Kaipaan tasapainoisempaa hormonitoimintaa, kaipaan haluja!
0Vaikka onnistunut imetys on ollut haaveeni ja olen äärimmäisen iloinen, kun saan imettää lastani. Mutta pikku hiljaa kaipaisin sitä, että kehoni toimii normaalisti, että hormonini toimisivat normaalisti ja että haluni olisivat normaalit. Oikeastaan kaiken muun hyväksyn ja olen sinut sen kanssa, mutta haluaisin tuntea halua normaalisti.
Miksi ihmeessä näistä ei puhuta avoimesti? Miksi tästä ei kerrota meille? (Tiedän vastauksen, mutta haluan silti kyseenalaistaa sen.) Naisen seksuaalisuuden ei pitäisi olla sellainen mysteeri, mitä se on.
Haluttomuuden mahdollisia syitä
Aika paljon kuulee puhetta siitä, että nainen vain pihtaa. Tästä ajatusmallista puuttuu kuitenkin kaikki mahdolliset kerrokset. Ensinnäkin se, että nainen ei ole miehen peruspalvelu, eikä parisuhde tarkoita automaattisesti seksiä. Parisuhteessakaan kenelläkään ei ole velvollisuutta tyydyttää toista, jos ei siltä tunnu.
Toisekseen, jos kaikki koti- ja metatyöt kaatuvat vain yhden parisuhteen osapuolen harteille. Uupuneena ja väsyneenä seksi ei ole välttämättä ekana mielessä. Kolmanneksi, jos se seksi ei ota huomioon molempien nautintoa, mikään kädenlämpöinen tuskin kiinnostaa. Varsinkin jos mielessä on muutakin. Voisin muuten puhua tästä paljon enemmän, mutta jätetään se toiseen kertaan.
Sitten on vielä ne hormonit. Ne ihanat, kamalat hormonit, jotka hallitsevat naisen elämää monella tapaa. Miesten hormonitoiminta on paljon suoraviivaisempaa. Siellä ei ole mitään suuria vaihteluita. Naiset taas toimivat sykleissä. Kuukauden aikana tulee vaihe, jolloin olemme paljon halukkaampia. Sitten tulee myös vaihe, jolloin elimistömme testosteronitasot ovat korkealla, mieli on maassa, alahteleva ja se seksi ei kiinnosta niin paljon, kun oma olo on surkea.
Tähän päällä vielä raskaus-, synnytys- ja imetyshormonit, jotka saavat parhaimmillaan pään ja elimistön todella sekaisin. Toki tämäkin on yksilöllistä. Itselläni sekä raskaus, että imetys ovat vaikuttaneet siihen, etten tunne halua samalla tavalla kuin ennen. Mikä on turhauttavaa. Varsinkin kun haluan ehdottomasti haluta kumppaniani.
Oma haluttomuus
Vaikka kuopus on kolmas lapseni, tällainen haluttomuus on ollut itsellenikin uutta. Se on vaatinut myös melkoisesti käsittelyä. Niin oman pääni sisällä, kuin kumppanini kanssa. Meillä on onneksi aina ollut todella hyvä keskusteluyhteys. Muuten meidän seksielämä ja todennäköisesti koko parisuhde olisi kuivunut jo aikaa sitten.
Olen ollut aina kiinnostunut seksistä myös teoria ja tietotasolla. Toki harrastaminenkin on mukavaa. Mutta vaikka en ole ammattilainen, väitän tietäväni seksistä enemmän, kuin kerskiverto kansalainen. Seksuaalikasvatin itse itseni nuorena, eikä tiedonjanoni asian suhteen ole oikeastaan helpottanut. Se takaa meille pienen etulyöntiaseman tässä suhteessa. Osaamme oikeasti keskustella aiheesta. Osaamme kertoa, missä mättää ja osaamme etsiä ratkaisuja.
Ollaan testattu jos jonkin näköistä kurssia. Mikä on ihanaa. Se on tuonut meidän suhteeseen paljon hyvää ja uutta. Ne ovat syventäneet meidän suhdettamme. Ja niitä on ollut hauska toteuttaa. Enkä malta odottaa sitä, että imettämisen loppuessa hormonitoimintani todennäköisesti tasaantuu. Mutta sitä ennen haluni vaativat ehdottomasti enemmän työtä.
