Hei ihanat! Kirjoittelen tätä postausta iltasella, kun viimeiset päivät ovat olleet todella täynnä töitä ja toimintaa perheen kanssa. Meillä on taas kolmen lapsen viikko, mikä tarkoittaa puhtaasti sitä, että tekemistä piisaa. Sen lisäksi sain itselleni taas jonkin sortin flunssan, joka lykkää töitä ja muita suunnitelmia eteenpäin. Mutta eipä näille taudeille valitettavasti mitään voi.

Pakko sanoa, että rakastan tätä meidän lapsiperhearkea. Olen katsellut taas paripäivää lasten yhteisiä leikkejä ja sitä, miten koululaiset jaksavat päivästä toiseen touhuta taaperon kanssa. Taapero oppi juuri sanomaan toisen isomman nimen. 🩷 Minä itseasiassa ounastelinkin, että hän oppisi sen ensimmäisten sanojen joukossa, sillä nimi on sellainen pienelle helppo oppia.

Jos lapset ovat jotain tuoneet tähän elämään, niin juuri sellaista hyvää täysinäisyyttä ja merkityksellisyyttä. Isot alkavat olla sillä tavalla isoja, että heillä on paljon omia ajatuksia ja näkemyksiä, joita on ihana kuunnella. Samaan aikaan heillä on aivan uskomaton tiedonjano ja halu oppia ihan kaikesta. He pitävät myös valtavan hyvää huolta pikkuveljestään. Tänäänkin toinen heistä syötti pienelle iltapuuron. Sisarussuhteiden kehittymisen seuraaminen on ollut aivan käsittämättömän ihanaa. Olen niin kiitollinen tästä.

Joulupuuhia

Koristeltiin viikonloppuna kuusi. Se on saanut olla valoineen  olohuoneen nurkassa marraskuun alusta, mutta nyt ripustimme koristeet oksille. Soitettiin samalla joululauluja. Lapset kiljahtelivat riemusta, kun laatikosta otettiin esille tuttu joulukoriste toisensa perään. Annoin lasten ripustaa ne muuten suhteellisen vaapaasti, mutta neuvoin, mitkä kaikki kannattaa suosiolla laittaa taaperon ulottumattomiin.

Taapero rikkoi neljä palloa, mikä on mielestäni aika maltillinen saldo. Lisäksi ne saatiin korjattua, joten kaikki on sen suhteen hyvin. Taapero ei ole myöskään mitenkään erityisen kiinnostunut kuusesta. Hän on käynyt muutaman kerran tutkimassa palloja, mutta on jättänyt ne muuten rauhaan. Katsotaan miten tilanne jatkuu.

Kuusen lisäksi koristeltiin myös pipareita. Tämä on jotain, mitä lapset odottavat aina yhtä innoissaan. Leivottiin tänä vuonna piparit omalla reseptillä, eikä turvaudutttu kaupan taikinaan. Yllätyin siitä, miten helppoa piparitaikina on tehdä. Ja miten hyvältä kotitekoinen taikina voi maistua. Me tehdään jatkossakin piparit omalla taikinalla.

Ja tämä ei ole syyllistys niille, jotka tekevät kaupan taikinasta. Siitäkin tulee vallan mainioita pipareita.

Rakkaiden täyteinen sunnuntai

Sunnuntaina nähtiin ystäviä. Hei aamusta käytiin Katrin kanssa kuvaamassa keskusttassa. Sää ei ollut täysin meidän puolella. Säätiedostus lupaili puolipilvistä ja auringon pilkahduksia, mutta me saatiin sellainen kunnon lumikuuro. Mikä näytti kyllä äärimmäisen kivalta kuvissa, mutta pilasi kyllä meidän molempien kiharat. 😂 Saatiin onneksi otettua oikeasti kivoja kuvia. Nyt ne pitäisi vielä editoida.

Iltapäivällä saatiin kylään mun bestis ja haltiakummilapsi. Lapset touhusi jo keskenään ihan sujuvasti, jolloin me saatiin Erikan kanssa höpöteltyä. Totte oli leiponut koko porukalle lettuja.

Totte ei muuten juurikaan ollut kokannut silloin, kun alettiin seurustelemaan. Nyt hän on kehittynyt viime vuosina ihan valtavasti. Mikä on aivan ihanaa. Rakastan kokkaavaa miestä. Sen lisäksi hän on petrannut myös leipojana. Onnistuin todella löytämään kultakimpaleen aikanaan Tinderistä.

