Olen viimeaikoina miettinyt todella paljon omaa lapsilukuani. Minulle on ollut aina selvää, että haluaisin paljon lapsia. Rakastan tyttöjäni suunnattomasti ja välillä tuntuu väärältä heitä kohtaan, että koen etteivät he täysin riitä minulle. Ja nyt todella toivon, että minua ei tahallaa ymmärretä väärin tässä asiassa. Jos tässä nyt kävisi niin etten saisi enempää lapsia, olisin ikionnellinen siitä, että olen kuitenkin saanut molemmat tyttäreni. Mikään asia maailmassa ei pystyisi heitä korvaamaan. Se ei kuitenkaan estä minua toivomasta vielä yhtä vauvaa. Minulta riittäisi rakkautta vielä yhdelle.

Tämä vauvatoive tuo kuitenkin omat haasteensa esimerkiksi deittailulle, enkä ole ihan varma jaksanko niitä. Haluaisin oikeasti deittailla se parisuhde, enkä biologia edellä. Myönnän kyllä haaveilevani siitä, että tapaisin jonkun ja saisin rakkauslapsen hänen kanssaan. Olisi ihanaa kokea vanhemmuus ihmisen kanssa, jota rakastaa ja joka on yhtä lailla mukana kaikessa. Mutta sellaisen ihmisen löytäminen tuntuu vain todella vaikealta. Ja kuten sanoin, en ole varma haluaisinko laittaa deittailulle näin kovaa painetta. Haluan ihastua ja rakastua ilman biologian painetta.

Tästä syystä olen alkanut kartoittamaan omia vaihtoehtojani. Koska minulla on kaksi lasta, en ole kelvollinen yksinään hedelmöityshoitoihin. Ja tarkoituksella raskaaksi hankkiutuminen yhden illan jutulla tuntuu niin monella tapaa niin väärältä. Joten, kun vaihtoehtoja tarkastelee, niin kumppanuusvanhemmuus lienee tilanteessani ainoa vaihtoehto. Ja olen viimeiset kuukaudet miettinyt tätä ihan tosissani.

Vaihtoehtona kumppanuusvanhemmuus

Tällä kyseisellä hetkellä tietoni kumppanuusvanhemmuudesta on aika vähäiset. Tiedän perusperiaatteen, mutta aika vähän käytännönasioita. Olen alkanut tosin pikku hiljaa tutustua niihin. Kumppanuusvanhemmuus tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että hankitaan lapsi yhdessä, ilman romanttista suhdetta. Siinä sovitaan yhdessä käytännön asioista, kuten miten vanhemmat tapaavat lasta ja miten kasvatus hoidetaan yhdessä.

Tähän asti olen lähinnä kypsytellyt ajatusta, mutta se tuntuu koko ajan enemmän ja enemmän oikealta vaihtoehdolta minulle.

Oma ajatukseni on, että jos tähän lähden, niin haluaisin mahdollisesti vanhemmuuskumppanikseni homomiehen tai -pariskunnan tai transihmisen tai -pariskunan. Ajatukseni tässä taustalla on se, että kohdullisen, lapsia toivovan ihmisen, on helpompaa hakeutua hedelmöityshoitoihin yksinkin. Voi olla, että olen aivan väärä ihminen puhumaan tästä, mutta nämä ovat minun ajatuksiani. Mutta kohduttomilla se ei ole niin yksinkertaista, varsinkin kun kohdunvuokraus on meidän maassamme laitonta. Joten jos voisin tarjota kumppanuusvanhemmuuden kautta jollekin tällaiselle ihmiselle tai parille mahdollisuuden olla vanhempia, se tuntuisi hienolta.

Tällä hetkellä annan ajatuksen toistaiseksi vielä hautoa. Etsin tietoa tästä ja jos asia tuntuu yhä vain varmemmalta, niin noin vuoden sisään alan todennäköisesti tekemään asioita konkreettisesti tämän eteen. Haluan antaa tälle hetken aikaa.

