Ero ei ole koskaan helppo
0Ei ole ensimmäinen kerta, kun kirjoitan lyhyiden ihmissuhteiden merkityksestä. Se on mielenkiintoista, miten jotkut erot ovat kipeämpiä kuin toiset. Siinä missä ero 11 vuoden suhteesta tuntui vain hyvältä, niin nyt kun erosin hyvin lyhyestä, vain hieman reilun kuukauden tapailusuhteesta, olen ihan pohjattoman surullinen. Ero ei ole koskaan helppoa, mutta joissain tapauksissa se on aivan eritiyisen raastavaa.
Juttelin tässä erään vanhan ystävän kanssa, jolla oli samankaltaisia kokemuksia. Kun muutaman viikon suhteen päättyminen riipaisee jostain todella syvältä ja siitä toipumiseen menee pidempään, kuin itse suhteesta toipumiseen.Totesimme yhdessä, että silloin kyseinen ihmissuhde on ollut kaikessa lyhykäisyydessään todella merkittävä.
Minusta tuntuu, että ensimmäistä kertaa yli vuosi sitten tapahtuneen eroni myötä, uskalsin tällä kertaa oikeasti antaa itselleni luvan ihastua. Annoin itseni tuntea ja olla varma. Nyt kun itken kotona sydän särkyneenä, väkisinkin tulee mietittyä oliko siinä nyt sitten mitään järkeä. Kun sitä avaa sydämensä, niin heti sattuu.
Samaan aikaan tiedostan sen, kuinka eheyttävä kokemus tämä oli minulle. Sain mahdollisuuden ihastua uudelleen ja oikeasti luottaa. Ero oli hyvä. Se oli oikea keskustelu kahden ihmisen välillä, eikä mikään ghostaaminen tai lyhyt jättöviesti. Vaikka se nyt kirpaisee tuolta todella syvältä, niin uskon tämän tehneen minulle lopulta hyvää kaiken kokemani väkivallan ja kaltoinkohtelun jälkeen. Jonain päivänä olen sitten entistä valmiimpi uuteen ihmissuhteeseen.
Nyt annan itselleni luvan itkeä menetettyä ihmissuhdetta ja menetettyä tulevaisuutta. Sillä sitähän se ero aina tarkoittaa. Toki minulle on luvassa nyt uudenlainen tulevaisuus, mutta on minulla oikeus surra myös sitä minkä juuri menetin.
Mutta ihmissuhteen pituus ei koskaan määrittele sen merkittävyyttä elämässä.
-Jenni
Lue myös
Lyhyiden ihmissuhteiden merkitys
Naistenpäivä: Kukkia ja suklaat vai päivä tasa-arvon edistämiselle
Seuraa myös
Naistenpäivä: Kukkia ja suklaata vai päivä tasa-arvon edistämiselle
Siitä ei ole kovin montaa vuotta, kun minä suhtauduin naistenpäivään yhtä romanttisella ajatuksella, kuin ystävänpäivään. Se oli niitä päiviä, kun puoliso saattoi muistaa kukkasilla ja onnitella. Sitten aloin tulla tietoisemmaksi tasa-arvosta ja sukupuolten välisestä epätasa-arvosta. Nykyisin naistenpäivä on minulle muistutus siitä kaikesta, mikä tässä modernissa maailmassa on naisten kohdalla vielä pielessä. Meidän työmaailmamme on edelleen epätasa-arvoinen, Suomi on Euroopan toiseksi vaarallisin maa naiselle elää, osassa kulttuureissa pienten tyttöjen silpominen on edelleen hyväksyttävää, naisviha on täysin konkreettinen asia. Tätä listaa voisi jatkaa vielä monella muullakin asialla. Samaan aikaan on toki hyvä, että naistenpäivä antaa mahdollisuuden nostaa nämä aiheet tapetille. Mutta kun nämä asiat pitäisi olla tapetilla ihan vuoden jokaisena päivänä, niin kauan kunnes tasa-arvo on saavutettu.
Kukkia & suklaata
Minua vähän ärsyttää myös, että naistenpäivä on jäänyt kukkapuskien ja suklaarasioiden varjoon. Some täyttyy naisten jakamista kukkakuvista, kun päivän sanoma on ihan toinen. Ja nyt siis puhuu nainen, joka rakastaa kukkia ja myös niiden saamista. Vaikka olen jo vuosia ostanut omat kukkani itse. Samaan aikaan, kaikille naisille kunnon koulutuksen saaminen ei ole itsestäänselvyys.
Omasta elämästäni löytyy myös näitä tasa-arvon epäkohtia. Edelleen, työskentelen ja opiskelen alaa, joka on yhä edelleen syvässä palkkakuopassa. Työssä, jota on vuosikausia tehneet naiset, joilla on kutsumus toisten auttamiseen ja hoivaamiseen. Taustalla ajatus siitä, miksi tällaisille naisille tarvitsisi maksaa kunnon palkkaa, kun he kuitenkin toteuttavat sitä omaa kutsumustaan? Samaan aikaan olemme omalta osaltamme vastuussa muiden ihmisten terveydestä ja hyvinvoinnista. Parhaassa tapauksessa oman terveytemme ja hyvinvointimme ohella. Sen lisäksi tätä työtä ei voi tehdä pelkästään toimisto aikana, vaan me uhraamme eri tavalla myös vapaa-aikamme toisten hyväksi. Mitä siitä tulisi, jos sairaalat ja hoivalaitokset olisivat auki vain toimistoaikoina? Ja henkilökohtaisesti voin sanoa, että tähän alaan tarvitaan todella kutsumus. Tämä ei ole ihan jokaiselle.
Sen lisäksi olen yksi niistä suomalaisnaisista, jotka ovat saaneet kokea henkilökohtaisesti, kuinka vaarallinen maa Suomi on naiselle. Tulen vielä vuosia korjaamaan omia väkivallan jättämiä jälkiä ja pelkäämään, että jonain päivänä joutuisin kokemaan sitä vielä uudestaan. Tai, että tyttäreni joutuisivat kokemaan sitä jossain kohtaa omaa elämäänsä.
Seksuaalisesta tasa-arvosta olen puhunut ennenkin ja siitä, miten naiselle on varattuna sen suhteen vain kaksi muottia. Puhdas, hyveellinen Madonna tai sitten huora. Välimaastoa ei tunnu olevan ja nainen on yleensä joko hyvä tai paha. Ja metsään mennään jo siinä suhteessa, että tässä kohtaa ei edes pitäisi olla hyvää tai pahaa vaihtoehtoa. Ja toisekseen, tämäkin kirjo on huomattavasti laajempi. Nainen voi harrastaa seksiä ja nauttia siitä, ihan yhtä vapaasti kuin mieskin. Se ei tee naisesta yhtään huonompaa tai likaisempaa.
Minä toivotan siis teille, hyvää naistenpäivää ristiriitaisin mielin ja toivon, että postaukseni herättäisi mahdollisimman monia ajattelemaan sitä pohjimmaista syytä sille, miksi me vietämme naistenpäivää. Ei jätetä tärkeää sanomaa kukkien ja suklaarasioiden varjoon.
-Jenni.
Lue myös
Miksi rakastan sinua esikoiseni