Jokainen vanhempi tietää, että kun lapset sairastavat, jonkun on jäätävä kotiin heidän kanssaan. Tämä on aiheuttanut meidän kotona viimeisen kuukauden sairaskierteen aikana toistuvaa kärhämöintiä.

Työehtosopimuksissa sanotaan, että mikäli lapsella on kaksi vanhempaa, heidän tulisi hoitaa lasten sairauslomat puoliksi. Eihän se ole oikein, jos esimerkiksi äiti on aina kotona kipeän lapsen kanssa. Tämän luulisi olevan selkeää tällä tavalla. Meillä minä olen hoitoalalla, vuorotöissä ja lopulta aika helposti korvattavissa. Viimeisessä kädessä se on aivan sama, kuka meistä hoitajista tekee vuoron. Mieheni puolestaan on omassa työssään useammassa vastuutehtävässä. Tällä hetkellä tilanne on sen verran hektinen, että hänen läsnäoloaan vaaditaan työmaalla päivittäin. Mieheni on toisin sanoen onnistunut tekemään itsestään korvaamattoman.

Tässä asetelmassa olisi ehkä helpointa, jos minä jäisin kotiin lasten sairastuttua. Mutta, kun asia ei ole niin yksinkertainen.

 

Ymmärrän täysin mieheni kannan, mutta ymmärrän myös tämän työnantajan puolen. Ei ole työnantajille oikeudenmukaista, että vain toinen vanhemmista jää kotiin.

Eikä tämä ole edes ainoa skenaario tilanteesta, jossa vanhemmat ovat epätasa-arvossa. Ne pariskunnat, joissa toinen on yrittäjä, ei lasten hoidon järjestäminen ole välttämättä sen helpompaa. Luin tätä postausta varten jotain keskusteluja aiheesta ja tästä oltiin montaa mieltä. Yhä on paljon niitä äitejä, jotka jäävät aina kotiin hoitamaan lasta. Mutta on selkeästi paljon pareja, joissa myös neuvotallaan ja jaetaan vastuuta.

 

 

 

Meillä on tosiaankin väännetty siitä, kuka jää kotiin lasten kanssa, vaikka tilanne pitäisi olla helposti ratkaistavissa. Kun kumpikin jäisi vuorollaan, ongelmaa ei olisi. Sen sijaan olen saanut nyt muutamanakin vääntää siitä, kuinka minä olen korvattavissa, mutta hän ei. Saan alkajaisiksi listan erilaisista tapaamisista, joissa hänen pitää olla läsnä ja sen jälkeen listan, kaikesta, mitä hänen täytyy tehdä. Ja kyllähän minä sen ymmärrän, mutta miten minä saisin selitettyä sen omalle esimiehelleni. Tähän mennessä olen kantanut töihin yhden selvityksen siitä, miksi mieheni ei ole pystynyt jäämään kotiin lasten kanssa.

 

 

Minulla ja miehelläni on kummallakin työt, jotka vaativat kahdeksan tunnin läsnäoloa paikan päällä. Meidän esimiehillä on myös hyvin vahvat mielipiteet tästä. Minun työpaikassani oletetaan, että vastuu jaetaan tasan ja mieheni työpaikassa puolestaan odotetaan, että äiti hoitaa. Aloin tässä muuten pohtia, onko tämä alakysymys. Minä olen vahvasti naisvaltaisella alalla ja mieheni taas miesvaltaisella. Vaaditaanko naisaloilla vahvemmin tasa-arvoa tässä, kuin miesaloilla?

 

Nyt alkaa hiljalleen nyppimään tämä sairastaminen. Meidän perhe on ollut kuluneen kuukauden ajan enemmän ja vähemmän kipeä. Minä olen ollut nyt kolme kertaa kuumeessa ja nenä on vuotanut noin kuukauden päivät. Juuri kun alkaa näyttää siltä, että kaikki ovat terveitä ja tilanne normalisoituu, uusi flunssapiikki iskee kiinni kulman takaa. Little B on toista kertaa kuumeessa ja tällä kertaa kuume on jojoillut oudosti jo useamman päivän. Alkaa riittää pikku hiljaa. Itse asiassa töihin soittaminen alkaa hermostuttaa, kun ollaan jatkuvassa flunssassa. En uskalla enää edes sanoa mitään, jossa on ”onneksi” tai ”nyt näyttäisi”. Tuntuu, että povaan piruja seinille, jos edes mainitsen jotain tervehtymiseen liittyvää. Tai jos mainitsenkin jonkin sairauden nimen.

Eikä me olla ilmeisesti ainoita. Tuntuu, että tällaista sitkeää superfunssaa on liikenteessä. Jopa perhepäivähoitajamme, joka ei ole ollut kertaakaan meidän päivähoitohistoriamme aikana kipeänä, joutui pitämään kaksi päivää sairaslomaa.

Little B on ollut sunnuntaista lähtien kipeä ja tänään päätettiin käydä lääkärissä. Lääkäri tutki pikkuisen korvat, nielun ja kuunteli keuhkot. Diagnoosi oli tavallinen kausiflunssa, joten eiköhän se helpota sairastamalla. Voi olla, että myös puhkeavat hampaat tekevät oman osansa tässä paletissa.

Minä pörräsin tuossa pari iltaa sitten työvuoron jälkeen meidän lähikauppamme lisäravinne hyllyllä, kun mittani oli tullut täyteen tämän sairastelun suhteen. Päätin etsiä jotain, joka antaisi pöpöille kyytiä. Ostin sinkki pureskelutabletteja, sillä olen kuullut/lukenut jostain, että sinkki auttaa vastustuskykyä ja toimii parhaiten, jos imeytyy suun limakalvoilta. Sen kaveriksi valitsin karpalokapseleita, koska paketin kyljessä luki isoin kirjaimin ”vastustuskyvylle”. Toivon, että lisäravinteet antavat hieman potkua tälle.

Kun lapset ovat sairaana, meillä on kotona kädet täynnä töitä heissä. Tai oikeammin sylit täynnä. Erityisesti kuopuksemme on sitä tyyppiä, joka kipeänä haluaa olla koko ajan ihossa kiinni. Sitä on vaikeaa tehdä kovin paljon muuta, kun taapero haluaa olla koko ajan sylissä. Olen esimerkiksi viettänyt tämän päivän ihmispatjana ja miettinyt, mitä kaikkea pitäisi tehdä.