Selvisimme yhteenmuuton aiheuttamasta parisuhdekriisistä
2Olen kirjoittanut todella avoimesti siitä, miten kävimme puolisoni kanssa läpi parisuhdekriisin, kun muutimme yhteen. Kyseiseen postaukseen pääset tästä linkistä. Tämä kriisi kesti useita kuukausia, mutta nyt se on viimein alkanut helpottamaan ja me ollaan siirrytty uuteen ihanaan, kuherteluvaiheeseen.
Tämä kriisi on liittynyt ennen kaikkea siihen, että me hiottiin meidän kulmia yhteen. Kaksi aikuista, itsenäistä ja aika erilaista ihmistä muuttaa yhteen, niin oikeastaan ei ole ihme, että siinä kulmat kolisee. Toki tiedostamme molemmat sen, että tämä minun raskauteni on tuonut tähän kaikkeen myös omat särmänsä ja haasteensa. Minä kun en ole lopulta ollut hormoneineni se kaikkein tasapainoisin persona. Mutta itse uskon vakaasti siihen, että kriisit ovat myös hyödyllisiä. Ne kuuluvat niin ihmisen, kuin ihmissuhteen kasvuun ja kehitykseen. Parisuhdekaan ei voi olla yhtä kuherruskuukautta, muuten se ei kehity.
Aluksi: Riitaa riidan perään
Aika pian siinä yhteenmuuton jälkeen ja raskauden alettua meille alkoi tulla enemmässä määrin riitoja. Kun kumpikin yritti toimia omalla tavallaan ja joutui sitten yhteentörmäykseen toisen tapojen kanssa. Tässä korostui myös meidän erilaiset tempperamentit. Minä olen aina ollut nopeasti räjähtävä ja vahvatahtoinen. Puolisoni on monessa asiassa sovitteleva, mutta myös aika periksiantamaton. Kovimmat riidat käytiin silloin, kun kumpikaan ei halunnut antaa periksi.
Kommunikaatio oli ratkaisu
Alkua vaikeutti myös se, että ei vielä oikein osattu puhua niistä vaikeista asioista. Sen kuitenkin oppi pikkuhiljaa puhumalla. Piti vain oikeasti pysähtyä puhumaan. Siitä se solmu lähti sitten aukeamaan hiljalleen. Se ihan ensimmäinen keskustelu oli vaikea, mutta siitä se pikku hiljaa lähti. Tässä suhteessa olen todella ymmärtänyt sen, millainen merkitys puhumisella oikeasti on.
Riitojen aikana myös läheisyys oli kärsinyt merkittävästi. Ei sitä käytännössä enää ollut ja minusta tuntui hetken aikaa jopa oudolta, sekä vähän vieraalta antaa sitä. Mutta tässäkin aloitettiin puhumisesta ja toteamalla ettei meidän suhteessa ole enää läheisyyttä. Ihan hetkessä ei toki siirrytty nollasta taas siihen, mitä se oli ollut ennen kriisiä, vaan läheisyyden lisääminen tapahtui pikku hiljaa. Tässäkin on oikeasti mennyt varmasti yli kuukausi ja aluksi se pieni silittelykin tuntui oudolta. Mutta kuten sanoin, nyt pitkän yrittämisen ja puhumisen jälkeen, meillä on taas meneillään sellainen kuhertelukausi. Läheisyys on taas luonnollista ja ihanaa.
Kriisejä ei pidä pelätä. Kuten sanoin, ne kuuluvat asiaan ja ne ovat niitä ihmissuhteen kasvunpaikkoja. Toki, jos niistä ei pääse yli ja ihmisillä on vuodesta toiseen huono olla toisen kanssa, niin silloin kannattaa miettiä eroa. Väkisin ei pidä suhteessa roikkua. Mutta kyllä ne ammattilaiset ovat oikeassa, kun sanovat, että puhuminen ja avoin kommunikaatio on se parisuhteiden salaisuus.
Itse ajattelen nykyään, että puolison täytyy tuoda elämään jonkinlaista lisäarvoa. En koe tarvitsevani kumppaniani. Olen tullut toimeen erinomaisesti jo ennen meidän suhdetta ja pärjään edelleen. Mutta kumppanini tuo elämääni valtavasti lisää hyvää. Mielenkiintoisia keskusteluja, tukea, turvaa, sitä läheisyyttä. Listaa voisi varmasti jatkaa loputtomiin. Koen meidän suhteen olevan näin hyvä ja tasa-arvoinen, kun kumpikaan ei ole riippuvainen toisistaan ja me halutaan toisillemme pelkkää hyvää. Näin me selvisimme tästä parisuhdekriisistä.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Ekstorvertti ja introvertti parisuhteessa
Uusperhearkea takana kuukausia
Some ei ole koko totuus
Ihana kollegani Ida kirjoitti viime viikolla todella hyvän ja ajankohtaisen postauksen Somessa ei näy koko totuus. Ida on upea, sanavalmis ja avoin kirjoittaja, jota ihailen valtavasti. Ikävä kyllä hänkin on monen muun vaikuttajan tavoin joutunut useamman myllytyksen kohteeksi.
