Lapsettomien lauantai ja äitienpäivä
3Viikonloppuna vietetään lapsettomien lauantaita ja sunnuntaina äitienpäivää. Kumpikin päivä on itselleni merkityksellinen. En ole puhunut siitä kovinkaan usein, mutta sain toivoa, yrittää ja odottaa esioikoistani seitsemän vuotta. Tarinani ei ole se perinteisin. Vaikka lasta yritettiin vuosien ajan, tarinani ei ole se kaikkein perinteisin ja minulla ei ole takana lapsettomuushoitoja. Olo oli noina vuosina ajoittain melkoisen epätoivoinen. Esikoiseni tuntui taivaan lahjalta ja oli todella vaikeaa uskoa, että sain kokea äitiyden. Ja vieläpä kolme kertaa.
Olen ihan aina halunnut olla äiti. Monet lapsuuden haaveet ovat tulleet ja menneet, mutta äitiys on ollut ja pysynyt. Minulla on ollut myös kiire olla äiti. Sen vuoksi jätin ehkäisyn pois jo 19-vuotiaana. Silti sain odottaa toiveeni toteutumista. Minun, jonka tarinassa on peräti kolme onnellista käännettä, on äärimmäisen helppoa sanoa ”niin oli tarkoitettu”, mutta siltä itsestäni tuntui. Minusta tuli äiti vasta kun olin siihen aidosti valmis. Mutta kuten sanoin, minun on helppo sanoa ja uskoa näin. Se joka kamppailee tällä hetkellä tyhjän sylin kanssa, ei varmasti voi ajatella lainkaan samalla tavalla.
Toivon kaikkea hyvää ja lempeyttä jokaiselle, jolle tuleva viikonloppu tulee olemaan vaikea.
Kipeitä muistoja
Tänä päivänä odotan tulevaa äitienpäivää. Uskon ja tiedän, että siitä tulee ihana. Mutta alitajunnassa on edelleen ensimmäisen äitienpäiväni muisto. Muistan odottaneeni sitä valtavasti. Se oli minulle merkittävä päivä. Olin ensimmäistä kertaa äiti, äitienpäivänä. Mutta lopulta se oli päivä muiden joukossa. Ainoa mitä sain, oli sanallinen ”hyvää äitienpäivää”-toivotus. Muistan kuinka pidättelin koko päivän itkua.
Moneen vuoteen nämä kyseiset päivät eivät olleet ensimmäistä parempia. Sitten, viimeisen viiden vuoden aikana, niistä on tullut hiljalleen toinen toistaan parempia. Viime vuonna puolisoni pisti parastaan, mistä olen äärimmäisen kiitollinen. Sen myötä uskallan oikeasti odottaa tulevaa.
Tiedän, että äitienpäivässä ei ole kyse lahjoista tai hienoista puitteista. Mutta koen, että siihen liittyy kuitenkin huomioiminen ja toisen muistaminen. Toki, kaikilla ei ole sitä toista ihmistä rinnallaan, joka muistaisi. Mutta tämä on minun kokemukseni. Samalla tavalla minä olen järjestänyt isänpäivämuistamisia vuodesta toiseen.
Sydämessäni on läikähdellyt lämpimästi, kun olen kuunnellut Toten puheita äitienpäivästä. Enkä voisi olla kiitollisempi ja onnellisempi hänestä. Kuten sanottu, en odota suuria, mutta se, että minun tärkeäksi kokemani päivä huomioidaan, tuntuu minusta tärkeältä.
Lempeyttä tulevaan viikonloppuun. Erityisesti niille, jotka sitä erityisesti kaipaavat.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Sad beige mom ilmiö
Minun aivoni nyrjähtivät, kun Tik tokissa tuli vastaan ”sad beige mom”-termi. En käsitä, miten tällekin asialle on pitänyt keksiä termi ja vielä näin negatiivinen. Tämän keskiössä ovat siis vanhemmat ja etenkin äidit, jotka pitävät rauhallisesta värimaailmasta niin sisustuksessa, kuin omassa pukeutumisessaan. Olen itsekin puhunut siitä, miten valitaan isoimmat vauvan tarvikkeet, kuten sänky, syöttötuoli, sitteri yms, neutraaleissa, kotiin sopivissa sävyissä. Meidän vauvan vaatteet ovat myös hyvin pitkälti neutraaleja ja yksivärisiä.
Ja on olemassa ihmisiä, joiden mielestä tämä on väärin ja vauvan kehitykselle haitallista. Omalla kohdallani tätä on puitu Ylilaudalla asti, miten pilaan lapseni, kun he eivät näe värejä.
En tiedä kumpi kiehuttaa enemmän, se että tästä jaksetaan jauhaa edelleen vai siitä, että tällaiselle asialle on pitänyt keksiä huono nimi ja tehdä siitä jonkinlainen ilmiö.
Ihan ensimmäiseksi voin paljastaa, että isommat lapseni ovat oppineet kaikki värit ja ovat oppineet jopa lukemaan ennen ensimmäistä luokkaa, vaikka meillä leikkimatto olikin beige ja iso osa bodyista valkoisia. Ja nykyään minulla ei juuri ole sananvaltaa siihen, mitä he pukevat päällensä. Voin kertoa, että isommat lapset pukeutuvat kyllä täysin oman mielensä mukaan. Vauvalla suosin hyvin pitkälti rauhallista, neutraalia värimaailmaa, joka miellyttää omaa silmääni, koska hänellä ei ole aiheesta vielä mielipidettä. Ihan pian hänellä tulee olemaan sellainen ja silloin mennään sen mukaan.
Aistiyliherkkyys
Olen löytänyt itsestäni aistiyliherkän ihmisen. Monet äänet, tuntoaistimukset ja värit tuntuvat minusta pahalta. Olen aina kaivannut sellaista siistiä ympäristöä, jossa ei ole minua ahdistavia triggereitä. Pidin nuorena huoneeni pääasiassa tarkassa järjestyksessä. Välillä sisarukseni torpeedoivat tätä järjestystä. Joka tapauksessa, minä voin itse paremmin järjestyksessä ja seesteisessä ympäristössä. Olisin stressaantunut ja ahdistunut värikkäässä ja sekavassa ympäristössä. Toki, lapsiperheessä se järjestys ei aina onnistu, mutta siihen pyrimme.
Se on yksi syy sille, minkä vuoksi meidän vauvan tarvikkeet ovat neutraaleissa väreissä. Olen aikanaan hormonihuuruissa itkenyt ahdistuneena värikkään sitterin vieressä, joten opin silloin kerrasta. Vauva ei mene rikki neutraalista ympäristöstä. Ja mitä tulee vaatteisiin, vauva ei edes näe omia vaatteitaan, joten värikkäiden vaatteiden pitäminen on se ja sama.
Sen sijaan meidänkin vauvalla on läjäpäin erilaisia värikkäitä leluja. Niissä on värejä ja kontrasteja. Ne helisevät, rahisevat, vilkkuvat ja soivat. Sen lisäksi, maailma on täynnä värejä. Vaikka lapsien kotona olisikin rauhallinen värimaailma, ei yksikään lapsi kasva mustavalkofilmissä.
Tämä ”sad beige mom” on taas yksi naurettava tapa syyllistää äitejä. Aivan samalla tavalla, kun syyllistetään niitä jotka antavat lapsilleen korviketta. Yksikään äiti, joka oikeasti yrittää parhaansa, ei ansaitse syyllistämistä. Historia tietää niitä oikeasti huonoja äitejä, mutta jos vanhemman ainoa rikos on se, että hän sisustaa beigellä, vauvalla ja lapsilla on todennäköisesti kaikki paremmin kuin hyvin.
Minusta tämä keskustelu ottaa oikeasti naurettavia mittasuhteita ja tässä voitaisiin oikeasti keskittyä johonkin muuhun, kuin ihmisten sisustamiseen. Ja varsinkin unohtaa tuo täysin turha termi ja syyllistäminen.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit