Tätä postausta on nyt rakennettu kuin Iisakin kirkkoa konsanaan. Oli yllättävän vaikea keksiä 30 faktaa minusta itsestäni. Bongasin Karoliinan Kolmistaan-blogista tällaisen hauskan konseptin ja aloin miettiä, esittelinkö kunnolla itseäni silloin, kun siirryin Vaikuttajamedialle. Olen saanut tätä kautta ja myös Instagramissa uusia seuraajia, joten nyt tuntuu hyvältä vaihtoehdolta kertoa kaikki perusfaktat itsestäni. Nämä ovat sellaisia, jotka varmasti moni pitkään seurannut ja tuttu tietää minusta. Mutta laitetaan uusille perusfaktat kuntoon kerta heitolla.

1. Nimeni on Jenni.

2. Olen lähtöisin pieneltä paikkakunalta Oulun naapurista. Mutta uusille tuttavuuksille kerron usein olevani Oulusta, koska kukaan ei tiedä missä on Liminka. Asuin kymmenen vuotta Sipoossa ja nyt olen asunut kohta 13 vuotta Helsingissä. Enkä tiedä saisiko mikään minua enää täältä pois.

3. Täytän seuraavaksi 32 vuotta ensi heinäkuussa. Olen muuten hyvin sinut aikuistumiseni kanssa, mutta ihan vähän tuo biologinen vanheneminen ahdistaa. #vauvakuume

4. Elin pitkään väkivaltaisessa parisuhteessa ja minun tapauksessani väkivalta on jatkunut myös eron jälkeen.

5. Erosin lasteni isästä reilu vuosi sitten ja tämä on ollut ehdottomasti yksi parhaimpia päätöksiäni. Tuntuu, että todellinen toipuminen on alkanut vasta nyt yli vuosi myöemmin. Käyn tällä hetkellä psykologin kanssa läpi kaikkea kokemaani traumatyöskentelyn avulla.

6. Minulla on kaksi tytärtä, viisi ja kolme vuotiaat nuoret neidit. Tytöt asuvat kanssani ja tapaavat isäänsä säännöllisesti.

7. En ihan tarkalleen tiedä, mikä on statukseni juuri tällä hetkellä. En ole virallisesti suhteessa, mutta en ole myöskään täysin sinkku. Tapailen vakavissani erästä tiettyä ihmistä, mutta emme vielä seurustele. Tämä vaihe on kuitenkin aivan ihana ja nautin siitä, vaikka samalla pelkään hullun lailla, että minua satutetaan taas. Mutta tämä ihminen on näyttänyt minulle jo monta kertaa, että hän on erilainen.

8. Me asutaan kerrostalokolmiossa Helsingissä. Muutettiin tähän viime marraskuussa ja ollaan kotiuduttu paremmin, kuin hyvin. Tämä on tuntunut jo alusta asti ihan kodilta ja on kuin meille tehty.

9. Rakastan sisustamista ja kauniita asioita. Koen myös voivani yksinkertaisesti paremmin, kun kotona on siistiä ja sievää. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän huomaan kaipaavani järjestystä ympärilleni. Rakastan arkea ja arki on sitä ihmisen parasta aikaa. Arki myös tapahtuu suurimmaksi osaksi kotona, joten haluan puitteet olevan meidän arjelle kunnossa. Sisustusjuttuja voit seurata myös ig-tilillä @bmhinterior.

10. Olen asunut kohta 13-vuotta Helsingissä, mutta tällä hetkellä mietin pitäisikö muuttaa vähän kauemmas saadakseni etäisyyttä.

11. Opiskelen parhaillaan lähihoitajaksi ja pohdin kovasti jatko-opintojani. Aluksi mietin, että menisin tässä välissä muutamaksi vuodeksi töihin. Mutta totesin, että koska haluan ammattikorkeakouluun, minun kannattaisi hakeutua sinne heti. Minulla on kaksi mahdollista uratoivetta. Joko lähtisin opiskelemaan sairaanhoitoa tai sitten sosionomin opintoja. Mulla on valtava palo kumpaakin alaan, enkä oikein osaa päättää kumpi on mieluisampi. Toivon tulevien työharjoitteluiden tuovan hieman selkeyttä tähän asiaan.

12. Opiskelen viimeistä vuotta lähihoitajaksi ja erikoistun sairaanhoitotyöhön. Tämä osaamisala sen vuoksi, että sairaanhoito kiinnostaa minua valtavasti. Etenkin operatiivinen hoitotyö. Valmistun ensi joulun tietämillä.

13. Unelma-ammattini on seksuaaliterapeutti ja olen päättänyt lähteä etenemään sitä kohti.

14. Olen kirjoittanut tätä blogia vuodesta 2015 lähtien. Aloin kirjoittamaan tätä ollessani raskaana esikoisestani. Se oli silloin nuoren äidin päiväkirja. Minulla ei ollut siihen aikaan mitään hajua siitä, mitä olin tekemässä, mutta intoa oli senkin edestä. Ennen kaikkea oli kivaa, kun äitiyslomalla minulla oli oma projekti ja tekemistä, joka oli muuta, kuin vauvanhoito.

15. Myönnän, että olisi hienoa menestyä blogilla ja tienata osa leivästä somen kautta. Minä ihan todella rakastan tätä, mitä teen. Mutta rehellisesti, minulla on ammatillisia haaveita myös sosiaali- ja terveysalalla.

16. Olen ollut ennen Vaikuttajamediaa suurimman osan ajasta yksityisenä bloggaajana, mutta olen kirjoittanut blogia myös niin Vauva.fi:llä, kuin Kaksplussalla. Tähän mennessä Vaikuttajamedialla on ollut kyllä paras olla.

17. Minulla ei ole juuri nyt muita harrastuksia, kuin tämä some. Tässä on toki tekemistä ihan riittävästi. Mutta olen harrastanut aikanaan niin piirtämistä, kuin teatteriakin. Näyttelemistä haluaisin harrastaa vieläkin, mutta juuri nyt pienten lasten kanssa aikani on melko rajallinen. Ehkä jonain päivänä taas.

18. Mulla on melko mielenkiintoinen sukuhistoria. Osa minusta polveutuu vanhasta ruotsin kuninkaan aateloimasta sotilassuvusta. Osa minusta taas on britti. Olen myös sukua kahdelle Suomen presidentille! Sukini mukaan on myös nimetty joku korallisaaristorykelmä Tyynellämerellä. Sukuhistoriani on johtanut joihinkin mielenkiintoisiin keskusteluihin.

19. Luonnehdin itseäni sosiaaliseksi introvertiksi. Nautin ihmisten seurasta ja jossain määrin nautin myös ihmisvilinästä. Mutta vastapainoksi kaikelle tälle, tarvitsen myös omaa aikaa, rauhaa ja hiljaisuutta. Saan sillä ladattua parhaiten omat akkuni.

20. Olen sosiaallinen ja tutustun helposti ja tulen toimeen todella monenlaisten ihmisten kanssa. Mutta lähipiiriini päästän vain tarkoin valitut ihmiset. Mutta heille uskoudun täysin ja olen ystäviäni varten.

21. Minulla on suuri kunnia, kutsua yhtä ihmistä parhaaksi ystäväkseni. Vaikka kaikki ystäväni ovat minulle äärimmäisen läheisiä, niin yhden kanssa meillä on aivan omanlaisensa yhteys. Hän on minulle sisko, jota en omaan ydinperheeseeni koskaan saanut.

22. Olen sairastanut nuorena yli kymmenen vuotta masennusta. Nyt olen ollut melkein saman verran terveenä. Pahin painajaiseni olisi se, että masennukseni uusisi jossain vaiheessa. Sen vuoksi suhtaudun kaikkiin elämäni kriiseihin niin, että haen niihin keskusteluapua ennaltaehkäistäkseni masennuksen uusiutumista. Ja tähän asti se on toiminut todella hyvin. Olen saanut pysyä sen suhteen terveenä.

23. En pidä keltaisesta väristä. Se on ok muiden luona, mutta omassa kodissa, vaatteissa tai lastenvaatteissa, en pidä siitä Y H T Ä Ä N. Toki tämä ei ole ainut värirajoitus, mitä minulla on, kun siedän omassa kodissa hyvin, hyvin vähän värejä.

24. Olen aika perinteinen nainen. Vaikka kannatan tasa-arvoa ja sitä, että miehet ja naiset olisivat samalla linjalla kaikessa, niin esimerkiksi perhe- kuin työelämässäkin. Nainen on ihan yhtä hyvä toimitusjohtaja, kuin mieskin ja isä pärjää lasten kanssa kotona, kuten äitikin. Mutta minulle henkilökohtaisesti on ok olla siinä melko perinteisessä naisen roolissa.Vaikka minusta ei saakaan sitä pullan tuoksuista kotiäitiä, niin esimerkiksi perheen ruokahuollosta vastaaminen on minulle täysin luontevaa. Toki, tällä hetkellä, sinkkuäitinä, teen myös sen kaiken muun. Suhteessa kuitenkin ajaudun hyvin herkästi ja mielelläni siihen naisen rooliin. Mutta minä ajattelen tasa-arvoa olevan se, että saan valita tämän roolin, eikä minua pakoteta siihen.

