On ihanaa olla kolmekymmentä
0Aloin kuunnella Podmen kautta 20 – 30 – 40 -podcastia, joka näin muutaman jakson jälkeen tuntuu ihan täydelliseltä podcastilta. Ja sitä kuunnellessa olen todennut olevani niin kolmekymmentä. Ja se on enemmän kuin fine. Kaksikymppisenä ja sitä nuorempana tuntui jopa vähän ahdistavalta vanheta, mutta näin kolmekymppisenä olen todella sinut itseni kanssa.
Ikä on vain numero
Sanotaan, että ikä on vain numero ja monessa jutussa allekirjoitan tämän. Iän ei pitäisi olla rajoittava tekijä. Toki ikääntymiseen liittyvä toimintakyvyn aleneminen on rajoittava tekijä, mutta iän itsessään ei pitäisi olla. Esimerkiksi minä, kolmekymppinen perheenäiti, saan edelleen innostua tarroista, kuten lapseni. Koristelen siis tarroilla kalenteriani ja nykyään uskallaan etsiä erilaisia kivoja tarroja sieltä täältä. Niistä liikenee toki myös lapsillekin, mutta nykyään meidän perheessä, minulla on omat tarrani.
Samaan tapaan iän ei pitäisi rajoittaa esimerkiksi parisuhteissa, kun ollaan aikuisia. Pedofilia on edelleen väärin ja laitonta. Mutta loppujen lopuksi, iällä ei pitäisi olla aikuisten kesken hirveästi tekemistä, mikäli homma toimii. Minulla ja kumppanillani on se kuusi vuotta ikäeroa ja täysin eri elämäntilanteet, mutta ollaan silti saatu homma toimimaan aika kivasti.
Ihana, ihana kolmekymmentä
Kolmekymmentä ikävuotta on tuonut elämääni sellaista varmuutta, jota kaksikymppisenä ei ollut. Kolmekymppisenä ei tarvitse enää perustella näkemyksiään tai mielipiteitään. Kaksikymppisenä moni teilasi minun mielipiteeni sanomalla; ”Sä olet niin nuori vielä.” Mikä ehkä piti paikkaansa, mutta kolmekymppisenä tuota lausetta ei ole tarvinnut enää kuulla.
Ja toki, ihmiset ovat erilaisia ja jonkun on pitänyt kasvaa nopeammin syystä tai toisesta. Itse koen, että omalla kohdallani isoin kasvattava tekijä oli äitiys ja minä tulin äidiksi 26-vuotiaana. Silti kolmikymppisyys on tuonut elämään sellaista tiettyä ihanaa varmuutta, jonka ehkä muutkin kolmekymppiset tunnistavat. Sellaista, että ihan kaikista pikkujutuista ei tarvitse välittää.
Itse olen kolmekymppisenä oppinut elämään itseni näköistä elämää, miettimättä mitä se naapurin Kaisa tästä miettii. Nyt on kokenut jo yhtä ja toista ja tietää, mitkä asiat tuottavat itselle iloa. Mutta samaan aikaan, näettävää ja koettavaa löytyy vielä. Itselläni ehkä jopa keskivertoa enemmän, elettyäni kaksikymppisenä niin rajattua elämää. Minkä vuoksi minun kohdallani nämä kaikki tämän vuosikymmenen hyvät asiat korostuvat entisestään, kun edellinen oli mitä oli.
Juuri nyt, en olisi mieluummin minkään muun ikäinen, kuin kolmekymmentä.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Kumman vanhemman sukunimi lapselle
Mitä minulle ja meille kuuluu juuri nyt
Elämä voittaa
Huh huh. Nyt ehkä uskaltaa sanoa, että elämä voittaa. Sain lapseltani ihan kunnon flunssan ja olen ollut aikalailla poissa pelistä pari päivää, koska olen ollut niin kipeä. Olen tänään avannut läppärini ensimmäistä kertaa sitten varmaan pariin vuorokauteen. Ja tänä keväänä se on ollut aika pitkä aika, koska olen ollut lähestulkoon päivittäin blogin kimpussa tämän vuoden aikana. Mikä toki on näkynyt myös postaustahdissani.
Nyt harmittaa
Tämä sairastuminen osui todella ikävään paikkaan, sillä tänä viikonloppuna olisi ollut Vaikuttajamedian kesäjuhlat, joita olin odottanut erityisen innokkaasti kuukausien ajan. Ja voin kertoa että varmaan ikinä ei ole harmittanut näin paljon bileidein väliin jääminen. Minähän olen siis se, joka yrittää normaalisti vältellä kaikkia juhlia ja keksiä tekosyitä, jolloin niihin ei tarvitsisi mennä. Ja olen viimeiseen hetkeen asti vaikeana siitä, että pitää lähteä jonnekin kemuihin. Viihdyn vallan mainiosti kotona, enkä koe tarvitsevani juhlia.
Niin nyt, kun olin odottanut jotain niin hartaasti ja malttamattomasti, niin olin aivan äärettömän pettynyt. Niin pettynyt, että itkin jopa suihkussa muutaman pettymyksen kyyneleen. Meillä on Vaikuttajamedialla aivan mieletön porukka. Niin meidän pomo Johanna, kuin kaikki muutkin vaikuttajat, ovat ihan supereita ja hyviä tyyppejä. Joten kyllä harmittaa, että en päässyt näkemään kollegoja juhlien merkeissä.
Kumppani parka joutui ehkä vähän pahaan paikkaan kanssani, koska kuten sanoin, tämä harmitti minua isosti, enkä käsitellyt asiaa niin kovin hyvin. Olin koko lauantain häntä kohtaan todella kylmä ja etäinen. Mikä ei ollut tietenkään hänen vikansa, mutta minä en myöskään osannut olla täysin iloinen ja pirteä, koska tilanne harmitti minua aivan vietävästi. Ja luulen, että koska sairastuin, tilanne harmitti minua entisestään. Sairastumista on ihan mahdoton hallita ja kun kaikki hoitokuviot ynnä muut oli sovittuna ja sitten sairastuin, niin en nyt vain osannut käsitellä tilannetta. Lisäksi tämä ahdistuksen pahenemiskausi auttoi varmasti osaltaan asiaaa.
Kumppanini yritti jo perjantaina piristää minua kukkakimpulla. Joka oli tietysti ihana ja ilahduin siitä siinä hetkessä, niin luulen että edes rekallinen kukkia ei olisi välttämättä piristänyt minua tässä tilanteessa. Nyt jälkeen päin, kun tilanne on jo ohi, kukkakimppu ilahduttaa minua huomattavasti enemmän.
Saatiin myös tämän päivän puolella vähän puhuttua ja sain selitettyä kumppanilleni paremmin, mikä minua risoi. Rakastan meidän suhteessa sitä, että kaikesta voi puhua ja kaiken voi lopulta selvittää. Ja että myös minulla on mahdollisuus olla välillä kiukkuinen ja vittuuntunut. Minun ei tarvitse yrittää olla täydellinen, huomaamaton ja helppo. Saan olla myös epätäydellinen. Kiitos rakas siitä.
Toivottavasti teillä muilla on ollut parempi viikonloppu.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Viikonloppusuunnitelmista ja värikäs paita