Blogini seitsemänvuotis syntymäpäivä lähestyy. Aloin kirjoittamaan blogia alkusyksystä 2015, kun jäin sairaslomalle tihentyneiden, kovien supistusten vuoksi. Olin paljon kotona ja kaipasin jotain tekemistä päiviin. Olin kokeillut bloggaamista kertaalleen vuotta aiemmin. Silloin olin kokeillut kirjoittaa blogia nimeltä Nörttitytön päiväkirjat. Mutta kuten niin monelle muullekin, minulle tuli yllätyksenä se, miten paljon työtä blogin pitäminen vaatii. Ei vain riitä, että kirjoittaa ylös jotain. Vaikka kirjoittaisi vain harrastuksena, blogin pitäminen vaatii tunteja näkymätöntä työtä. Esimerkiksi kuvaaminen ja kuvien muokkaus vie jo tunteja. Yhden postauksen kirjoittaminen vie nopeimmillaan noin 20 minuuttia. Sen päälle postauksen läpilukeminen, korjaukset, hakukoneoptimointi yms. Ajattelin, että äitiyslomalla minulla olisi aikaa.

Blogin ensimmäiset vuodet

Rehellisesti sanottuna, kun aloitin blogin, minulla oli hyvin hyvin vähän tietoa blogin pitämisestä. Olin silloin seurannut paria blogia. Lempiblogini silloin oli Caritan Char and the City. Caritan blogi oli myös isoin syy sille, miksi lopulta lähdin kirjoittamaan blogiani. Aluksi blogi oli vain päiväkirja, johon taltioin arkea raskaana ja vauvan kanssa. Kirjoitin pitkät pätkät tekstiä yhteen pötköön jaksottamatta sitä ollenkaan. Kuvat olivat muokkaamattomia ja vähän pimeitä. Ne olivat myös suurin piirtein postimerkin kokoisia. Myöhemmin kuvien koko kasvoi ja mukaan tuli melko kököt muokkaukset. Mutta koko ajan minä opin yritysten ja erehdysten kautta.

Sitä mukaan, kun luin enemmän blogeja, aloin myös ymmärtää paremmin blogien pitämistä ja näin erilaisia malleja. Olin kirjoittanut suurinpiirtein vuoden, kun aloin miettiä omaa tekemistäni ja sitä, voisiko kirjoittamista kehittää. Niihin aikoihin aloin kirjoittaa niiden arkipäiväpostausten lisäksi erialisia mielipidekirjoituksia. Aloin miettiä kuvaamista tarkemmin ja ennen kaikkea, aloin myös katsoa uudella tavalla mallia muista blogeista.

Haaveilin sisustusblogin pitämisestä ja vuosien ajan blogin pääpaino oli sisustamisella. Mutta vaikka rakastan sisustamista, selkeästi minulla ei ollut siitä riittävästi asiaa kirjoitettavaksi säännöllisesti. Tämä on asia, jonka kanssa taistelin vuosien ajan, sillä en nähnyt itselleni muita vaihtoehtoja.

Ensimmäiset yhteisöt

Vuonna 2017, ollessani uudelleen raskaana, lähdin muutaman bloggaajan kanssa kehittämään omaa blogimediaa, jonka nimeksi tuli Maitokahvimedia. Se oli hauska ja äärimmäisen opettava kokemus. Opin silloin paljon kaupallisten yhteistöiden tekemisestä. Mutta koska tehtiin hommaa täysin ilman ammattitaitoa, sukset menivät niin pahasti ristiin, että päätin lopulta lähteä porukasta. Tein päätöksen lähteä ehkä hormonipäissäni juuri synnytettyäni, mutta tilanne oli käynyt silloin niin ahdistavaksi etten keksinyt muuta vaihtoehtoa.

Onneksi lähdin, sillä ei mennyt kuin viikkoja, kun minua pyydettiin bloggaamaan Vauva-lehden alle. Olin juuri saanut silloin vauvan, joten koen sen olleen minulle ihan täydellinen paikka silloin. Kokeilin siipiäni niin Vauvalla, kuin myöhemmin myös Kaksplussalla ja olen kiitollinen molemmista kokemuksista. Mutta kun vauvani kasvoi, koin ettei Kaksplussan lukijakunta ja omani enää kohdanneet. Silloin jäin itsenäiseksi bloggaajaksi.

Oma ääni ja Vaikuttajamedia

Vuosi 2020 oli minulle ja myös blogilleni hyvin merkittävä. Kun etsin itseäni eron jälkeen, onnistuin viimein löytämään oman ääneni kirjoittamisen suhteen. Tähän asti minulla oli tekniikka, termistö ja kuvaustaidot tallessa, mutta oma ääni puuttui. Viimein löysin sen, enkä todellakaan aio luopua siitä. Kirjoitan edelleen rohkeasti niistä vaikeimmistakin aiheista.  Olen tavattoman ylpeä siitä, mitä olen onnistunut tähän mennessä luomaan ja tästä suunta on vain eteenpäin.