25. Rakastan meikkaamista ja tälläytymistä, mutta suurimman osan aikaa kuljen ihan ilman meikkiä. Hoitotyössä tuntuu turhalta meikata, koska meikit ovat herkästi aamun suihkujen jälkeen pitkin poskia ja tukka on yhtä pystyssä, kuin sängyssä noustessa. Minulle on luontevaa olla ilman meikkiä. Mutta kun meikkaan, meikkaan yleensä niin, että sen huomaa.

26. Minulla ei ole ajokorttia, enkä ole koskaan ajanut mitään polkupyörää kummempaa.

27. Minun niin kutsuttuun ydinperheeseeni kuuluu tällä hetkellä 11 jäsentä. Minulla on siis äidin ja isän lisäksi bonusisä, sekä seitsemän pikkuveljeä. Pikkuveljistä kaksi on täyssiruksiani. Ollaan naurettu, millainen serkuskatras meistä lapsistä lähtee liikkeelle ajan kanssa. Tällä hetkellä minun tytöilläni on jo kolme serkkua.

28. Olen luonteeltani sellainen “perusiloinen” ja “peruspositiivinen” ihminen. Väkivaltaterapeuttini sanoi, että pohjattoman positiivinen luonteenlaatuni on ehdottomasti tärkeämpiä voimavarojani. Löydän jotain positiivista kaikkein synkimmästäkin hetkestä ja jaksan aina uskoa parempaan huomiseen. Se on auttanut minua monessa liemessä ja tulee varmasti auttamaan myös jatkossa.

29. Rakastan hyviä sarjoja ja supersankarielokuvia. Katson enemmän suoratoistopalveluita, kuin tavallista televisiota. Lempisarjojani ovat You ja Bones. Rakastan Marvelin elokuvia, mutta sain ihastukseltani huutia, kun en ollut katsonut niitä oikeassa kronologisessa järjestyksessä.

30. Tulen tosi onnellisiksi pienistä asioista. Kukista, siitä, että nuorempi lapsi kömpii yöllä viereen, luonnossa liikkumisesta, uimisesta, siitä, että mun ihastus pitää mua kädestä kiinni, kun katsotaan elokuvaa. Mitä näitä nyt on. Kaiken ei tarvitse olla suurta ja ihmeellistä. Pienet asiat merkkaavat enemmän.

-Jenni.

Lue myös

Viime viikon kuulumisia

Tammikuun kootut

7x tarinaa kuvien takana

Seuraa myös

Instagram

Facebook

Tiktok

Vuosi on vaihtunut ja nyt olisi aika tehdä tilinpäätös vuodesta 2020. Kirjoittaessani tätä, istun uuden kotini olohuoneessa. Esikoiseni taistelee sitkeästi nukkumaan menoa vastaan, siinä missä pikkusisko taisi nukahtaa noin kymmenessä sekunnissa. Edessä häämöttää uusi vuosi, joka on lasten syntymän jälkeen ensimmäinen, jonka vietä ilman heitä. Voi olla, että huomenna on hieman haikeat fiilikset, mutta tällä hetkellä olen vain onnellinen. Meillä jokaisella on niitä vuosia, jotka jättäisi kaikkein mieluiten taakse ja unohtaisi. Monelle tämä vuosi koronapandemioineen on juuri sellainen. Minulle tämä ei kuitenkaan ole täysin sellainen, jonka haluaisin unohtaa. Tässä vuodessa on ollut myös äärimmäisen paljon hyvää.

Ihan varmasti, sanomattakin selvää on, että merkittävin tänä vuonna tapahtunut asia on eroni, joka tapahtui heti vuoden alussa. Se oli tehnyt tuloaan pitkään ja jo ennen itse eroa, olin jo pari kuukautta aavistellut ettei se ole kovin kaukana. Se käänsi hetkellisesti koko maailmani ylösalaisin, mutta hyvin nopeasti alkoi jälleenrakentaminen. Uskon edelleen siihen, kun olin tiennyt niin pitkään eron tulevan, kun se lopulta tuli, se ei ollut maailmanloppu. Se oli väistämätöntä ja kun se oli tapahtunut, alkoi toipuminen. Itse erosta toivuin nopeasti, mutta sain kuluneen vuoden aikana huomata, että monesta muusta asiasta toipuminen on vasta alkanut. Tästä päästäänkin vuoden seuraavaan merkittävään asiaan.