Ilta sujui todella mukavasti meidän porukan voimin. Naurettiin Erikan kanssa sitä, miten ollaan onnistuttu tekemään itseämme paljon fiksumpia lapsia. Lisäksi saatiin viimein tavata bestikseni uusi kumppani ja kuulla tarina siitä, miten he tapasivat. Rakkaus on aivan ihanaa ja olen niin onnellinen ystäväni puolesta.

Tästä on hyvä jatkaa kohti uutta viikkoa ja toivoa, että tämä flunssa hellittäisi pian.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini:  @plustyylit

Podcast: Kaverin kanssa

LUE MYÖS

Tunnelmia isänpäivästä

Arki rullaa

Mennyt viikko

Tekemistä riittää

Päivä lähes 1-vuotiaan kanssa

Hei ihana! Toivottavasti elokuu on lähtenyt osaltasi hyvin liikkeelle. Ensimmäinen kouluviikko on takana ja kesälomat ovat ohi. Ensimmäisistä koulupäivistä on selvitty. Näihin päiviin on liittynyt todella isoja tunteita. Minä en itkenyt aamulla koulun pihalla, mutta itkin kun lapsi käveli päivällä ulos koulun ovista, ylpeä, iloinen hymy huulillaan. Minun iso, pieni lapseni. Kotimatkalla hän kertoi kaiken juurta jaksaen.

Mietin vain sitä, miten lapset ovat meillä vain lainassa ja miten pikku hiljaa he etääntyvät meistä ja itsenäistyvät. Meillä on suuri kunnia kulkea mukana matkan alussa ja auttaa heitä siinä. Aikanaan he elävät sitten omaa itsenäistä elämäänsä. Tämä on ollut vain yksi harppaus kauemmas meistä.

Töölönlahden uusi leikkipuisto

Kesäloman viimeiset päivät vietettiin enemmän ja vähemmän yhdessä. Monen muun helsinkiläisen perheen tavoin kävimme tutustumassa Töölönlahden uuteen leikkipuistoon. Se sijaitsee aivan Finlandiatalon takana, vähän matkaa eteenpäin Oodista.

Tämä leikkipuisto oli lasten mieleen. Eikä vähiten siksi, että siellä oli mahdollisuus lutrata vedellä. Puistossa oli useampi piste vesileikkeihin, joten suosittelen vaihtovaatteita mukaan. Toki näillä säillä kesä kuivasi sen, minkä kastelikin.

Tämä leikkipuisto oli todella ihana ja etenkin meidän lasten mieleen. Niin isot lapset, kuin taaperokin nauttivat vesi ja hiekkaleikeistä. Isompia tosin vähän alkoi harmittaa, kun pikkuveli olisi halunnut olla mukana leipomassa mutakakkuja ja te voitte arvata mitä se loppujen lopuksi tarkoitti.

On ollut super ihanaa, kun Helsingissä on pikku hiljaa alettu panostaa leikkipuistoihin. Niissä tulee kuitenkin vietettyä aika paljon aikaa näin pienten lasten vanhempina. Ja kesällä parasta ajanvietettä lasten kanssa on nimenomaan erilaisissa leikkipuistoissa vierailu.

Söpöjä asioita

Viime aikoijen kuuman kosteat päivät saivat minut hankkimaan viuhkan. Olen siis haaveillut sellaisesta jo viime kesänä, kun raskaana ollessa kuumuus otti todella voimille. Tänä kesänä toteutin tämän kahden euron haaveen. Löysin oman viukani Tigerista. Samalla bongasin sieltä kaksi älyttömän söpöä mukia. Toisessa oli kirsikoita ja toinen oli tissi-muki. Kävin ostamassa nämä seuraavana päivänä.

Meidän yhteiskunnassa söpöjä asioita pidetään tyttöjen juttuina ja tyttöjen jutut on sellaisia, jotka sallitaan ainoataan tytöille. Huomaan näiden yhteiskunnan ajatusmallien vaikuttaneen myös minuun. Olen ajatellut, että kolmekymppisenä pitää olla aikuinen ja kaikki tyttömäinen kannattaa jättää jo taakse. Mutta eihän se niin mene.

