jälkeen parin tunnin aamupäiväunet, joilla lopulta sain päivän käyntiin. Mietin, että ennen tällaiset päikkärit eivät olisi tulleet kuuloonkaan, vaan päivästä olisi pitänyt vain selvitä. Samoin, kun olen ollut huonovointinen, olen saanut levätä. Iltaisin puolisoni hieroo turvonneita jalkojani.
Väitän, että isoksi osaksi oman historiani ansiosta osaan pysähtyä miettimään ja arvostamaan näitä pieniä asioita. Välillä minuakin ärsyttää ihan kaikki ja ilman syytäkin, kun on kuuma, tukala ja hormonit hyrräävät. Mutta silti. Olen elänyt kaksi hyvin, hyvin erilaista ja yksinäistä raskautta, joissa tällaiset pienet jutut eivät tulleet kuuloonkaan. Nyt osaan olla kiitollinen niistä yksittäisistä päiväunistakin. En ehkä jaksaisi näinkään hyvin, jos ihan kaikki olisi minun vastuullani.
Joten kiitos rakas.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit