Oletteko te kuulleet prismaperheistä? Niistä, jotka asioivat supermarketeissa. Joiden lapset vain kiukuttelevat ja joiden vanhemmat ovat jatkuvasti väsyneitä. Niin ja joilla on ilmeisesti samanlaiset tuulipuvut. Minäkin olen kuullut näistä, mutta en ole tavannut yhtään. Ilmeisesti nyt vallitsee jokin outo käsitys siitä, että lasten hankkiminen jotenkin pilaa elämän aivan täysin. Lapsen saamisen jälkeen ei voi enää olla spontaani ja yöunille voi sanoa hyvästit. Niin, eikä suihkussakaan ehdi käymään. Kyllä. On hetki, kun unet saattava olla kortilla ja suihkussa käyminen on suunnitelmallista, mutta minusta lapset antavat ehdottomasti enemmän, kuin ottavat. Positiivista perhepuhetta on ihan liian vähän nykypäivänä ja minusta sitä pitäisi saada lisää.

Mikä muuttui, kun minusta tuli äiti? No, kaikki ja ei mikään. Esikoisemme muutti koko meidän elämämme ja maailmamme. Emme voineet olla enää kaksi hukassa olevaa aikuista, kun meillä oli kokonainen pieni elämä vastuullamme. Samaan aikaan mikään ei kuitenkaan muuttunut. Me olimme edelleen me.

Kuten kaikki, halusin olla se paras mahdollinen äiti lapsellemme ja tehdä kaiken juuri oikealla tavalla. Tosi nopeasti kyllä tajusin, että tässä maailmassa ei ole oikeaa tapa tehdä äitiyttä. Aina on joku jonka mielestä teen väärin. Siitä huolimatta halusin olla hyvä äiti.

Esikoisen kanssa upposin todella, todella syvälle vauvakuplaan ja pysyttelin siellä oikeastaan koko äitiyslomani ajan. Keskityin soseisiin, korvikkeisiin, vaippamerkkeihin ynnä muuhun. Minulla oli valtava tarve todistaa, että olen hyvä tässä. Halusin näyttää olevani ihan pirunmoinen äiti. Minulla oli paljon mielipiteitä ja aika jyrkkiä sellaisia. Siinä missä minä puin ylleni sellaisen äitiyden viitan, monet muut ovat saattaneet taistella kynsin hampain sitä vastaan, että heitä pidetään pelkkinä äiteinä. Minä halusin olla pelkkä äiti. Vaikka en sitä silloin myöntänytkään.

Kun palasin työelämää, sain taas maata jalkojeni alle. Silloin en ollutkaan enää vain äiti. Kun olin keskittynyt melkein vuoden ajan olemaan pelkkä äiti, koin pienen shokin, kun minun oli astuttava ulos kuplastani. Oli todella hyvä, että pääsin takaisin työelämään. Se teki hyvää minulle. Muistin olevani muutakin.

Sen myötä löysin taas itseni ja vaikka olin blogannut jo vuoden päivät, löysin myös bloggaamisen ihan toden teolla. Innostuin tästä uudesta harrastuksestani, joka solahti mukaan perhe-elämäämme melko vaivattomasti. Löysin omat juttuni ja kun tulin toisen kerran raskaaksi, pidin tästä kaikesta kiinni. Toisella kerralla uppouduin vauvakuplaan, mutta en hukannut itseäni sen uumeniin. Rakastan lapsiani, mutta rakastan myös itseäni ja omia juttujani. Kun olen oivaltanut tämän, elämäni äitinä on ollut ihanaa. Löysin myös äitiyden kautta oman itseni. Kaikkine vikoineen ja heikkouksineen, mielihaluineen, mielenkiinnon kohteineen, voimavaroineen ja vahvuuksineen. Sain todeta olevani aika huippu tyyppi. Onneksi äitiys ei sulje mitään pois, vaan on tämän kaiken kanssa ikään kuin iso bonus.

Olemme puhuneet, että kolmas lapsi olisi jonain päivänä unelmien täyttymys. Mutta sen aika ei ole ihan vielä. Nyt on aika laittaa ne asiat kuntoon, jotka eivät vielä ole kunnossa. Kuten tämä minun koulutusasiani. Sen lisäksi me aiotaan nauttia meidän perheestä juuri sellaisena, kuin se nyt on. Me ei ikinä saada tätä aikaa takaisin. Samaan aikaa me ei malteta nähdä millaiseksi meidän tytöt vielä kasvaa ja kehittyy. He ovat jo nyt ihan selkeästi omanlaisiaan persooniaan, omine kiinnostuksen kohteineen. Me ollaan saatu elämäämme kaksi ihan huipputyyppiä ja otetaan tästä ehdottomasti kaikki irti.

