Mun suhde liikuntaan on ollut monimutkainen. Kuten varmasti jokaisella pluskokoisella. Minä pidin koululiikunnasta. Se oli oikeasti tosi kivaa. Mutta minulla ei ole ollut koskaan minkäänlaista paloa liikuntaan, toisin kuin esimerkiksi sisaruksillani jääkiekkoon. Kävelin paljon ja tein sitä mielelläni, mutta kuulin pienestä pitäen miten kävely ei ole urheiluharrastus.

Tämä on vaikuttanut koko liikuntasuhteeseeni pitkälle aikuisikää. Nyt olen vasta alkanut ymmärtää, että se lenkillä käyminen on ihan yhtälailla liikuntaa, kuin mikä tahansa muukin liikunta. Sitä ennen tämä ajatus on lyönyt vain kapuloita rattaisiin. Olen ajatellut, että ainoa oikea liikuntamuoto on salitreeni tai jokin ryhmäjumppa. Ja kun olen todennut, että minulla ei ole minkäänlaista mielenkiintoa salitreeniin, niin olen ajatellut miksi edes yrittää.

Lempeä valmennus

Sen jälkeen kun aloin ymmärtää niitä kaikkia muita syitä omalle lihavuudelleni ja sitä, mitä hyvinvointi on, ajattelin haluavani saada säännöllisen liikunnan pysyväksi osaksi omaa elämääni. Ensinnäkin olen jo 35 vuotias. Tästä suunta on oikeastaan vain alaspäin ja minun on tehtävä töitä sen eteen, että saan edes ylläpidettyä lihasmassaani ja olen toimintakykyinen vielä kahdeksankymmpisenä.

Aloitin heinäkuussa Kiira Kokkisen Lempeän valmennuksen yhteistyön muodossa. Kiira tekee uskomattoman tärkeää työtä tarjoamalla valmennusta, joka ei keskity painon tarkkailluun. Toki, jos painon pudottaminen on tavoitteena, niin sekin on mahdollista. Lempein keinoin.

Omat tavoitteeni keskittyvät ennenkaikkea siihen, että saisin liikunnasta osan arkea.

Alku ei ollut kaikkein yksinkertaisin. Ajattelin, että minulla olisi motivaatiota ja tietyllä tavalla oli kyllä. Mutta vasta reilu viikko sitten sain sellaisen kunnon motivaatioboostin. Kävin vaa-alla. Painoni oli noussut sen jälkeen, kun se oli kuukausitolkulla junnannut paikoillaan.

Ahdistuin asiasta silmänräpäyksessä. Eihän näin pitänyt enää käydä! Olin tehnyt rauhan itseni kanssa.  Aloin miettiä pitäisikö sitä kuitenkin alkaa paastomaan ja rajoittaa herkkuja. En kuitenkaan halunnut, että painoni nousisi.

Paniikin jälkeen aloin miettimään asioita ja laitoin Kiiralle viestiä. ALuksi ajattelin, että minusta tuntuu ihan siltä, kuin pettäisin Kiiran, jonka kanssa olen tehnyt töitä. Kiira suhtautui kuitenkin asiaan mitä lempeimmin. Teki ehdotuksia. Käski meittimään niitä omia voimavaroja. Sovittiin, että lisätään liikuntaa ennemmin, kuin lähdetään rajoittamaan mitään.

Nyt olen sitten liikkunut, joka päivä, satoi tai paistoi. Käyn joka päivä kävelemässä. Olen ottanut asiakseni kävellä joka päivä, edes sellaisen viidentoista minuutin pätkän tässä kotini lähellä. Kaikki muu on bonusta. Sen myötä olen kävellyt joka päivä pidempään, kuin sen vartin pätkän. Olo on ollut loistava. Kävelyn lisäksi olen käynyt nyt kolmena viikkona kertaalleen uimassa.

Toivon todella, että saan pidettyä tämän hyvän flown myös kun kelit alkavat huononemaan. Mutta juuri nyt kierre on hyvä. Nautin tästä valtavasti. Meillä on Kiiran kanssa vielä hyvin aikaa työstää liikuntasuhdettani.

Suosittelen lämpimästi Kiiran Lempeää valmennusta. Tavoitteet voi määritellä itselleen sopiviksi ja Kiira oikeasti kuuntelee asiakkaansa tarpeita ja tekee suunnitelmat sen mukaan.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Sun ei ole pakko rakastaa itseäsi

Tavoite siihen kun täytän 40-vuotta

Olin Ylen haastattelussa

Aion lopettaa laihduttamisen

Helmikuun hyvinvointitavoitteita

Olen alkanut tekemään instagramiin yhä enemmän kehopositiivista sisältöä. Minulla meni hetki todella sisäistää mitä kehopositiivisuus tarkoittaa ja sen myötä siitä on tullut oikeasti tärkeä osa tekemääni sisältöä. Täällä blogin puolella se on jäänyt vähän vähemmälle, mutta aion tuoda sitä enemmän myös tänne. Sen sanoma on kuitenkin niin tärkeä, että sen pitää kuulla mahdollisimman moni.

