Elämässäni on joitain sellaisia hetkiä, kun tunnen erityisen vahvasti olevani sinkkuäiti. Osa näistä on sellaisia vähän universaalempeja kokemuksia ja osa ihan todellisia hetkiä meidän arjesta.

Tunnen olevani sinkkuäiti…

…kun yöllä kävelen ympäri asuntoa korvakipuaan huutavan lapsen kanssa ja odotan, että särkylääkkeet vaikuttavat, miettien samalla milloin terveyskeskuksen puheluvaihde aukeaa.

…kun iltapalajugurtti loppuu kesken ja punnitsen voisiko sitä käydä lasten kanssa nopeasti kaupassa vai pitäisikö odottaa aamuun. Jos en olisi sinkku, toinen voisi kipaista kauppaan puolestani.

…kun täytän kalenteriini lasten neuvoloita, vasu-keskusteluja, hammaslääkäreitä ja muita menoja ja mietin, koska ehdin käydä töissä.

…kun nilkan väännyttyä mietin vaatiiko se välitöntä lääkärillä käymistä, koska on ilta ja olisi vaivalloista ottaa lapset mukaan päivystykseen.

…kun istun lapsen sängyn reunalla yksinään silittelemässä lapsen hiuksia, pelkäämässä ja rukoilemassa, että kovaksi noussut kuume laskisi. Eikä minulla ole ketään, jonka kanssa jakaisin huoleni.

…kun yritän sopia treffejä ja mietit yritätkö saada lapsenvahdin vai sopia suosiolla treffit seuraavaille lapsivapaille, joihin on kaksi viikkoa.

…kun lapset kysyvät jonkun kiperän kysymyksen, johon en osaa vastata, enkä voi vain sanoa; “Menkää kysymään isältä.”

…kun suunnittelen ruokaostoksia ja ainoa perheenjäseniltä tuleva mielipide on; “spagettia.”

…kun käperryn sohvalle molemmat tytöt kainalossa katsomaan leffaa yhteisen irtorkarkkikipon kanssa.

…kun asetun parisänkyyn nukkumaan ja vieressäni on toinen lapsistani, eikä kumppanini.

…kun vaateostosteni ainoa makutuomari on viisivuotias.

…kun saan diktaattorina päättää viikonloppusuunnitelmista ja retkikohteista.

…kun oikeasti haluaisin kysyä toisen vanhemman mielipidettä johonkin asiaan, mutta joudun olemaan vaan omien mielipiteiden ja ajatusten varassa.

…kun minulta itseltäni menee kuppi nurin, eikä kukaan ole ottamassa tilanteesta koppia, että minä pääsisin hengättämään jokusen kerran sisään ja ulos.

…kun herään joka aamu lasten kanssa samaan aikaan ja mietin, että olisi ihanaa, kun joku muu nousisi lasten kanssa hoitamaan aamurumbaa minä saisin kerrankin kääntää vain kylkeä.

…kun lapseni tekee jotain sellaista, mikä on minusta aivan järjettömän hienoa, mutta muista aivan yhdentekevää ja mietin, kenen kanssa voisin jakaa tämän lapsen suuren saavutuksen.

…kun itken sydänsurujani makuuhuoneessa samalla, kun lapset katsovat olohuoneessa Ryhmä-Hauta.

-Jenni

Lue myös

Mitä on olla sinkkuäiti

Meidän pääsiäinen

Toinen nainen

Seuraa myös

Instagram

Facebook

Tiktok

Ei ole ensimmäinen kerta, kun kirjoitan lyhyiden ihmissuhteiden merkityksestä. Se on mielenkiintoista, miten jotkut erot ovat kipeämpiä kuin toiset. Siinä missä ero 11 vuoden suhteesta tuntui vain hyvältä, niin nyt kun erosin hyvin lyhyestä, vain hieman reilun kuukauden tapailusuhteesta, olen ihan pohjattoman surullinen. Ero ei ole koskaan helppoa, mutta joissain tapauksissa se on aivan eritiyisen raastavaa.

Juttelin tässä erään vanhan ystävän kanssa, jolla oli samankaltaisia kokemuksia. Kun muutaman viikon suhteen päättyminen riipaisee jostain todella syvältä ja siitä toipumiseen menee pidempään, kuin itse suhteesta toipumiseen.Totesimme yhdessä, että silloin kyseinen ihmissuhde on ollut kaikessa lyhykäisyydessään todella merkittävä.

Minusta tuntuu, että ensimmäistä kertaa yli vuosi sitten tapahtuneen eroni myötä, uskalsin tällä kertaa oikeasti antaa itselleni luvan ihastua. Annoin itseni tuntea ja olla varma. Nyt kun itken kotona sydän särkyneenä, väkisinkin tulee mietittyä oliko siinä nyt sitten mitään järkeä. Kun sitä avaa sydämensä, niin heti sattuu.

Samaan aikaan tiedostan sen, kuinka eheyttävä kokemus tämä oli minulle. Sain mahdollisuuden ihastua uudelleen ja oikeasti luottaa. Ero oli hyvä. Se oli oikea keskustelu kahden ihmisen välillä, eikä mikään ghostaaminen tai lyhyt jättöviesti. Vaikka se nyt kirpaisee tuolta todella syvältä, niin uskon tämän tehneen minulle lopulta hyvää kaiken kokemani väkivallan ja kaltoinkohtelun jälkeen. Jonain päivänä olen sitten entistä valmiimpi uuteen ihmissuhteeseen.

Nyt annan itselleni luvan itkeä menetettyä ihmissuhdetta ja menetettyä tulevaisuutta. Sillä sitähän se ero aina tarkoittaa. Toki minulle on luvassa nyt uudenlainen tulevaisuus, mutta on minulla oikeus surra myös sitä minkä juuri menetin.

Mutta ihmissuhteen pituus ei koskaan määrittele sen merkittävyyttä elämässä.

-Jenni

Lue myös

Lyhyiden ihmissuhteiden merkitys

Naistenpäivä: Kukkia ja suklaat vai päivä tasa-arvon edistämiselle

Yksinäinen pääsiäinen

Seuraa myös

Instagram

Facebook

Tiktok