Vuonna 2021 liityin Vaikuttajamedialle. Olin itseasiassa hakennut Vaikuttajamedialle jo kaksi kertaa aiemmin. Mutta hakemukseni olivat menneet ilmeisesti jonnekkin sähköpostien mappi ööhön, enkä ollut tajunnut huudella niiden perään. Kolmannella kerralla huutelin ja Monna, sekä Johanna toivottivat minut saman tien tervetulleeksi. Mistä olen todella iloinen ja onnellinen. Olen ylpeästi Vaikuttajamedian jäsen. Kaikki täällä ovat huippuja ja tekevät omaa juttuaan suurella sydämellä, samalla tukien toista. ♥ Olen ylpeä jokaisesta kollegastani ja minusta tuntuu, että Vaikuttajamedialla minulla on ollut sijaa kasvaa ja kehittyä bloggaajana.

Jotain ehkä kertoo se, että vuosi on pisin aika, jonka olen viettänyt yhdessäkään blogiportaalista. Toivon todella, että näitä vuosia tulee monen monia lisää.

Kauas on tultu vuodesta 2016 ja siitä nuoren äidin päiväkirjasta, joka blogini oli. Muistan silloin, että blogistani ei koskaan pitänyt tulla muotiblogia ja tässä sitä ollaan. Lähes seitsemän vuotta myöhemmin. Hups. Koskaan ei pitäisi sanoa, ei koskaan. Samoin minun ei pitänyt näyttää koskaan omaa naamaani blogissa. Toinen hups.

Olisi kiva kuulla, onko siellä joku, joka on ollut alusta asti menossa mukana? Muistaako joku ne minun ensimmäiset blogivuoteni? Tai mistä olet löytänyt blogini ja milloin? Onko joku mukana Vauvan tai Kaksplussan ajoilta?

Kiitos kun luette.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Asukuvaukset

Esittely – Kuka minä olen

Asukuvien kulissien takana video

Vaikuttajamedian intensiiviryhmä

Big mamas home x Vaikuttajamedia

Ajauduimme tässä kumppanini kanssa kevyeeseen väittelyyn. Meidän ajatusmaailmamme kohtaavat yleensä tasa-arvoasioissa aika hyvin, mutta hän ei ole yhtä valveutunut kuin minä. Olen esimerkiksi vääntänyt rautalangasta mitä on misogynia ja muutamia muita juttuja. Hän kuitenkin tiedostaa sen, millaisessa etuoikeutetussa asemassa hän on valkoisena cis-heteromiehenä, mikä on minusta jo aika paljon, verrattuna moneen muuhun. Ja pääasia on, että meillä on tässä samat arvot. Kaiken muun voi oppia ajan kanssa.

Meillä on myös molemmilla melko estoton huumorintaju, jos näin voi sanoa. Kummankin työssä huumori on selviytymiskeino. Mutta se, mistä meille tuli väittelyä oli väite, jonka hän heitti ilmoille. ”Kaikesta saa heittää vitsiä.” Hän myös jatkoi tätä väitettä sanomalla, että kaikesta pitää voida vitsailla, koska sananvapaus. Minulla kiehui tässä vaiheessa yli nopeammin kuin yhdelläkään induktioliedellä keitetty vesi.

Sananvapaus, maailman vanhin tekosyy

Sananvapaus on turvattu Suomessakin perustuslaissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. Sananvapauteen kuuluu mielipiteiden ilmaisu,  niiden jakaminen ja vastaanottaminen ilman ennakollista puuttumista. Sananvapauteen kuuluu myös kärjekkäiden, provosoivien ja loukkaavien ilmaisujen esittäminen, kunhan ei ylitetä sitä, mikä on yleisesti hyväksyttävää. Eli ihan kaikkea ei siis voi laittaa sananvapauden pikkiin.

Käytin tässä muuten lähteenä Journalistiliiton Sananvapaus ja -vastuu artikkelia.

Kyseessä on äärimmäisen tärkeä laki. Mutta sitä ei ole laadittu sitä varten, että idiootit voivat piiloutua sen taakse sanottuaan jotain täysin sopimatonta. Vaikka meillä on sananvapaus, silti ihmisiä voidaan epäillä muun muassa kunnianloukkauksesta, jos on sanonut jotain toisen kunniaa loukkaavaa. Eli toisin sanoen, kaikesta ei todellakaan saa heittää vitsiä.

Ja miksi tämä kiehui minulla yli niin rankasti. No siksi, että esimerkiksi kaikki naisvihaiset ja rasistiset vitsit ovat pohja naisvihalle ja rasismille. Ne ovat asioita, jotka lopulta mahdollistavat pahimmillaan murhan. (Tässä on linkki Kroonisesti ärhäkän hyvin havainnollistavaan naisviha-pyramidiin.) Eli niin kauan, kuin meidän yhteiskunnassamme on ok heittää vitsiä kaikesta, se mahdollistaa myös paljon kavakavampia asioita.

Eli ei ole todellakaan ok vitsailla nyrkin ja hellan välistä ja piiloutua sen jälkeen sananvapauden taakse. Joten voidaanko jättää sopimattomista asioista vitsaileminen ja sananvapauden taakse piiloutuminen kokonaan pois. Ei tahrita tärkeää oikeutta käyttämällä sitä maailman vanhimpana ja paskimpana tekosyynä omalle töppäilylle.

-Jenni

KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Varpajaiset on naisilta pöllitty perinne

Haluan elää maailmassa, jossa naistenpäivää ei tarvita

Vain kyllä tarkoittaa kyllä

Parisuhdetta etsivällä naisella ei saisi olla seksisuhdetta

Ei ole olemassa sellaista asiaa, kuin miesviha