Päätin tässä hiljattain, että jatkossa ostan kotiin vain kauniita ja söpöjä asioita, jotka miellyttävät silmää. Olen juuri niin tyttömäinen, kuin hakuan olla. Tämänkään ei pitäisi olla mikään suurten oivallusten asia, mutta niin se vain tuntuu olevan. Yhteiskunta viestittää meille, millaiset asiat ovat sopivia aikuiselle naiselle. Eivätkä niitä ole söpöt pinkit asiat.

Tällainen pieni oivallus tähän päivään.

Akvarelleja

Valmistaudutaan parhaillaan taaperon syntymäpäiväjuhliin. Innostuin maalaamaan vesiväreillä pientä taulua pöytäkoristeeksi tarjoilupöytään. Kuvaan tulee leijonanpentu n-kirjaimen edessä. Maalaaminen on aina vaatinut sellaista kärsivällisyyttä, jota minulla ei ole. Olen aina piirtänyt mieluummin, kuin maalannut. Vesivärit ovat tulleet kunnolla elämääni oikeastaan vasta näin aikuisiällä, kun olen oppinut nauttimaan maalaamisesta.

Tässähän kävi niin, että nyt minun täytyy maalta tällaiset kirjain kuvat isommille lapsille ja myös haltiakummilapselleni ja bestikselleni.

Peikonlehti

Kotona ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä. Lähinnä etsin paikkoja meidän viherkasveille, ennen kuin taapero ehtii kaivautua kovin syvälle ruukkuihin.

Meidän koti on aavistuksen ahnkala valon kannalta. Se on siis melko pimeä. Valo ei riitä kaikilla kasveille niin kuin pitäisi. Paras olisi, jos kasveja kantaisi huoneesta toiseen vuorokauden ajan mukaan. Nyt siirsin tuon ison peikonlehden olohuoneeseen mamman perintölipaston päälle. Toivon, että se saa siinä riittävästi valoa. Se nimittäin teki nyt ensimmäisen kunnolla halkioisen lehtensä. Minulle kerrottiin, että se tarvitsee valoa näihin halkiolehtiin. Joten toivotaan, että se riittää.

Ollaan nyt äänitetty nyt myös useampi jakso podcastia. Ollaan tavattu säännöllisesti Oodissa äänittämisen merkeissä. Nyt minnulla ovat nämä jaksot työpöydälläni editoimista odottamassa. Tarkoitus on saada podi mahdollisimman pian teille kuunneltavaksi. Ollaan saatu siitä jo jonkin verran kysymyksiä. Ihanaa, että olette siitä yhtä innoissaan kuin mekin.

Podi on ollut vuosia iso unelma itselleni ja on mahtavaa, että nyt ollaan sorvin ääressä. Ja vähän eri tasolla kuin aikanaan kännykän kanssa tehdessä. Ei siinäkään ollut mitään vikaa, mutta uskon, että tämä on nautinnollisempaa kuultavaa.

Tämän suhteen elämme todella jännittäviä aikoja.

Kuvassa näkyvä toppi saatu Zizziltä.*

Tässä olivat viime aikojen isot ja pienet kuulumiset. Meidän arki on tällä hetkellä hyvin tavanomaista, hyvää ja tuvallista. Puhutaan Toten kanssa tasaisesti siitä, miten onnekkaita ollaan loppupeleissä ollut. Meillä ei ole mitään isoa varallisuutta ja joudutaan laskemaan sekä tuloja, että menoja, mutta koetaan silti olevamme onnekkaita. Meillä on oma koti, joka pystytään maksamaan. Saadaan ruokaa pöytään ja pystytään kustantamaan erinäisiä asioita. Tänä päivänä se on jo paljon. Saadaan olla terveitä ja meillä on ihanat lapset, joiden elämässä saadaan olla mukana ja tukena. Se on paljon enemmän, kuin joillakin muilla on. Meillä on myös toisemme ja hyvä parisuhde. Koemme siis olevamme onnekkaita.

Ihanaa alkavaa viikkoa! Toivottavasti elokuu on lämmin ja kaunis.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Lasten kesäloma ja miten se koettelee parisuhdetta

Rakkaalle 1-vuotiaalle!

Päivä (lähes) 1-vuotiaan kanssa

Viime päivinä: Podcast äänityksiä ja perhearkea

On äärimmäisen helppoa olla maailman paras isä