Miten ollaan lisätty kasvisruokien määrää meidän perheessä
3Mietin tässä eilen suihkussa, että ollaan syöty nyt viimeiset viisi päivää pelkkää kasvisruokaa, niin ettei sitä ole oikeastaan edes tajunnut. Vielä kuusi vuotta sitten tällainen tuntui lähes mahdottomalta ajatukselta. Silloin meillä syötiin pääasiassa punaista lihaa. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että Aika paljon on siis ehtinyt vettä virtaamaan Vantaanjoessa.
Silloin, kun syötiin pelkästään lihaa ja kasvisruokavaihtoehtojen valitseminen tuntui jopa vatenmieliseltä ajatukselta, tämä tilanne tuntui oikeasti mahdottomalta. Silloin kaikki kasvisruoka puhe tuntui äärimmäisen painostavalta ja ahdistavalta. Mietin monta kertaa; ”Onko pakko? Kasvisruoka on aina ollut tosi pahaa ja luontaan työntävää. Ja nyt joka paikassa tuputetaan sitä.”
Syitä lisätä kasvisruokaa
Miksi sitten koin kasvisruoan lisäämisen tärkeäksi? Siihen on olemassa kaksi syytä. Ensinnäkin terveys. Tutkimusten mukaan jo osittainen kasvissyönti vähentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin. Ja koska henkilökohtainen ja perheeni terveys kiinnostelee, koin tämän tärkeäksi tavaksi edistää terveyttä.
Toinen syy on ympäristö. Lihan syöminen on monella tavalla äärimmäisen haitallista ympäristölle ja tämä ajaa minua jopa enemmän, kuin terveyspuoli. Terveys tuntuu bonukselta.
Miten lisättiin kasvisruokien määrää
Lopulta tämän hetkiseen pisteeseen on päästy lopulta aika helposti. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Ihan ensimmäiseksi tarvittiin ymmärrystä kasvisruuasta. Tämän päivän, kaikkien saatavilla oleva kasvisruoka ei ole sitä koulun ylikypsää, lötköä kasvispihviä. Sitten piti oppia reseptejä ja maistella vaihtoehtoja. Kerron seuraavaksi miten edettiin.
Kun sanoin, että kasvisruokien lisääminen lähti pikku hiljaa, niin todella tarkoitan sitä. Se ihan ensimmäinen askel oli alkaa suosia valkoista lihaa punaisen lihan sijaan. Ajattelin sen olevan terveellisempi vaihtoehto jatkuvan punaisen lihan syömisen sijaan.
Sen jälkeen tavoite oli yksi kasvisateria viikossa, koska jostain oli aloitettava. Tähän mennessä oli itse kokeillut jonkin verran kasvisruokia muualla. Olin tutustunut muun muassa falafeleihin ja todennut ettei kaikki kasvisruoka ole pahaa. Tämä tarjosi jo mahdollisuuden kokeilla erilaisia reseptejä viikoittain ja kasvattaa sitä kasvisruokien reseptipankkia.
En pitänyt tästä mitään meteliä. Lisäsin vain kasvisruuan viikottaiseen menuun. Tämä on tapahtunut silloin, kun olen ollut sinkkuäiti, jolloin minun ei ole tarvinut neuvotella tästä kenenkään kanssa.
Ensimmäiset kasvisruokareseptit joista tuli vakkariruokia olivat kasvissosekeitto ja kesäkurpitsapasta. Nämä olivat sellaisia tosi helppoja, herkullisia, matalan kynnyksen kasvisruokia, jotka upposivat kaikille. Tästä reseptipankki kasvoi pikku hiljaa.
Ja sen reseptipankin kasvun myötä, niitä kasvisruokia tuli kokattua yhä enemmän ja enemmän. Sen myötä aloin kokeilemaan kasvisruokia vapaammin myös ravintoloissa. Yksi asia johti toiseen. Viimeisin muutos ruokavaliossa oli se, että jätettiin leivänpäälliskinkut ja leikkeleet kokonaan pois. Todettiin, että leivän päälle voi laittaa niin paljon muutakin, kuin leikkeleitä, joten sama ne on jättää ostamatta.
Olen tavattoman tyytyväinen siihen, että avasin mieltäni ja makutottumuksiani. Vaikka tämä vaati aluksi opettelua, nykyään tuntuu siltä, että ei ole varsinaisesti tarvinnut luopua mistään. Ollaan vaan saatu lisää kaikkea ihanaa.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Kesäkeitto, joka muutti käsitykseni kesäkeitosta
Meidän perheen viikon arkiruuat
Ihana, ihana syksy
Siis mä niin nautin tällä hetkellä. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän nautin syksystä. Syksy on ihanaa. Ilmat viilenevät. Saa pukeutua ihaniin neuleisiin. Kynttilöiden polttaminen tuntuu tunnelmalliselta. Joka paikassa näkyy mielettömän kauniita värejä. Tämä on aivan ihanaa aikaa.
