Viime viikko oli aika vaiheikas. Alkuviikosta koin vielä stressiä ja tyhjän paperin kammoa blogiin liittyvien asioiden vuoksi. Stressaan harvoin, mutta kun tilanne pääsee siihen pisteeseen, niin stressaan hiukset irti päästäni. Mutta tälläkin kertaa se, että sain tehtyä päätöksen ja kerrtottua siitä, helpotti suunnattomasti. Nyt olen taas täynnä inspiraatiota. Nyt kun saisin vielä tämän flunssan nujerrettua niin, että pää toimisi taas kunnolla.

Tämä viikko on ollut esikoisellemme pitkä kuin nälkävuosi. Tytöt pääsivät nimittäin loppuviikosta tuttuun varahoitopaikkaan, jossa erityisesti 3-vuotias viihtyy. Hän kyselee jatkuvasti, koska pääsee sinne taas. Meillä on siis laskettu öitä ja päiviä siihen, että oma perhepäivähoitajamme jää lomalle. Joka aamu Little E kysyi: ”Tänäänkö me mennään sinne varahoitoon?

Viikon parhaat alelöydöt: Pyörähdin viikolla H&M Homessa. Siellä on jatkuvasti poistomyynnissä olevia tuotteita alennuksessa ja tällä kertaa löysin muutamalla eurolla kivoja pieniä juttuja. 

Meidän kuopus on tällä viikolla tehnyt hampaita. Meillä on ollut todella pitkä tauko näiden ja viimeisimpien hampaiden välissä, mutta nyt niitä tuntuu puskevan kuin sieniä sateella. Pikkuinen tekee nämä vielä täysin omassa järjestyksessään. Hänellä on ollut kauniit etuhampaat jo useamman kuukauden ja nyt ulos puskevat kaikkein kauimmaiset poskihampaat.

Pidin Little B:n vapaapäivänä kotona, jolloin hän sai hakea lohtua äidin sylistä puhkeaviin hampaisiin. Päiväunien aikaan käysiin keskustassa kukkaostoksilla, jolloin hän sai ottaa päiväunet liikkuvissa rattaissa.

Viikon hellyyttävin hetki: Kun esikoinen istuu vieressäni silittelemässä päätäni, kun itse tutisen kuumeessa sohvallamme. 

Tällä viikolla oli myös mainitsemani fysioterapeutin käynti. Fyssarin jälkeen lupasin viedä tytöt hamppareille. 3-vuotiaan mielestä se oli ihan parasta. Nyt hän haluaisi mennä joka päivä jumppaan ja hampparille.

Viikon paras lelu: Little E ihastui toden teolla Hessburgerin lastenaterian mukana tulleisiin pieniin rakennusnappuloihin, joilla voi rakentaa 3-D kuvioita. Esikoinen on istunut illat ruokapöydän ääressä rakentelemassa. 

Loppuviikosta olinkin sitten kipeänä. Torstaina oli vähän sellainen flunssainen olo, perjantaina töissä oli jo ihan kunnolla ja lauantaina lähdin sitten kesken päivän päivystykseen, kun en meinannut pysyä enää tolpillani työtä tehdessä. Sunnuntaina olinkin pelkkä tutiseva mytty sohvalla. Tytöt suhtautuivat todella hienosti siihen, että molemmat vanhemmat olivat kipeitä.

Vaikka sairastaminen onkin lasten aknssa välillä vaikeaa, on siinä puolensakin. Aika harvoin tulee nykyään otettua päiväunia kuopus kainalossa. Viikonloppuna otin kolmet sellaiset. Samalla sain huomata, miten empaattinen ja avulias pieni tyttö meidän esikoisesta on kasvanut. Hän auttaa minua jo todella paljon, jos pyydän.

Viikon paras artikkeli: Tämä löytyy Koti & Keittiö lehdestä, jossa haastatellaan lempikokkiani ja ruokavaikuttajaani Hanna Gullichenia. Artikkelissa Hanna antaa muun muassa vinkkejä toimivaan keittiöön. 

Viikon paras palvelu: Hieman old schoolisti kirjaston elokuvien vuokraus. Me ei viitsitä ottaa aivan kaikki mahdollisia suoratoistopalveluita, joten ollaan huomattu, että kirjastosta löytyy tosi kivasti elokuvia. Varsinkin Disneyn elokuvia lapsille. 

Tein tuossa viimeisen työvuoron vanhassa työpaikassani. Sen piti olla alun alkaenkin sellainen välivaihe. Halusin työn, jonka avulla saisin kiinni rutiineista ja samalla mietittyä, mitä haluaisin tehdä elämälläni. Työssä oli paljon hyviä puolia. Se oli lähellä kotiani, se oli aika helppoa työtä ja se oli vakituinen. Tässä samassa työpaikassa vierähti lopulta viisi vuotta ilman, että sitä oikein huomasikaan. Toki, ehdin tässä välissä saamaan myös kaksi lasta, mutta suurin osa siitä ajasta on mennyt töitä tehden.

Siinä samalla, kun minä hoidin hommani, vakituinen työpaikka teki tehtävänsä. Toivuin ja pääsin jaloilleni masennuksen jälkeen. Sain sitä kautta itsekunnioitusta ja hiljalleen tulevaisuuden suunnitelmatkin alkoivat selkiytyä.

Olisin kaivannut uusia tuulia jo Little E:n syntymän jälkeen. Mutta koska toivoimme hartaasti toista lasta, sovimme yhdessä mieheni kanssa, että en lähde etsimään uutta työtä ennen sitä. Nyt bebe on jo hoidossa ja kuten kerroin Äärimmäisen kiitollinen-postauksessa, tulevaisuus alkaa selkiytyä. Toivon mukaan saan pian kaiken oppisopimukseen liittyvän järjestykseen ja pääsen aloittamaan siellä. Toivon myös, että tämän alun takkuilun jälkeen, homma sujuisi paljon jouhevammin. Tässä samalla käynnistelen tätä someassarin hommaa, unohtamatta tietenkään blogia.

Uudet kuviot tarkoittavat tosin sitä, että minun täytyy löytää uusi rytmi kirjoittamiselle. Alussa saattaa toki olla hieman haastavaa, mutta kyllä se siitä. Moni muukin pitää blogia päivätyön ohella.

Nyt vain käännetään uusi lehti elämässä ja käännetään nokka kohti uusia seikkailuita.