Itseään ei ole pakko rakastaa

Yksi oivalluksista, joita olen kehopositiivisuuden myötä tehnyt on se, että itseään ei ole pakko rakastaa. Me saadaan kuulla aika monesta tuutista siitä, miten meidän täytyy rakastaa itseämme, ennen kuin voimme rakastaa jotain muuta. Mutta se on aika kova vaatimus. Varsinkin, kun olemme eläneet ja kasvaneet yhteiskunnassa, jossa pääviesti on se, ettet koskaan ole riittävän hyvä. Aina pitäisi olla parempi, laihempi, nätimpi, komeampi ja kunnianhimoisempi. Miten siinä voi rakastaa itseään, jos mikään ei ole hyvä?

Varsinkin näin lihavana ja pluskokoisena ihmisenä saa kuulla ihan koko ajan siitä, että en ole hyvä, arvokas tai hyväksytty sellaisena kuin olen. Ainoa keino saada sitä hyväksyntää on laihtua. Tätä viestiä olen saanut kuulla ihan lapsesta asti ja joka paikasta. Se on vääristänyt täysin oman kehonkuvani, ruokasuhteeni ja suhteen itseeni. Tämän kaiken jälkeen se, että rakastaisin itseäni on aika kova vaatimus.

Mihin minun kehoni on pystynyt

Siksi uskallan sanoa, että sun ei tarvitse rakastaa itseäsi. Jos pääset siihen pisteeseen itsesi kanssa, että et vihaa itseäsi tai kehoasi, niin olet jo voiton puolella. Jos se suhde itseesi on neutraali, niin se on enemmän kuin riittävästi.

Parhaimpina hetkinä voin nykyään sanoa rakastavani itseäni ja kehoani. Mun keho on tehnyt aivan uskomattomia asioita. Siis jo se, että se on tuonut maailmaan kolme uskomattoman upeaa ja täydellistä pientä ihmistä, on todella iso ja upea asia. Minun kehoni on luonut elämää, kolme kertaa. Eikä se ole ollut todellakaan helppoa. Minulla on ollut komplikaatioita niin raskauksissa ja synnytyksissä, mutta minä ja keho ollaan selvitty niistä. Tämä on sinänsä jo asia, josta minun pitäisi olla ylpeä ja kiitollinen.

Sen lisäksi olen ollut lapsena todella sairas. Minulla oli pikku lapsena vuoden aikana viisi verenmyrkytystä, joita hoidettiin sairaalassa. Tilanne on ollut silloin vakava, mutta niin vaan niistäkin on selvitty.

Ja tässä oli ihan vain pari juttua, joista minä voin olla kiitollinen keholleni ihan joka päivä. Uskon, että sinultakin löytyy näitä juttuja.

Yhteiskunnan taakka

Tämän lisäksi meidän on hyvä ymmärtää millaisessa kulttuurissa ja ympäristössä olemme kasvaneet. Minä olen milleniaali. Olen kasvanut keskellä dieettikulttuuria, jossa heroine chic on ollut se naisen muotti ja Bridget Jones, sekä Kate Winslet on ollut lihava nainen. Joten ihmekkös tuo, jos oman kehosuhteen kanssa on ollut tekemistä.

Ainakin meihin milleniaaleihin on juurrutettu todella syvälle ajatus siitä, millainen ihminen ja keho on oikeanlainen, hyväksyttävä ja arvokas. Ja siinä muotissa ei ole ollut tilaa erilaisuudelle. Me ollaan opittu tavoittelemaan tiettyä ihannetta lähes keinolla millä hyvänsä. Pahimmassa tapauksessa nämä keinot ovat tehneet hallaa meidän kehoillemme.

KUVAT: Hanna Poikkilehto

Joten keskitytään oikeasti mieluummin siihen, että päästään sinuiksi itsemme ja kehomme kanssa. Hyväksytään meidän kehon tarina ja sen arvet ja heikkoudet. Sitten, jos jonain päivänä pystyt rakastamaan itseäsi, niin good for you. 🩷 Tämä matka on kuitenkin todennäköisesti aika pitkä.

Ihanaa ja lempeää tiistaita just sulle. 🩷

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Second hand löytöjä ja Pinterest asuja pluskokoisille

Olin Ylen haastattelussa

Aion lopettaa laihduttamisen!

Mitään ei saa taaskaan sanoa