Pari päivää yksin
0Sain nauttia parin päivän ajan nykyään harvinaisesta herkusta. Sain olla aivan yksin kotona. Tämä oli jotain, mihin sinkkuaikanani totuin ja mistä nautin, mutta joka tämän perhe-elämän myötä on jäänyt vähemmälle. Tämä on myös jotain sellaista, mitä koen introverttinä tarvitsevani. Nimittäin hetken hiljaisuutta, omine ajatuksineni. Sosiaalinen akkuni latautuu parhaiten, kun saan olla yksin. Vaikka minusta on ihanaa olla ihmisten kanssa, varsinkin niiden, joista pidän, se kuluttaa minua. Vastavuoroisesti sanon kaipaavani pimeää huonetta ja hiljaisuutta.
Toki, vauvan syntymän myötä, tämä pari päivää on todennäköisesti viimeinen kerta hetkeen, kun saa olla täysin yksin.
Yksinolo oli ihanaa. Tein kyllä aika paljon töitä, mutta sen lisäksi ihan vain nautin olostani ja hiljaisuudesta. Töiden ohessa livahdin vähän väliä parevekkeelle nauttimaan. Vaikka helteet eivät muuten tunnu näin raskaana ollessa mitenkään hyvältä, niin se hyvä puoli niissä on, että parvekkeella tarkenee heti aamusta. Parveke on lempi paikkojani meidän kodiss näin kesällä.
Näinä parina päivänä sain mennä täysin omaan tahtiini ilman, että kukaan oli hoputtamassa ja vaatimassa mitään. Ainoa metelöitsijä oli takapihan piipittävä lokinpoikanen. Väitän, että tällä parilla päivällä jaksan taas pitkään. Nyt on hyvä ottaa tuleva vauva-arki vastaan.
Introvertti ja ekstrovertti
Puolison kanssa olemme aivan täysin erilaiset tässä suhteessa. Mikä niissä vastakohdissa niin kiehtookin? Hän on täysverinen ekstrovertti ja hyvin sosiaalinen. Minkä vuoksi olemme joutuneet sopimaan tiettyjä sääntöjä, jotta arkemme sujuisi paremmin. Minulle on esimerkiksi aivan turha tulla puhumaan heti aamusta, sillä silloin todennäköisesti sähisen takaisin. Tämä sama ilmiö muuten toistuu useammassakin lähipiirimme parisuhteessa.
Sosiaallinen kyvykkyyteni herää hitaammin kuin minä ja aika usein myös ne vähäiset sosiaaliset paukut menevät lapsiin ja heidän tarpeisiinsa vastaamiseen. Puolisoni ymmärtää lapsiani paremmin, miksi minulle ei kannata heti aamusta kertoa ihan kaikkea, joten hänen kanssaan olemme neuvotelleet tällaisen aamuisen rauhansopimuksen. Minä annan aamuisella sitten signaalia, kun olen valmis sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Mikrohetket
Meidän arki muuttuu näillä näppäimillä taas siihen, että koko ajan on vähintään se yksi lapsi kotona. Puolisolleni tämä kaikki on ihan uutta, mutta itse tiedän jo vähän mitä tuleva mahdollisesti tuo tullessaan. Tällä kertaa olen tosin aavistuksen toiveikas siitä, että kaikki ei kaadu minun niskaani ja minulla on mahdollisuus ottaa itselleni mikrohetkiä yksin. Vauva-arjessa ne säännölliset mikrohetketkin auttavat paljon. Niitä yritän vaalia ja vaatia myös, jotta en uupuisi uudelleen.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Viikon parhaat: Kevätjuhlaviikko
Valkoinen kesämekko ja keväisiä kuulumisia
Pyytämättä annettu neuvo on moite
Ihan aluksi haluan sanoa, että minä pidän sosiaalisesta mediasta. Olen saanut somesta uskomattoman paljon hyviä asioita. Olen löytänyt ystäviä, saanut valtavasti inspiraatiota , sekä hyvää mieltä ja pystynyt lopulta luomaan itselleni töitä, kun olen niitä tarvinnut. Some on silmissäni pääasiassa hyvä paikka. Siellä työskentely on tuonut hyvin vahvasti esiin myös ne varjopuolet. Varsinkin kun olen itse nainen, enkä täysin täytä kauneusihanteita.
Erään ilmiön moni varmasti tunnistaa. Tämä on myös omissa kanavissanni läsnä viikoittain. Kun julkaisen jotain, saan läjäpäin neuvoja, joita en ole pyytänyt. Ihmisillä on valtavasti mielipiteitä asioista. Siitä miten meidän pitäisi sisustaa, mitä vauvalle pitäisi hankkia tai miten minun pitäisi silittää. Lista on ihan loputon. Iida on myös jakanut myös näitä kokemuksia, mutta tiedän meitä olevan monia, monia muitakin.
Neuvo on tapa osoittaa oma paremmuus
Parhaimmillaan nämä neuvot tarkoittavat pohjimmiltaan hyvää. Mutta niihin mahtuu myös paljon niitä, jotka haluavat vain osoittaa tietävänsä paremmin. Mutta harva tuntuu muistavan, että somessa näkyy vain pieni välähdys elämää. Ja vieläpä hyvin tarkoin valikoitu välähdys, niistä hyvistä hetkistä, joita meillä on.
Lisäksi kaikenlaista neuvomista kannaattaa miettiä aika tarkkaan. On hyvä muistaa, että pyytämättä annettu neuvo on moite.
Ennen, kuin sain omia lapsia, koin monen muun tavoin tietäväni kaiken lapsista ja niiden kasvattamisesta. Neuvoin ystäviäni todella auliisti, koska koin tietäväni asiasta jotain. Kun sain esikoiseni ja alle viikossa totesin etten todellakaan tiedä mitään lapsista, päätin pitää suuni jatkossa visusti kiinni. Nykyään annan neuvoja vain, kun niitä pyydetään.
Mieti ennen kuin neuvot
Neuvoissa on sekin haastava puoli, että meistä jokainen voi neuvoa vain omien kokemustensa perusteella. Kukaan meistä ei voi asettua toisen saappaisiin ja toisen elämään. Sisustusneuvoja antanut ihminen ei asu kyseisessä asunnossa, eikä näin ollen ole kokenut arkea asunnossa. Joten hän ei voi oikeasti tietää, miten asunto ja sen ratkaisut toimivat siinä joka päiväisessä arjessa. Ihminen, joka antaa neuvoja toisen työelämään liittyen, ei välttämättä ole päivääkään tehnyt tätä kyseistä työtä. On turhaa neuvoa sairaanhoitajaa hakemaan palkankorotusta, koska homma ei vain toimi niin.
Ja mitä tulee lasten kasvatukseen… Jokainen lapsi on erilainen persoona ja kukkaan ei tunne tätä vanhempiaan paremmin. Ammattilaistenkin neuvot sisältävät monesti vastuuvapautuksen siitä, miten lapset ovat erilaisia. Amatöörien neuvot perustuvat joko omiin kokemuksiin tai ihan vain mielipiteisiin, kuten omalla kohdallani.
Ystävien ja täysin tuntemattomien ihmisten neuvominen on myös ihan oma asiansa. Ystävät todennäköisesti pyytävät ja arvostavat toista mielipidettä läheiseltä ihmiseltä. Tuntemattomalta ihmiseltä sitä neuvoa ei lähtökohtaisesti kaivata.
Joten mietitäänkö vaikka kolmekin kertaa ennen kuin aletaan sponttaanisti neuvomaan ihmisiä? Varsinkaan somessa.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Selvisimme yhteenmuuton aiheuttamasta parisuhdekriisistä