Löysin tänä talvena uudelleen kokomustan pukeutumisen. Suosin sitä erityisesti angstisena teininä, kun kaikki oli niin synkkää ja se piti myös näyttää kaikille. Nyt ajattelen kokomustaa ennemmin sellaisena ajattoman tyylikkäänä vaihtoehtona, kuin synkkänä. Niin se mieli ja näkemykset muuttuu ajan kanssa. Varsinkin näin talvella musta neule ja mustat pillit ovat ihan parhaat.

 

 

Tämä asu ei ole täysin kokomusta, sillä valitsin neuleen alle vaaleanpunaisen pitsitoppini. Pitsi vilkkuu kivasti neuleen kaula-aukosta. Toki minulta löytyy sama toppi mustana, mutta halusin tällä kertaa vaaleanpunaisen.

Olen myös hurahtanut pantoihin. Gauharin musta hiuspanta on ehtinyt vilkkua blogissa aiemmin. Tämä värikkäämpi versio on Lindexistä ja tykkään myös siitä.

 

 

 

 

 

Ajattelin puhua teille nyt ehkäisystä, koska siitä ei vain voi puhua yksinkertaisesti liikaa. Vaikka tämä postaus ei olekaan sellainen muista käyttää ehkäisyä – valistus, niin ehkä onnistun taas muistuttamaan kuinka tärkeää näitä asioita on miettiä.

Ennen Little E:n syntymää emme olleet käyttäneet ehkäisyä seitsemään vuoteen, koska toiveissa oli vauva. Vauvavuosien välissä käytimme kondomia, koska meidän mielestä ei ollut mitään järkeä aloittaa mitään pitkäaikaista ehkäisyä, kun toiveissa oli toinen lapsi lyhyellä aikavälillä. Meitä pelotti, miten hormonaalinen ehkäisy voisi vaikuttaa niinkin lyhyessä ajassa lapsen saamiseen, kun ensimmäisenkin kanssa oli ollut ongelmia ilman minkäänlaisia hormoneita. Kun Baby B sitten sai alkunsa, aloin jo raskausaikana miettiä ehkäisyvaihtoehtoja.

Puhuimme mieheni kanssa paljon ehkäisystä jo ennen beben syntymää. Ja koska kyseessä oli jo toinen lapsi, kyseli lääkäri suunnitelmistamme jo ensimmäisellä raskausajan lääkärinkäynnillä. Lääkärini puhui todella vahvasti kierukoiden puolesta ja sai pääni pyörrettyä, kun itse olin miettinyt kapselia. Halusimme nimittäin pitkäaikaisen ehkäisyvaihtoehdon, joka ei olisi niin työläs. Minun tapauksessa pillerit eivät tulisi kysymykseenkään, kun unohdan syödä kolmen päivän antibioottikuurinkin loppuun. En tulisi ikimaailmassa ottamaan pillereitä ajallaan. Tämän vuoksi ehkäisykapseli tai kierukka tuntui hyvältä vaihtoehdolta.

Koska suunnittelimme ehkäisyä jo niin hyvissä ajoin, minulla oli aikaa googlettaa. Harkitsin aluksi kuparikierukkaa, mutta totesin ettei se välttämättä tulisi sopimaan minulle. Silloin vaihtoehto olisi hormonikierukka. Aloin googlaamaan hormoniehkäisystä.

Siihen aikaan myös monessa seuraamassani blogissa puhuttiin hormoniehkäisystä, sen lopettamisesta ja oireista. Nämä erilaiset oireet saivat minut mietteliääksi. Oltuani vuosikausia masentunut, pelkäsin kaikkia niitä persoonallisuusmuutoksia, joita hormonaalinen ehkäisy voisi minussa aiheuttaa. Puhuimme tästä mieheni kanssa, eikä hänkään varsinaisesti odottanut persoonallisuudenmuutoksia, joita mahdollisesti olisi luvassa. Kaiken muun me olisimme mahdollisesti handlanneet.

Lopulta minä olin jo sopinut ajan varaamisesta kierukan laittoon, kun päätin perua koko jutun. En halunnut ottaa sitä riskiä, että kadottaisin oman itseni vain koska ehkäisy. Mieheni oli tästä samaa mieltä. Hän on juuri alkanut tuntemaan minut tällaisena, kuin nyt masennuksen jälkeen olen. Ei hän halunnut lähteä tutustumaan minuun taas uudestaa.