Kuulumisia
1Heipä hei. Ajattelin nyt availla omaa kirjoitusblokkiani kertomalla hieman meidän kuulumisia. Tällaiset kirjoitusblokit kuuluvat kuitenkin asiaan. Ne ovat inhottavia, mutta yritän suhtautua niihin rennosti. Yleensä ne aukenevat ennemmin tai myöhemmin. Mutta ehkä tällainen keveämpi aihe edesauttaa asiaa.
Meidän arki on sitä ihan perus lapsiperhearkea. Silloin kun kaikki kolme lasta ovat saman katon alla, aika menee siivillä. Vauvalla on menossa vaihe, jolloin hän tuntuu vaihtavan paikkaa aina kun silmäänsä räpäyttää. Ja aina hän on jonkinlaisessa ”pahanteossa”. Eli repimässä verhoja, livahtamassa siskojen huoneeseen, rusikoimassa robotti-imuria tai jotain muuta vastaavaa. Tämä ennen kaikkea naurattaa, sillä tämä vaihe kuuluu ennen kaikkea asiaan. Maailmasta on tullut kerta heitolla paljon ihmeellisempi paikka, kun hän on lähtenyt liikkelle ja oppinut nousemaan ylös. Joten ymmärtäähän se, että paikoillaan on vaikea pysyä.
Isoilla onkin ollut hieman sopeutumista tähän varsin kerkeäväiseen pikkuveljeen. Silti he edelleen jumaloivat pientä sisarustaan.
Hyviä hetkiä ja vähän surullisiakin
Arki rullaa ja saman aikaan siihen mahtuu paljon kaikkea pientä. Me ollaan käyty Toten kanssa treffeillä. Sen lisäksi käytiin tässä taannoin koko perhe Sea lifessa, mikä oli jälleen koko perheen kiva kokemus. Sea Life oli itseasiassa silloin, kun Vantaalla sattui se kouluampuminen. Silloin me vanhemmat kaivattiin vähän muuta ajateltavaa. Vietettiin siksi kiva iltapäivä yhdessä perheenä. Silloin illalla käytiin sitten isompien lasten kanssa se todella raskas keskustelu aiheesta. Meidän isot otti ja käsitteli tämän kaiken jotenkin todella hienosti. Minä itkin tilanteessa. Mutta kuten sanottu, lapset käsitteli tämän todella hienosti. Ja tiedän myös, että aihetta on käsitelty myös koulussa ja varhaiskasvatuksessa.
Toivon vain hartaasti, että mitään vastaavaa ei tarvitsisi lasten kanssa myöhemmin käsitellä.
”Äiti itketkö sä?”
”Kyllä, kun tämä on niin surullinen juttu.”
Unikoulu
Vauvan kanssa on aloitettu unikoulu, joka tarkoittaa ennen kaikkea sitä omaa sänkyä. Minä olisin voinut jatkaa vauvan vieressä nukkumista, mutta hän on niin liikkuvainen, että laidallinen sänky alkaa olla turvallisuuskysymys. Unikoulun alettua, nukutushommien päävastuu siirtyi suoraan Totelle. Ja hän on hoitanut homman todella mallikkaasti. Vauva nukahtaa omaan sänkyyn ja nukkuu siellä 3-4 tunnin pätkän, ennen kuin siirtyy viereeni ensimmäiselle syötölle.
Palaan meidän unikouluun myöhemmin vähän tarkemmin. Olen instagramin puolella saanut kysymyksiä siihen liittyen, joten tarkempi postaus saattaa olla myöhemmin paikoillaan.
Meillä oli myös aivan uskomattoman ihana kokemus perhekuvauksissa. Henria otti meidän perheestä aivan uskomattoman ihania kuvia Vallilan studiollaan. Nämä kuvaukset liittyvät aiempaan Mekko & brunssi-päivään, johon osallistuin aiemmin. Saatiin sen lisäksi myös vapaavalintainen kuvaus, josta Henria saa itselleen portfoliomateriaalia ja me saadaan hänen ottamansa perhekuvat. Olen innoissani siitä, että me saadaan pian kuvat tästä meidän ihanasta perheestä. Näin vilauksen muutamista kuvista, enkä malta odottaa, että näen valmiit kuvat.