On ollut kultaakin arvokkaampaa se, että puolisoni on antanut minulle tilaa ja aikaa. Hän ei ole painostanut. Hän on kuunnellut ja hän on halunnut ymmärtää. Hän on myös halunnut auttaa ja palvella minua, jotta tilanne olisi helpompi. Hän on ottanut huomioon minun haluni, tarpeeni ja nautintoni. Joten olosuhteista on tehty kyllä parhaat mahdolliset. Nyt en voi oikeastaan kuin odottaa, että kehoni on taas mukana pelissä.
Onko sinulla ollut kokemusta vastaavasta?
-Jenni
KUVAT: Ida Keränen
Haluatko lukea lisää ajatuksiani? Haluatko päästä syvemmälle ja oppia minusta enemmän? Kiinnostaako tekemäni työ? Kiinnostaako some? Tilaa uutiskirjeeni, liity blogin omaan sisäpiiriin. Kirjoitan sinne enemmän omia henkilökohtaisia ajatuksiani. Kirjoitan työstäni, ovalluksistani ja annan vinkkejä.
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Podcast: Kaverin kanssa
LUE MYÖS
Mitä on romantiikka?
Romantiikka, asia, josta monet puhuvat. Osa kaipaa sitä enemmän. Osa sanoo ettei ole yhtään romanttinen ihminen. Kumppania saatetaan syyttää siitä, ettei tämä ole riittävän romanttinen. Pitkässä suhteessa romantiikka saattaa sulautua arkeen tai sitten se unohtuu kokonaan. Itselle romantiikasta tulee ensimmäisenä mieleen punaiset ruusut ja suklaa, sekä kaikki sellainen ystävänpäivähömppä. Vaikka romantiikka on myös paljon, paljon muuta.
Mitä romantiikka on?
Stereotyyppinen ajatus romantiikasta taitaa liittyä punaisiin ruusuihin, kynttilöihin ja tiettyihin yleellisyyksiin. Näin ollen joku voi sanoa tällä perusteella ettei hän ole romanttinen ihminen. Mutta romantiikka on paljon monisyisempää ja eri ihmisille se on eri asioita. Omasta mielestäni romantiikka on ennen kaikkea toisen huomioimista. Se, että toinen haluaa käyttää omaa aikaa ja vaivaansa ilahduttaakseen sitä kumppaniaan.
Kun muutimme yhteen, Totte lupasi pitää huolen siitä, että minulla ei lopu kahvi. Ja hän on pitänyt siitä huolen.
Minä, romantiikan vastaanottajana, olen ihminen, joka nauttii siitä, että tämä toinen osapuoli on huomioinut sen mistä minä tykkään ja näkee hieman vaivaa minun eteeni. Esimerkiksi kauppareissun yhteydessä ilahduttaa minua vaikka sillä minun lempi suklaapatukallani ja lempi sisustuslehdellä. Meillä on myös todella paljon sellaista pientä arjen romantiikkaa. Saan melkein joka päivä kahvin sänkyyn. Ja aivan ultimaattinen romanttinen ele on kun Totte tekee ruokaa. Olen niin kauan pitänyt muita ravittuna ja tyytyväisinä, että minut saa nimenomaan hurmattua kokkaamalla.
Olen saanut omassa parisuhteessani aivan ihania romanttisia eleitä, joista näkee, että Totte on ajatellut minua. Omat eleeni ovat jääneet ehkä kakkoseksi, pakko myöntää. Mutta olen petrannut näissä. Omalla kohdallani tähän on liittynyt paljon sitä, että olen omien traumojen vuoksi testannut ja koetellut meidän parisuhdetta. Nyt se vaihe on onneksi ohi ja voidaan alkaa kehittämään meidän suhdetta uudelle tasolle.
Romantiikan vastakohta on tietysti epäromantiikka ja se on minusta nimen omaan sitä toisen huomiotta jättämistä. Olen ehdottomasti saanut osani tästä lajista. Ja uskallan väittää, että jos parisuhteessa ei huomioi kumppaniaan, niin kovin pitkälle se suhde ei välttämättä kanna. Romantiikka on toki vain osa parisuhdetta. Uskallan kuitenkin väittää, että jos suhde ja puheyhteys on kunnossa, romantiikan toteuttaminen arjessa on helpompaa.
Mitä romantiikka on sinun mielestäsi?
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit