Voi korona, etten sanoisi. Positiivisen testituloksen myötä, minä ja lapset ollaan karanteenissa, neljän seinän sisällä. Samaan aikaan, meillä on myös käden murtumaa paranteleva pieni potilas. Käsi pitäisi kuvat uudelleen, jotta voidaan katsoa onko paraneminen lähtenyt oikealla tavalla käyntiin. Ja samaan aikaan meidän pitäisi pysyä täysin eristyksissä ihmiskontakteista.

LUE MYÖS: Positiivinen testitulos

Tarinalla on onnellinen loppu. Käsi saatiin lopulta kuvattua. Ongelmia tämän karanteenin lisäksi toi se, että meillä ei ole autoa. Muuten homma olisi ollut yksinkertainen. Olisimme ajaneet sairaalalle, lapsi olisi käynyt maskitettuna kuvattavana ja me oltaisiin lähdetty autolla kotiin. Kukaan ei olisi altistunut.

Terveydenhuollossa on onneksi mietitty myös tätä vaihtoehtoa. Koska meillä ei ole omaa autoa, ainoa vaihtoehto oli kelan taksikyyti. Osassa takseissa on eristeenä pleksitys ja kelan kyydistä jää maksettavaksi ainoastaan omavastuu. Ja jos juuri kyseisellä hetkellä taloudellinen tilanne on tiukka, omavastuun saa laskulle.

Me tilattiin siis kelataksi. Mentiin taksiin maskeissa, kaikki kolme ja mukana oli myös käsidesiä. Tilattaessa kerrottiin, että perheessä on todettu positiivinen koronatapaus. Taksi jätti meidät sairaalan ovien eteen, josta hoitaja tuli hakemaan lapsen. Sillä välin minä odotin toisen lapsen kanssa ulkona ja tilasin meille paluukyydin. Ainoa miinus tässä nimittäin on se, että kelataksit eivät yleensä pysty odottelemaan. Kuvaus oli nopeasti ohi ja uusi kyyti tuli myös nopeasti. Koko reissu oli hoidettu alle tunnissa ja altistumiset olivat hyvin kontrolloituja. Kuvatkin näyttivät siltä, että meidän ei tarvitse enää poistua kotoa ellei mitään odottamatonta satu.

LUE MYÖS: Murtunut käsi

Jälleen kerran olen niin kiitollinen siitä, että saadaan elää ja asua Suomessa. En haluaisi kuvitella, millaista tämä olisi ollut jossain ulkomailla. Seuraavan kerran mennään lääkäriin poistamaan kipsiä ja toivotaan, että siihen mennessä karanteeni olisi jo purettu.

Muuten täällä karanteenissa menee ihan hyvin. Vointi on hyvä ja seinät ei vielä kaadu pahemmin päälle. Sekin aika varmasti tulee vielä. Mutta kuten olen sanonut, elämme päivän kerrallaan.

Nyt tapahtui se, mitä tässä on pelätty vuoden alusta lähtien. Saatiin tänään positiivinen testitulos. Eli meidän perheessä on korona. Olo on todella epätodellinen. Siitä ei ole montaa päivää, kun totesin ystävälleni, että vielä ei ole lähipiiriin sattunut yhtään tapausta. Enpä olisi uskonut, että me ollaan meidän lähipiirin ensimmäinen tapaus.

Ainoat oireet ovat olleet alkuviikon flunssan jälkeen, toisen lapsen hetken aikaa kestänyt kova kuume ja itsellä joku pieni tunne kurkussa. Muuten ollaan voitu ihan hyvin. Joten kuumeesta huolimatta, tulos oli yllätys.

Olen tänään tehnyt järjestelyitä tämän karanteenin suhteen juteltuani erään ystäväni kanssa. Pahinta tässä olisi se, että minä menisin yllättäen niin huonoon kuntoon, että en pystyisi huolehtimaan tytöistä tai soittamaan apua. Tässä kohtaa haluan varautua pahimpaan. Lähipiiristäni soitetaan minulle jatkossa aamuisin ja iltaisin ja varmistetaan, että me ollaan kunnossa. Jos en sitten vastaisi puhelimeen, joku tulisi tsekkaamaan tilanteen. Näin ollen lapsilla ei olisi hätää.

Nyt me pysytellään sitten neljän seinän sisällä, jotta ei tartutettaisi muita. Kauppahuolto on hoidossa ja suoratoistopalvelut kunnossa. Vähän sitä kaipaisi jo nyt raitista ilmaa, mutta ei auta. Me nautitaan luonnosta ja ulkoilmasta sitten, kun tämä karanteeni on loppu.

Tilannetta on vielä todella vaikea ymmärtää ja tajuta, mutta eiköhän se todellisuust tässä parin päivän sisään jysähdä vielä vasten kasvoja.

LUE MYÖS:

Karanteenipäiväkirja

TAGIT:

Korona