Siinä oli nyt joitain viime aikojen kuulumisia. Olen varmasti unohtanut jotain, mutta tämä on hyvä tällä erää. Toivon mukaan blokkini avautuu ja saan kirittyä hieman kirjoitustahtiani.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Pääsiäinen aikuisten ja vauvan kesken
Pääsiäinen aikuisten ja vauvan kesken
Pääsiäinen tuli ja meni. Tämä sen jälkeinen viikko on mennyt aivan hirvittävää vauhtia. Tuntuu, että aikaa mihinkään ylimääräiseen ei ole ihan hirveästi jäänyt. Ja välillä viikot ja päivät on juuri tällaisia. Kaikki kolme lasta kaipaavat aikaa ja iltaisin tuntuu, että sohva kutsuu, kun mehut on imetty niin loppuun. Toinen isommista totesikin tänään aamulla: ”Meissä on iso homma”. Niin välillä on, mutta se on vain ihanaa.
Mutta palataan hetkeksi pääsiäiseen. Miten sinun pääsiäisesi sujui? Ehditkö rentoutumaan? Me vietettiin pyhät kolmeen pekkaan. Minä olin pyhät pääasiassa kipeänä ja Totte töissä. Eli en sanoisi, että pääsiäinen olisi ollut erityisen juhlava. Ennemminkin arkinen. Mutta muuten se oli oikein onnistunut. Ainakin tuli levättyä, kun oma vointi vaihteli jonkin verran koko pääsiäisen aikana. Vähän niin kuin pääsiäisen sää. Totte oli onneksi iltavuoroissa, joten hän ehti olla päivät todella pitkälti meidän kanssa.
Ihan vain kotona Vauvan tahtiin
Päivät olivat kiireettömiä ja vauvantahtisia. Kuten arki tällä hetkellä hyvin pitkälti ovat olleet. Meidän vauvalla on menossa melkoinen kehitysvaihe. Nyt hän on selkeästi jättämässä päivän viimeisiä päiväunia pois ja päivät ovat täynnä menoa, kun motoriset taidot kehittyvät. Elämme aikaa, kun silmät pitäisi olla selässäkin. Hän osaa ilmaista myös todella vahvasti omat mielipiteensä ja esimerkiksi vaunuissa istuminen alkaa aina jossain kohtaa tympimään.
Olen ollut aina kotihiiri, eikä pyhinä reissaaminen ole varsinaisesti houkuttanut. Siksi olen halunnut luoda meille niitä omia perinteitä kotiin. Välillä on toki kiva käydä perheen luona kylässä, mutta oma koti on paras. Se, kun voidaan laittaa kotiin omat tutut koristeet, tehdä hyvää ruokaa ja viettää kiireetöntä aikaa yhdessä. Ei tarvitse hosua tai stressata ja kantaa laukkuja paikasta toiseen. Kotona vietetyt pyhät sopivat meille.
Pääsiäisen ruokia
Ruokapuoli meillä oli myös aika kivasti hoidettuna. Meillä ei ole sellaisia jokavuotisia perinnereseptejä, vaan mietitään ruokia vähän tapauskohtaisesti ja sen mukaan, mitä tekee mieli. Saatiin tällä kertaa apua PR-lähetyksen muodossa.
Parina päivänä Totte kokkasi meille kasvisburgereita ja halloumi ranskalaisia. Meillä oli beyond pihvejä, jotka menivät kyllä ihan täysin lihasta. Jos en olisi tiennyt, niin en olisi huomannut eroa. Nämä menevät kyllä ehdottomasti jatkoon. Halloumiranskalaiset olivat myös super hyviä. Totte on ihana, kun jaksaa treenata erilaisia reseptejä, vaikka kokkaaminen ei ole hänen vahvuuksiaan. Silti hän yrittää, harjoittelee ja kokeilee. Mikä on upea piirre. Rakastan sitä, että minulle kokataan, joten sydämeni sykkii tälle, miten paljon hän näkee vaivaa.
Minä puolestani näytin rakkauttani leipomalla.
Kuten sanottu, meidän pääsiäinen oli todella rento. Ei tehty ihan hirveästi mitään. Vietettiin aikaa yhdessä ja minä toivuin parhaani mukaan flunssasta. Vauva harjoitteli sormiruokailua ja pääsi keinumaan ensimmäistä kertaa. Eli hyvin tavallista lapsiperhe-elämää. Vuoden päästä meillä on todennäköisesti jo aivan eri meininki.
Siinä muutama kuva meidän pääsiäiseltä. Seuraavaksi juhlitaankin sitten vappua ja äitienpäivää. Silloin me ollaankin sitten koko kööri koolla. Katsotaan mitä silloin keksitään.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit