Mennyt viikko
0
Hei ihana! Siis huh huh, mikä viikko. Istun tässä lauantai-iltana sohvalla kirjoittamassa ja mietin, että kulunut viikko tuntuu kuukauden pituiselta. Vaikea uskoa, että siitä on viikko, kun Totte lähti käymään päivystyksessä ja rumba alkoi.
Tilanne oli sen verran paha, että meillä on käynyt useamman päivän kotisairaanhoitajat ja minä olen pyörittänyt tätä perhearkea pääasiassa yksin. Stressasin tilannetta ja erityisesti Toten vointia niin paljon, että en juuri nukkunut öisin. Sain myös elämäni ensimmäisen unihalvauksen, mikä oli aivan kamalaa. Nyt tilanne on onneksi rauhoittunut ja parantunut selkeästi.
Mutta kyllä tässä on saanut olla lievästi sanottuna kauhuissaan, kun toinen on ollut todella sairas. Koska olen hyvin taipuvainen katastrofiajatteluun, ehdin miettiä jos jonkinlaista skenaariota. Mutta kuten sanottu, tilanne on paranemaan päin, vaikka tässä onkin toipumisaikaa vielä jäljellä. Me selvittiin!
Minulla on ollut kyllä kädet täynnä lasten kanssa. Päädyin perumaan menemisiänikin tämän vuoksi, kun halusin olla kotona. Voin kertoa, että loppuviikkoon mennessä oma pää alkoi olla aika räjähtämispisteessä. Silloin maltoin viimein lähteä lenkille. Tänään minut passitettiin uimaan. Olin kuulemma aivain eri ihminen, kun tulin uimasta kotiin.
Isoäidin juhlat
Viikko sitten vietimme isoäitini syntymäpäiviä Tuusulassa Krapihovissa. Juhlat olivat aivan ihanat. Puhuimme äidin kanssa siitä, miten ihanaa oli saada meidän suku koolle, saman katon alle juhlimaan isoäitiä. Meidän suku ei ole kovin usein koolla, joten tämä oli ihanaa. Ja vieläpä näin syntymäpäivien merkeissä.
En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Karpihovissa tai tiennyt kyseistä paikkaa. Siellä järjestetään kuitenkin kaikenlaisia tapahtumia ja alueella on ilmeisesti myös todella tyylikäs hotelli. Ruoka oli todella hyvää ja miljöö oli super kaunis. Sellainen puukartano pihapiireineen ja omenapuineen. Meidän perheellä oli yksityinen kabinetti, jossa saatiin olla oman porukan kesken.
Lapset juoksivat omenapuiden lomassa heti, kun lautaset olivat tyhjenneet. Mikä oli ihanaa. Taapero tosin vierasti kaikkia ja roikkui minussa koko juhlien ajan. Se teki päivästä hieman rankan. Aika ajoin olisin kaivannut taaperolle toista tuttua syliä juhliin. Pärjättiin kuitenkin hyvin. Vaikka omat kädet olivat täynnä, oli ihanaa että lapsetkin pääsivät juhlimaan omaa isoisovanhempaansa ja näkemään serkkujaan.
Elämä rullaa tällä hetkellä aika mukavasti omalla painollaan. Meidän arki ja elämä on tällä hetkellä pääasiassa todella hyvää. Minulla voisi olla töitä vähän enemmän, mutta pärjäämme. Ja se on tärkeintä.
Lasten kanssa on super ihanaa. Tuntuu, että jokainen ikä lasten kanssa on se paras ikä. Meidän lapset on ihan huippuja kaikin puolin. Olen viime aikoina taas ihastellut kyynel silmässä lasten sisarussuhteiden kehittymistä. Pienin palvoo isosisaruksiaan. Nykyään hän juoksee heitä ovelle koulusta vastaan.