Olen ollut tänä vuonna todella vahvasti kääntyneenä itseeni. En ole varmaan koskaan harrastanut itsetutkiskelua yhtä antaumuksella kuin tänä vuonna. Osallistuin jopa Tunnelukkokäsittelyn verkkokurssille, joka on ollut varmaan yksi vuoden parhaimpia juttuja. Itsensä tutkiskelu, tunnelukkokurssi ja terapiassa käyminen on nostanut esiin hyvin vahvoja pelkoja, joiden käsittely on tuntunut välillä todella tuskaiselta. Välillä olen miettinyt tulenko koskaan olemaan valmis uuteen suhteeseen, kun olen lähtökohtaisesti näin rikki. Pikku hiljaa, trauma traumalta, oloni on alkanut helpottaa. Minusta on tullut varmempi, eheämpi ja vahvempi, sekä ennen kaikkea onnellisempi.

Vuosi on ollut myös äärimmäisen raskas, minkä ehkä saattaa arvata. Olen käynyt läpi isoja asioita kuten ero ja vainoaminen, jota olen kokenut. Sen lisäksi olen opetellut ensimmäistä kertaa elämässäni elämään yksinäni. Mikä tarkoittaa tässä elämäntilanteessa käytännössä yksinhuoltaja-arjen pyörittämistä, vaikka en virallisesti yh olekaan. Siihen vielä kolmivuorotyö ja opiskelut, sekä tämä blogi. Olen ollut pariin kertaan tänä vuonna ihan äärimmäisen uupunut. Ensimmäiseen kertaan auttoi kesäloma, joka ei lopulta tullut yhtään liian aikaisin. Toisella kerralla totesin tulleeni umpikujaan. Lopulta, koska opintoni eivät edenneet toivotulla tavalla oppisopimuksella, päädyin ratkaisuun, että ensi vuoden alusta jatkan opintojani koulun penkillä. Tällä hetkellä on nimittäin tärkeintä, että saan opintoni suoritettua ja valmistun.

Ensi vuodelta toivon, että osaan olla itselleni armollisempi ja osaan kuunnella itseäni paremmin. Haluan saada itseni taas pois uupumisen partaalta ja jatkaa ensi vuoteen hyvinvoivana ja onnellisena. Odotan sitä, että uimahallit aukenevat taas jossain vaiheessa ja pääsen uimaan. Minulla on niin ikävä uimista. Mikä tuntuu hassulta, sillä minulla ei ole ollut koskaan pakottavaa tarvetta liikkua, mutta meinaan tulla hulluksi kun en pääse altaaseen. Tämä ei tiki ole mitenkään päin huono asia. On ihanaa, että olen viimein löytänyt oman lajini. Olisi tosin positiivista, että saisin harrastaa sitä pandemiasta huolimatta. Ihan vielä minua ei kuitenkaan saa luonnonvesiin polskimaan.

Vuoden seuraava suuri asia on ehdottomasti meidän uusi koti. Muutto tuntui viimeiseltä pisteeltä erolle. Minulla on nyt oma (vuokra)koti, jossa voin rakentaa omannäköiseni elämän yhdessä lasten kanssa. Loppujen lopuksi uusi koti ja uusi alku oli parasta, mitä tähän vuoden loppuun olisi voinut tapahtua. Täällä tavarat ovat jo omilla paikoillaan, joten seuraavaksi mietitään niitä uusia hankintoja. Teen hankintoja pikku hiljaa, oman varallisuuden mukaan. Voi olla, että nyt kun opiskelen täysi päiväisesti, sisustus etenee odotettua hitaammin, mutta meillä ei ole onneksi mikään kiire. Ehdin rakentaa kotiamme pikku hiljaa. Kaikki olennainen meillä kuitenkin on jo. Ja sisustuslöytöjen tekeminen on ehkä parasta tässä hommassa.

Sinkkuuttani en käsittele sen enempää tässä postauksessa, sillä kirjoitin marraskuussa oman postauksen ensimmäisestä sinkkuvuodestani. Jos se kiinnostaa, käykää lukemassa aiempi postaus. Toinen, mihin en tällä kertaa aio puuttua on pandemia. Te tiedätte, miten se on meidän osaltamme mennyt. Töissä ja päiväkodissa, sekä karanteenissa syksyllä.

Mutta kuten sanoin, tämä vuosi ei ollut täysin kamala. Siinä oli todella paljon hyvääkin. En siis, kaikesta huolimatta vaihtaisi tätä vuotta pois, vaikka pystyisinkin. Nyt jatkan uuteen vuoteen odottavin, levollisin mielin.

-Jenni

Follow my blog with Bloglovin