Arkailin hoeman tämän jutun kirjoittamista, koska lapsettomuus, vanhemmuus ja moni muu tähän liitettävä asia on niin arkaluontoisia, että pelkään loukkaavani jotakuta. Vaikka kirjoitankin tässä vain omista ajatuksistani. Eikä tarkoitukseni ole missään nimessä loukata ketään. Lisäksi tämä on itsellenikin todella arkaa maaperää ja minullakin tähän liittyy valtavasti toiveita ja pelkoja, joita en ole uskaltanut vielä edes sanoa ääneen. Välillä mietin onko minulla edes oikeutta toivoa kolmatta lasta. Kun minulla on jo kaksi tervettä, upeaa tytärtä. Ja varsinkin, kun olen yksin. Mutta kaikki ajallaan.

-Jenni

Lue myös

Tunnen olevani sinkkuäiti kun…

Mitä on olla sinkkuäiti

Urbaani leikkipuisto kauppakeskuksen katolla

Seuraa myös

Instagram

Facebook

Tiktok

Elämässäni on joitain sellaisia hetkiä, kun tunnen erityisen vahvasti olevani sinkkuäiti. Osa näistä on sellaisia vähän universaalempeja kokemuksia ja osa ihan todellisia hetkiä meidän arjesta.

Tunnen olevani sinkkuäiti…

…kun yöllä kävelen ympäri asuntoa korvakipuaan huutavan lapsen kanssa ja odotan, että särkylääkkeet vaikuttavat, miettien samalla milloin terveyskeskuksen puheluvaihde aukeaa.

…kun iltapalajugurtti loppuu kesken ja punnitsen voisiko sitä käydä lasten kanssa nopeasti kaupassa vai pitäisikö odottaa aamuun. Jos en olisi sinkku, toinen voisi kipaista kauppaan puolestani.

…kun täytän kalenteriini lasten neuvoloita, vasu-keskusteluja, hammaslääkäreitä ja muita menoja ja mietin, koska ehdin käydä töissä.

…kun nilkan väännyttyä mietin vaatiiko se välitöntä lääkärillä käymistä, koska on ilta ja olisi vaivalloista ottaa lapset mukaan päivystykseen.

…kun istun lapsen sängyn reunalla yksinään silittelemässä lapsen hiuksia, pelkäämässä ja rukoilemassa, että kovaksi noussut kuume laskisi. Eikä minulla ole ketään, jonka kanssa jakaisin huoleni.

…kun yritän sopia treffejä ja mietit yritätkö saada lapsenvahdin vai sopia suosiolla treffit seuraavaille lapsivapaille, joihin on kaksi viikkoa.

…kun lapset kysyvät jonkun kiperän kysymyksen, johon en osaa vastata, enkä voi vain sanoa; “Menkää kysymään isältä.”

…kun suunnittelen ruokaostoksia ja ainoa perheenjäseniltä tuleva mielipide on; “spagettia.”

…kun käperryn sohvalle molemmat tytöt kainalossa katsomaan leffaa yhteisen irtorkarkkikipon kanssa.

…kun asetun parisänkyyn nukkumaan ja vieressäni on toinen lapsistani, eikä kumppanini.

…kun vaateostosteni ainoa makutuomari on viisivuotias.

…kun saan diktaattorina päättää viikonloppusuunnitelmista ja retkikohteista.

…kun oikeasti haluaisin kysyä toisen vanhemman mielipidettä johonkin asiaan, mutta joudun olemaan vaan omien mielipiteiden ja ajatusten varassa.

…kun minulta itseltäni menee kuppi nurin, eikä kukaan ole ottamassa tilanteesta koppia, että minä pääsisin hengättämään jokusen kerran sisään ja ulos.

…kun herään joka aamu lasten kanssa samaan aikaan ja mietin, että olisi ihanaa, kun joku muu nousisi lasten kanssa hoitamaan aamurumbaa minä saisin kerrankin kääntää vain kylkeä.

…kun lapseni tekee jotain sellaista, mikä on minusta aivan järjettömän hienoa, mutta muista aivan yhdentekevää ja mietin, kenen kanssa voisin jakaa tämän lapsen suuren saavutuksen.

…kun itken sydänsurujani makuuhuoneessa samalla, kun lapset katsovat olohuoneessa Ryhmä-Hauta.

-Jenni

Lue myös

Mitä on olla sinkkuäiti

Meidän pääsiäinen

Toinen nainen

Seuraa myös

Instagram

Facebook

Tiktok