Viikko sitten meidän esikoisella oli ihotautilääkärin aika ja koska olin koko päivän vapaalla, päätin konseptoida meille tyttöjen päivän. Päätin tällä kertaa myös kuvata sen, koska minulta on pyydetty monesti Päivä meidän kanssa-postausta. 

Herätyskello soi ja nousen saman tien ylös. Tänään ei passaa jäädä torkuttamaan, koska aamun aikataulu on tiukka. Keitän kahvin ja selaan Instagramia sitä juodessani. Lyhyt hetki omaa aikaa, ennen kuin menen herättämään tytöt. 

n. 06:45 

Kerään tytöille vaatteet tulevaa päivää varten ja menen herättelemään heidät. Little B nukkuu meidän sängyssämme keskellä, poikittain ja esikoinen nukkuu omassa sängyssään. Herättelyyn menee hetki. Kumpikin tyttö on aavistuksen aamu-uninen. 

Pyrin pitämään aina tiettyä väljyyttä aamuissa, jotta aikataulusta huolimatta meillä ei olisi hirveä kiire. Inhoan kiireen tunnetta, joten yritän parhaani mukaan vältellä sitä. Varmistan, että meillä on kaikki mukana lääkärikäyntiä ja hoitopäivää varten. Sitten lähdemme kävelemään hoitopaikalle. 

Lähdetään kävelemään esikoisen kanssa hoidolta kohti metropysäkkiä. Tämä on kuopukselle ensimmäinen päivä hoidossa ilman isosiskoa, mikä tuntui tietysti jännittävältä. Pieni itku ryhmäperhepäiväkodin ovella tuli, mutta ei sen isompaa. Onneksi paikka oli entuudestaan tuttu. Vilkutettiin ovelta pikkusiskolle heipat. 

Isompi oli innoissaan, kun pääsi lähtemään liikkeelle ihan vain minun kanssani. Olimme sopineet syövämme aamupalan keskustassa, jotta varmasti ehdittäisiin lääkäriin ajoissa. 

Oli muuten hassua olla liikkeellä lapsen kanssa, ilman rattaita. Little E on jo niin iso ettei tarvitse seisomalautaa ja jaksaa hienosti kävellä pitkiäkin matkoja itse. 

Saavuttiin metrolla Kamppiin ja suunnattiin suorinta tietä Picniciin aamupalalle. Tilasin Little E:lle smoothien, croisantin ja juusto-kinkku sämpylän. Itselleni kahvia, croisantin ja chia-mansikka-välipalan. Lapsi söi chia-välipalastani mansikat ja oman sämpylänsä välistä pelkät kinkut (minä söin loput). 

Aamupalan jälkeen kiiruhdimme ratikkapysäkille, jotta ehtisimme varmasti ajoissa sairaalaan. Osastolle piti ilmoittautua kaksikymmentä minuuttia ennen ja muistin hämärästi, että osasto olisi pääovilta useamman mutkan takana. Olen niitä ihmisiä, jotka inhoavat myöhästymistä. Tämän vuoksi olen yleensä noin varttia aikaisemmin joka paikassa. Mutta minua ei haittaa, jos joku muu myöhästyy. 

Pääsimme raitiovaunulla melkein sairaalan viereen ja kiirehdimme kohti pääovia. Osastolle suunnistaminen kävi yllättävän vaivattomasti, vanhasta muistista ja opasteiden avulla. Little E oli haltioissaan lastenosaston leikkipaikasta ja ryntäsi leikkimään sillä välin, kun minä ilmoitin hänet saapuneeksi. Ensimmäiseksi meitä tuli tervehtimään tuttu sairaanhoitaja edelliseltä käynniltä. Hän muisti meidän esikoisen kahden vuoden takaa ja toivotti tervetulleeksi. Little E mitattiin ja punnittiin, sillä edelliset tiedot olivat kolmevuotisneuvolasta joulukuulta. Tyttö oli kasvanut 5 cm. Ei siis mikään ihme, jos kaikki housut ovat olleet enemmän tai vähemmän nilkkapituisia. 

Mittausten jälkeen Little E ehti hetkeksi leikkimään ennen, kuin lääkäri otti meidät vastaan. En ole hirveästi puhunut tästä, mutta meidän E:llä on atooppinen iho ja rajua atooppista ihottumaa. En muista, milloin tytön kädet olisivat olleet ehjät. Lääkäri oli todella ymmärtäväinen. Punnittiin yhdessä vaihtoehtoja ja hän kertoi tarkkaan, millaista hoitoa tilanteessa suositellaan. Saatiin reseptille rasvoja ja sovittiin seuranta käynti kolmen kuukauden päähän. 

Lääkärin jälkeen päästiin vielä testaamaan rasvoja ja rasvaustekniikkaa sairaanhoitajan kanssa. 

Lääkärin jälkeen suunnataan kohti Itistä ja Vapianoa. Oltiin kuultu, että siellä lasten menusta löytyy eläinten muotoisia pizzoja. Little E oli miettinyt pitkän aikaa, minkä muotoisen pizzan hän tilaisi. Paikka ei ollut entuudestaan tuttu muuten kuin oltiin ehditty kävelemään useampaan kertaan ohi. Hyvä pasta kuitenkin houkutti lasten pizzojen lisäksi, joten ei keksitty syytä olla kokeilematta. Ruoka oli hyvää ja sen sai eteen nopeasti. Suosittelen paikkaa lämpimästi. 

Jälkiruuaksi käytiin syömässä jäätelöä ja käytiin me shoppailemassa esikoiselle muutama uusi vaate samalla reissulla. 

Tullaan viimein kotiin ja ainakin minä olen aivan poikki. Keitän ensimmäiseksi kahvin, samalla kun Little E aloittaa omat leikit. On ihanaa istua hetkeksi alas, varsinkin kun viittä vailla neljävuotias lapsemme ei tarvitse minua samalla tavalla viihdyttämään itseään kuin kuopuksemme. 

Me lähdetään hakemaan kuopusta hoidosta. Pikkusiskolla on ollut hyvä päivä, eikä hän ole ikävöinyt siskoa tai minua ollenkaan. Tuntui huojentavalta kuulla tämä kaikki. Meidän pienemme on selvästi rohkeampi, kuin uskonkaan. 

Alan valmistella tyttöjä nukkumaan. Me olemme syöneet kotona ja katsoneet Pikku Kakkosen, pienempi tytöistä osoittaa selkeitä väsymyksen merkkejä. Koska esikoinen on tänään skipannut päiväunet, hän sammuu sänkyyn heti. Ollaan kyllä puhuttu miehen kanssa, että jos luovuttaisiin isomman päiväunista. Mutta minusta päiväunet ovat vielä tarpeelliset isommallekin. 

Alkaa äidin oma-aika. Mitä nyt itsekin simahdin aika nopeasti, kun päivä ehti olla melko pitkä.

Koska päivähoito puhututtaa ja perhepäivähoito kiinnostaa, kokosin tähän listan kaikista aiheeseen liittyvistä postauksista. Niitä ei lopulta ollut kuin ihan muutama, mutta halusin silti koota ne yhteen. Vaikka kattaus on aika pieni, siitä käy selville olennainen.