Elämä kolmen lapsen vanhempana
0Pohdin raskausaikana sitä, millaista meidän arki tulee olemaan kolmen lapsen kanssa. Kahden isomman kanssa kaikki oli oikeastaan jo aika helppoa. Isommat ovat melko itsenäisiä. Heillä alkaa olla enemmässä määrin omia juttuja, eivätkä he ole enää sidottuja meihin. Vanhempi lapsi pystyy olemaan jo pieniä hetkiä itsekseen kotona ja koko ajan ei tarvitse olla silmiä selässä. Vauva tuntui tässä vaiheessa jo aika isolta muutokselta sen hetkiseen arkeen. Yhtäkkiä meillä olikin pieni ihminen, joka oli taas täysin riippuvainen minusta ja meistä. Elämme taas sitä vaihetta pikkulapsivuosissa, jolloin täytyy olla koko ajan valppaana.
Luin tätä varten keväällä kirjoittamani postauksen, jossa käsittelin sitä millaisia ajatuksia minulla oli kolmen lapsen arjesta ennen vauvan syntymää. Vaikka muutaman kerran niissä pahimmissa hormonihöyryissä itkin sitä, että ollaan oltu täysin hulluja kun ryhdyttiin tähän, kaikki on mennyt todella hyvin ja aika lailla niin kuin olin ajatellutkin. Tuntuu siltä, että kolmas lapsi on täydentänyt meidän jengin.
KUVA: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Millaista se arki on ollut
Nyt tätä kolmen lapsen vanhemmuutta on takana lähes seitsemän kuukautta. Meidän arkea helpottaa ehdottomasti se, että joka toinen viikko meillä on huollettavana vain yksi lapsi. Toki se on se kaikkein pienin ja eniten huomiota vaativin lapsi. Mutta koen etteivät ne viikot kolmen lapsen kanssa ole mitenkään ratkaisevasti vaikeampia. Ne ovat erilaisia. Voin kertoa, että tällä hetkellä kädet ovat yhtälailla täynnä niin yhden, kuin kolmenkin lapsen kanssa.
Sen lisäksi on ihan erilaista pyörittää arkea kahden ison lapsen ja puolivuotiaan vauvan kanssa, kuin sitten kahden ison ja vastasyntyneen kanssa. Meidän vastasyntynyt oli nimittäin siinä mielessä vaativa tapaus, että hän sitoi itseensä koko ajan yhden aikuisen, kun ei viihtynyt yksin yhtään. Päiväunet nukuttiin pääasiassa sylissä ja muuten vauvaa kannettiin ympäri asuntoa. Nykyään vauva nukkuu päiväunet itsenäisesti ja viihtyy myös valvottuna omissa puuhissaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että etenkin minulta on vapautunut aikaa ja resursseja huomioida taas isoja lapsia.
Ihan alussa meillä oli selkeä jako Toten kanssa. Minä imettävänä vanhempana hoidin vauvan ja Totte kaksi muuta lasta. Pikku hiljaam sitä mukaan kun vauva on kasvanut, nämä vastuut ovat alkaneet mennä ristiin. Totte pystyy olemaan yhä enemmän vauvan kanssa ja minä pääsen olemaan taas enemmän isompien kanssa. Ollaan alettu muun muassa käymään isojen kanssa taas kolmistaan uimassa, mikä oli meidän juttu jo ennen Tottea. Tänään Totte taas lähti koko kolmikon kanssa Oodiin, jotta minä ehdin saamaan sähköpostejani ajan tasalle. Sanoisin siis, että arki on alkanut normalisoitumaan ja vastuut tasaantumaan.
Arjen kulmakivet
Isoin apu muuttuneen arjen hallintaan on ollut se, että ollaan puhuttu paljon. Ollaan käyty joitain juttuja läpi useampaankin kertaan, kun on ollut tarve puhua. Tämä on ollut ehdottomasti monella tapaa meidän parisuhteen liima ja hyvinvoinnin kulmakivi. Ollaan tultu tähän tilanteeseen hyvin erilaisista lähtökohdista. Totte on hypännyt suoraan sinkkumiehen arjesta mukaan pienen suurperheen arkeen. Tulin raskaaksi silloin, kun muutettiin yhteen, joten lähes heti se arki alkoi olla tulevaan valmistautumista. Lisäksi, ilman puhumista, ei oltaisi varmaan koskaan saatu selvitettyä niitä yhteenmuuttoa seuranneita riitoja.
Ollaan tällä hetkellä ihan äärimmäisen onnellisia. Meillä on asiat loppujen lopuksi tosi hyvin. Puhutaan aika usein siitä, miten onnellisia ollaan juuri nyt. Meillä ei ole rahaa tuhlattavaksi asti, mutta tullaan toimeen ja sitä on sen verran, että saadaan tehdä jonkin verran kivoja asioita yhdessä. Meidän lapset ovat aivan ihania kaikki kolme. He ovat upeita persoonia ja mahtavaa saada seurata heidän kasvuaan. Meidän perheessä on todella paljon rakkautta. Totte on upea tyyppi, joka ymmärsi pari vuotta sitten, mitä koko paketti tarkoittaa. Hän on ottanut isommatkin lapset omikseen, eikä tee eroa kolmikon välillä. Tämä on yksi isoimpia syitä, miksi häntä rakastan. Vaikka sanoinkin aikanaan, että en etsi lapsilleni huoltajaa tai isää, vaan itselleni kumppania, en minä pystyisi olemaan ihmisen kanssa, joka ei hyväksyisi lapsiani 100 %. Olen itse saanut elää sellaisen isähahmon kanssa, joka on ottanut minut omakseen ja en haluaisi omille lapsilleni mitään vähempää. Meillä kävi melkoinen munkki, kun elämä johdatti Toten meidän luokse. ♥
Arki just nyt
Tällä hetkellä arki sujuu todella mukavasti tämän meidän kolmikon kanssa. Viikoissa on vähän eri rutiinit sen mukaan onko lapsia kotona kolme vai yksi. Ja edelleen, minä hoidan noisen isompien vanhempainillat ja oppimiskeskustelut ynnä muut heidän toisen vanhempansa kanssa. Mutta Totte hoitaa sitten paljon vauvan juttuja. Nyt hän on menossa vauvan kanssa kahdestaan neuvolaan, kun minulla on oma lääkärinkäynti samaan aikaan. Ja muuten hoidetaan lasten asioita onnellisesti ristiin, mikä on ihanaa ja jotain sellaista, mistä olen vuosia haaveillut. Minun elämäni on ollut huomattavasti rankempaa kahden lapsen kanssa, kuin nykyään kolmen lapsen kanssa. Olen joka päivä äärimmäisen kiitollinen, että saan jakaa arjen ihmisen kanssa, joka on tässä kaikessa yhtä paljon mukana kuin minä.
Tästä postauksesta taisi tulla tällainen pieni ylistysvirsi meidän arjelle ja elämälle, mutta ehkä tuolta rivien välistä myös pystyy lukemaan sen, millaista arki kolmen lapsen kanssa on. Aikaa on vähemmän kuin ennen ja välillä tuntuu, että kädet eivät riitä, mutta nautin silti joka hetkestä. Elän omaa unelmaani.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Niiden pienten hetkien tärkeys
Ajattelin aluksi kirjoittaa meidän retkestä Tuomaan markkinoille ja joulukoristeita ostamaan. Siitä miten kivoja hetkiä meillä oli. Mutta ajattelin olla lopulta hieman rehellisempi ja muistuttaa samalla lempeydestä. Sillä todellisuudessa retki oli aika kaoottinen ja sisälsi useamman hermoromahduksen (lasten ja aikuisten). Ainoa, joka taisi olla lähes tyytyväinen koko retken ajan, oli vaunuissa pötköttelevä vauva.
Kun kaikki ei mene suunnitellusti
Meillä aikuisilla oli melko ruusuiset mielikuvat tästä joulunalusajan retkestä, jolloin käytäisiin tunnelmoimassa Tuomaan markkinoilla ja jouluikkunalla ja lopuksi käytäisiin valitsemassa lapsille joulukoristeet. No siis, hommahan lähti takkuamaan jo kotona, kun yksi lapsista löi jarrut täysin päälle ja kieltäytyi lähtemästä koko retkelle. Tämä oli ainoa viikonloppu joulukuussa, jolloin kaikki kolme lasta ovat meillä, joten retken siirtäminen ei oikein ollut vaihtoehto. Ajateltiin, että pienellä patistamisella tämä lähtisi tästä ja lapsi olisi joka tapauksessa iloinen kun tulee mukaan. No, hermot meinasi mennä, kun yksi lapsista makasi jossain vaiheessa x-asennossa lumipenkassa ja kieltäytyi liikkumasta. Tässä vaiheessa oltiin päästy 100 metrin päähän kotoa.
Lasten kanssa meneminen on välillä todella intensiivistä. Joskus tulee niitä hetkiä kun kaikki sujuu kuin vettä vain ja sitä sitten ihmettelee, miten kaikki olikin näin helppoa. Sitten on niitä päiviä, kun lähes kaikki takkuaa. Tämä retkipäivä oli yksi niistä. Kun pääsimme kotiin, me aikuiset huokaisimme kumpikin helpotuksesta ja tilasimme katraalle ruokaa, jotta saisimme levätä.
Ne ihanat mikrohetket
Siitä huolimatta päivään mahtui monen monta todella hyvää mikrohetkeä. Se hetken rauha, kun lapset saivat viimein ruokaa nenän eteen. Jännitys juuri ennen karuselliin pääsyä. Kun nautittiin kuumaa kaakaota rauhassa ja vauva potkutteli vieressäni sohvalla. Sen miten lapset osoittelevat kaikkea, mitä näkevät jouluikkunan takana. Innostuksen, kun hän esittelee kaunista joulukoristetta minulle. Kun metrossa toinen isommista kaivautuu kainalooni. Näitä mikrohetkiä minä tulen muistelemaan ensi vuonna. Mietin ettei se reissu ollutkaan hullumpi.
Lasten kanssa asiat eivät aina mene niin kuin on itse mielessään haaveillut tai suunnitellut. Mutta se ei tarkoita, että asiat menisivät jotenkin huonommin. Jos vanhemmuus on minulle jotain opettanut niin sietämään sitä, että asiat eivät mene suunnitellusti. Se on ollut minulle vaikeaa jo teini-ikäisenä. Perhe-elämä on täydellistä siedätyshoitoa tähän.
Mietitään ja muistellaan niitä hyviä hetkiä. Lapset harjoittelevat tunnetaitojaan ja tunnesäätelyä, joten niitä metldowneja tulee ja menee. Tartutaan mieluummin siihen kaikkeen hyvään. Ihanaa päivää just sulle!
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Kolmas lapsi – Kolmatta kertaa äiti
Ensi viikolla uuteen arkeen kiinni