Synnytyksen jälkeen olen odottanut, milloin isompien into vauvasta hiipuu. Se ei ole kuitenkaan hiipunut mihinkään. He nauttivat edelleen pikkuveljen seurasta ja leikittämisestä. Tämän ansiosta he ovat myös äärettömän iso apu tässä meidän arjessa. Tätä kaikkea on ollut oikeasti ilo seurata.
Viime viikon vastoinkäymisiä lukuunottamatta, meidän elämä on tällä hetkellä aivan ihanaa.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Lasten kesäloma ja miten se koettelee parisuhdetta
Kaksi kuvaa, sama paikka, aivan eri tilanne
Kävin tänään taaperon kanssa vaunulenkillä. Oli aivan ihanaa päästä tuulettamaan päätä useamman päivän kotona olon jälkeen. Meillä Totte tuli sen verran sairaaksi, että tässä on saanut olla sydän huolesta syrjällään. Nyt tilanne on sen verran parempi, että maltoin lähteä lenkille ulkoilemaan. Ja voi vitsit se teki hyvää. Nautin niin paljon.
Kävelin sellaista reittiä, jota en ole kävellyt pitkään aikaan. Pysähdyin kohtaan, josta alla oleva kuva on otettu.
Kaksi kuvaa
Tämä risteys ja erityisesti tämä kuva tuntuvat äärimmäisen merkittäviltä. Olen ottanut tämän silloin, kun olin turvakodissa. Vuosi oli juuri vaihtunut ja elämäni oli muuttumassa. Silloin en tosin tiennyt sitä. Mieleni oli varsin sekaisin, kun seisoin tuossa risteyksessä. Auringonlasku oli äärettömän kaunis. Nappasin siitä kuvan ja jatkoin matkaa.
Olen ollut turvakodissa kahteen kertaan. Tämä jälkimmäinen oli se, joka muutti elämäni. Niistä ajoista ei ole juuri kuvia. Jotenkin se turvakodissa vietetty aika ei ollut sellainen, jonka olisin halunnut tallentaa. Olin molemmilla kerroilla äärimmäisen ahdistunut ja tuntuu, että turvakodissa oli mahdotonta selvittää niitä omia ajatuksia.
En olisi silloin muuten uskonut, että muuttaisin lopulta lähelle tätä kyseistä risteystä.
Tänään seisoin samassa kohtaa. Minulla on rattaat, joissa maisemia katselee vuoden ikäinen taapero. Minulla on myös sellainen parisuhde, josta olen vain haaveillut. Ajattelin aikanaan, että ihmisillä, joilla oli suhde, jota ihailin, kävi erityisen hyvä tuuri. Ajattelin, että tietyt vaikeudet kuuluvat parisuhteeseen ja niiden läpi pitää vain mennä. Voi, että miten väärässä olinkaan.
Se, kun sanotaan, että parisuhde vaatii työtä, on ihan totta. Mutta ei sen työn tarvitse olla raskasta. Riidat ja erimielisyydetkin kuuluvat parisuhteeseen, mutta ei niitä kuulu pelätä. Olen maaiman onnellisin siitä, että maltoin etsiä, pidin riman korkealla ja löysin ihmisen, jota saan rakastaa ja jonka kanssa saan olla täysin oma itseni.
Pelattiin tässä yksi ilta taas lautapelejä ja hassuttelin siinä vähän. Totte sanoi ettei ole aiemmin nähnyt minulta sellaista puolta. Tämä johtuu siitä, että olen pitänyt sen visusti itselläni. Tässä parisuhteessa voin kuitenkin viimein olla oikeasti oma itseni. Tämä on jotain, mitä en ole aiemmin saanut kokea suhteissani. Ja onhan tämä nyt ihanaa.
Aivan valtavan paljon on muuttunut ja tapahtunut noiden kuvien välillä. Ja jännä, miten jollain yksittäisellä paikalla voi olla niin iso merkitys.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Lasten kesäloma ja miten se koettelee parisuhdetta