Sen lisäksi, että ihmisillä on edelleen nykypäivänä puutteellinen medianlukutaito, niin yhtä usein ihmisillä on myös tarve tehdä oletuksia saamansa tiedon pohjalta. Oletukseen vaikuttaa oma näkemyksemme ja tulkintamme niin elämästä, kuin saamastamme informaatiosta. Tällä tavoin sitä on myös hyvin sokea kaikille muille näkökannoille ja on helppoa unohtaa muun muassa juuri se, että somessa ei näy koko totuus.
Oma someni on monen tekijän summa
Omalla kohdallani, kuten monella muullakin lifestylebloggaajalla, blogi kulkee tietyllä tavoin käsi kädessä oman elämäni kanssa. Sisältööni vaikuttaa myös todella moni asia, jota muut eivät taatusti mieti. Blogi on alkanut nuoren äidin päiväkirjana, johon olen dokumentoinut vauva-aikaa. Tänä aikana lapset ovat kasvaneet. Olen isojen lasten äiti, joka rakentaa parhaillaan uusperhettä. Vuosien saatossa tästä on tullut myös kanava, jonka kautta voin jakaa innostukseni muotiin ja pukeutumiseen, sekä muihin minua kiinnostaviin aiheisiin, kuten vaikka tasa-arvoon.
Kirjoitan aina puhtaasti omista kokemuksistani ja omasta näkemyksestäni. Minä en edes voi kirjoittaa muusta kuin omista näkemyksistä ja kokemuksista. Valikoin kuitenkin tarkkaan, mitä haluan jakaa eli ihan kaikki ajatukseni ja kokemukseni eivät ole kaikkien saatavilla. Esimerkiksi visuaalisesti kaunis sisältö on tarkoin valittua, eikä todellakaan koko totuus. Lapsiperheessä kaikki ei ole aina visuaalisesti kaunista, eikä seesteistä. Koen omien kanavien arvon olevan jossain muualla kuin niissä raatorehellisissä valokuvissa tai kuvauksissa.
Keskustelen paljon myös kumppanini kanssa siitä, mitä on hänen mielestään ok julkaista. Hän on alusta asti tiennyt, mitä teen, mutta hänellä on myös ehdoton sananvalta julkaisemaani sisältöön. Sen lisäksi teen paljon sisältöä ennakkoon ja ajastan sitä, koska se on paljon helpompaa. Päiviini liittyy nykyään todella paljon myös sellaista työtä, joka ei näy kanavissani ja ennakointi, sekä suunnittelu pelastaa sen suhteen. Saan pidettyä hyvää julkaisutahtia yllä.
Meillä ei ole tilivelvollisuutta seuraajalle
Tiedän, että on niitä ihmisiä joita ärsyttää se, että somessa ei kerrota koko totuutta. Tämä pieni ihmisryhmä myös sortuu niihin kaikkein isoimpiin olettamuksiin ja spekulointeihin. Mutta meistä jokaisella on täysi oikeus päättää mitä kukin jakaa. Ida puhui myös tästä. Me vaikuttajat emme ole loppupeleissä tilivelvollisia yhdellekään lukijalle tai seuraajalle.
Lainaan tähän loppuun vielä Idaa, joka tuo tässä lainauksessa hyvin esiin sen, miten väärässä oletukset yleensä ovat:
”Some lukutaidon puutteen vuoksi ihmiset muodostavat ennakkokäsityksiä, suuria olettamuksia ja vetävät omia johtopäätöksiä. Olettamuksien keskellä kukaan ei kuitenkaan tiedä koko totuutta kenenkään ihmisen elämästä, joka julkaisee mitä tahansa sosiaalisessa mediassa. Tätä näkyy todella monen vaikuttajan tilillä ja se on verrattavissa siihen, että laitoshuoltaja menisi pätemään opettajalle kuinka koululaisia tulisi opettaa vaan sen perusteella, että näki opetus tilanteesta yhden minuutin hakiessaan roskia luokasta.” Tässä vielä linkki Idan koko juttuun.
Minulle on esimerkiksi monet parisuhteiden ammattilaiset todenneet olettamisen olevan pahinta mahdollista myrkkyä parisuhteelle. Siitä siis seuraa äärimmäisen harvoin mitään hyvää.
Itse toivoisin ihmisille medianlukutaidon lisäksi ymmärrystä ja lempeyttä. Jos some alkaa ahdistaa, niin sitten sieltä pitää ehkä lähteä pois.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Asioita jotka ovat ilahduttaneet viime viikkoina