Lasten harrastuksista
Meidän perheessä syksy on näyttänyt erilaiselta kuin aiemmin. Meidän perheessä on kaksi koululaista ja ensimmäistä kertaa sitten esikoisen muskarin, ohjattuja harrastuksia. Ei olla pidetty kiirettä harrastusten kanssa, koska arki on tuntunut muutenkin niin täydeltä. Nyt esikoinen saa kokeilla ensimmäistä kertaa, miten ohjatut harrastukset istuvat tähän meidän arkeen.
Välillä mietin hieman kauhuissani sitä, miten nuorina lasten pitäisi alkaa harrastamaan jotain ja miten nuorena siitä harrastamisesta tulee niin vakavaa ja tavoitteellista. Ymmärrän toki sen, jos lapsella on palo esimerkiksi jääkiekkoon ja halu tehdä sitä vakavissaan. (Olen useamman lätkäjannun ylpeä isosisko.) Mutta eivät kaikki lapset suunnittele uraa neljä vuotiaana.
Ja siis, haluan ehdottomasti tukea lapsiani kaikessa, mitä he päättävät alkaa tekemään. Mutta en halua painostaa heitä harrastusten kanssa.
Eivätkä lapset ole meillä tekemistä vaille jääneet. Esimerkiksi kirjastoretket ovat olleet jo vuosia meidän yhteistä puuhaa. Nykyään käydään säännöllisesti koko perhe Oodissa. Taapero rakastaa touhuta siellä, vaikka ei juuri vielä kirjoista perusta. Isot tykkäävät myös leikkiä kirjastossa, mutta lainaavat joka kerta myös pinon kirjoja luettavaksi. Niitä he sitten lukevat kotona.
Meillä on myös pieni kannustin lukemiselle. Jokaisesta uudesta luetusta kirjasta saa euron verran rahaa. Koen itse lukemisen ja suomenkielen taidon äärimmäisen tärkeäksi. Väitän tämän siirtyneen myös isommille lapsilleni, jotka lukevat todella paljon ja kuuntelevat äänikirjoja ihan yhtä paljon. Kirjat, sadut ja tarinat ovat meillä täysin arkipäivää. Mikä on ihanaa!
Joten, eivät lapset ole ilman harrastusta ja tekemistä jääneet.
Kotoilua
Ollaan vietetty nyt myös paljon aikaa kotona. Osasyynä tähän on se, että Totte sairasti keuhkokuumeen, jota on ollut nyt todella paljon liikkeellä. Muistakaa mennä lääkäriin tarvittaessa. Keuhkokuume ei ole leikin asia.
Olen nyt itseasiass aensimmäistä iltaa rauhassa kotona Toten töihin paluun jälkeen. Talo tuntuu super hiljaiselta. Vaikka taapero nukkuukin läheisessä huoneessa. Silti tuntuu melkein siltä, kuin olisin yksin kotona. Outoa. Ehdin tottua Toten läsnäoloon. Nyt kun isot lapset ovat myös poissa, talo tuntuu äärimmäisen hiljaiselta.
Katselen parhaillaan kyynel silmäkulmassa Heartstopperin uutta kautta. Mietin samalla, että en malta odottaa sitä, että nuo isommat lapset ovat Heartstopper-iässä. Tämä on sarja, jonka haluaisin ehdottomasti katsoa joskus lasten kanssa.
Olen seurannut myös aktiivisesti Petollisia. Tietysti. Olen katsonut jaksot, petollisten paljastukset lisäpätkät ja kuunnellut sarjan omaa podcastia. Edelleen haaveeni on päästä joskus Petollisiin pelaamaan. Pitää siis kasvattaa tätä omaa tunnettuuttaan.
Kausi on ollut todella juicy. Fatimin ja Miisan välit harmittavat, onneksi siitä on päästy eteenpäin. Muuten kausi on ollut todella mieluisaa katsottavaa. Uskolliset ovat paljon skarpimpia kuin ensimmäisellä kaudella ja mielestäni Petolliset pelaavat rohkeammin. Todella mielenkiintoinen kausi.
Mitä kuuluu liikunnalle?
Minulla oli tässä parin viikon hyvä lenkkiputki, joka katkesi pikku flunssaan. Olen ottanut pari päivää levon kannalta. Tämä toinen päivä on tuntunut jo hieman vaikealta olla paikoillaan. Onneksi tämä vaikutti olevan vain pikku pöpö. Huomenna pääsen toivon mukaan taas uimaan, kun olo on aika hyvä.
Huomaan, että olen päässyt kiinni siihen kuuluisaan positiiviseen kierteeseen mitä liikuntaan tulee. Haluan lenkille ja haluan uimaan. Selkäkipuni ovat hellittäneet. Unenlaatuni on parantunut. Tunnen jaksavani paremmin ja olen energisempi. Siitäkin huolimatta, että koin voivani jo aiemmin hyvin. Olen tästä todella iloinen. Ja toivon todella, että saan pidettyä intoa yllä sään muuttuessa kurjemmaksi.
Sellaista tänne tällä hetkellä. Ajattelin, että tallaiset kuulumiset sopisivat tähän väliin, kun kirjoittaminen on tuntunut aavistuksen hankalalta. Mitä sinulle kuuluu?
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Lasten kesäloma ja miten se koettelee parisuhdetta