Suomessa ollaan huolissaan siitä, että lapsia syntyy liian vähän ja ensisynnyttäjien keski-ikä nousee huolestuttavasti. Ihmiset pelkäävät vauvavuotta ja ruuhkavuosia. Iina kirjoitti juuri oman kannustimensa ja puhui siitä, miksi näitä asioita ei kannata pelätä. Ja koska minulla oli tämä postaus jo aloitettuna, ajattelin kantaa oman korteni kekoon näissä synnytystalkoissa (sen kahden lapsen lisäksi). Kerron siis 19 hyvää syytä hankkia lapsia.

Tämä postaus on tehty pilke silmäkulmassa, joten lukekaa tätä niin.

Kuvat: Pinja Tuominen | Editointi: Minä

• Raskausaikana monta asiaa voi pistää hormoneiden ja vauvan syyksi.

• Lähipiiriä voi kiusata sanomalla vain lihonneensa, kun he onnittelevat raskaudesta ja nauraa sitten reaktioille.
• Voit perustaa mamma-/isiblogin, jos blogin perustaminen on mietityttänyt, mutta aiheita ei ole ollut. Lapsen myötä niitä löytyy varmasti.
• Vastasyntyneen kanssa on ihan ok torkkua koko päivä sohvalla.

• Imetys kuluttaa valtavan määrän kaloreita, joten silloin voi syödä huoletta suklaata ja paino laskee vain. Oma suklaanhimoni oli silloin kyltymätöntä.
• Sitä oppii arvostamaan pieni asioita, kuten vauvan hymyä, kupillista kuumaa kahvia, päiväunia.
• Voit liikkua julkisesti verkkareissa ja äitinutturassa ja saat osaksesi ainoastaan tsemppaavia katseita. Kaikki ymmärtävät, jos aina ei jaksa panostaa itseensä niin paljon.
• Helsingissä ja lähiseudulla julkisten käyttäminen on ilmaista vaunujen tai rattaiden kanssa.

Kuvat: Pinja Tuominen | Editointi: Minä

• Vauvan kanssa oppii tekemään kaiken yhdellä kädellä. Voileivän teko, kahvin keittäminen, pyykkien viikkaaminen, imurointi, vessassa käynti, kaikki hoituu vain yhdellä kädellä.
• Vaunujen alapuolelle koriin menee useampi kauppakassi. Hyvästi kantaminen.
• Kärsivällisyys venyy ja kasvaa. Eikä haittaa, jos sitä ei heti ole, sillä harjoitusta piisaa.
• Kaaoksen sietokyky kasvaa väkisinkin. Joko sitä käyttää kaiken hereillä olevan aikansa lasten jälkien siivoamiseen tai sitten opettelee sietämään pientä kaaosta.

• Puhuttavaa riittää aina. Lapset ovat hyvä keskustelunavaaja vieraidenkin ihmisten seurassa.
• Latte-/lounasmammatreffit. Saman henkiset äitiyiystävät ovat rikkaus. Sellaiset joiden kanssa voi puhua juuri siitä, mistä itse haluaa.
• Lasten kanssa oppii todella tehokkaaksi. Siinä, mikä on aikaisemmin saattanut vaatia sinulta tunteja, hoituu lasten synnyttyä vartissa.
• Lastenvaatteet. Minikokoisten vaatteiden shoppailu, hypistely, huolto ja pukeminen on oikeastaan aika ihanaa.

• Jos sinulta karkaa mopo käsistä leikkikeittiö, -mökki tai hiekkalaatikko projektin kanssa, se on täysin hyväksyttävää. Anna palaa vain.
• Voit kasvattaa itse omat parhaat kaverisi ja kahvitreffiseurasi.
• Lastenohjelmien avulla vanhemmatkin oppivat uutta biologiasta, avaruudesta, tieteestä, koneista yms. Minusta on tullut lasten saamisen jälkeen varsinainen avaruusekspertti. Kiitos Pikku Kakkonen.

Minusta lasten saamista ei pidä missään nimessä pelätä. Lapsia ei pidä missään nimessä tarvitse saada valmiiseen tilanteeseen. Meidän tilanne oli aivan auki ja sekaisin, kun esikoinen ilmoitti tulostaan. Pikku hiljaa, askel askeleelta ollaan menty parempaan suuntaan ja moni asia on selkeytynyt vasta vanhemmuuden myötä ja edelleen tuntuu siltä, että meillä on kaikki vielä edessäpäin. Ja meistä molemmista on tullut oikeasti parempia ihmisiä lasten myötä. Lapset eivät ole este, eivätkä edes hidaste elämälle.