Kirjoitan nyt viimein meidän taaperon 1-vuotis juhlista. Meidän perheen pienin täytti siis hetki sitten vuoden. Ensimmäinen vuosi meni älyttömän nopeasti. Vaikka oli haikeaa, että vauvavuosi jäi taakse, niin oli aivan ihanaa juhlia meidän taaperoa.

Pientä haastetta oli löytää sopiva viikonloppu juhlille. Haluttiin ehdottomasti sellainen viikonloppu, jolloin isommatkin ovat kotona ja mahdollisimman moni rakkaista ihmisistä pääsisi paikalle. Lopulta sopiva ajankohta löytyi.

Olin suunnitellut juhlia ja teemaa jo ainakin puoli vuotta. Halusin meidän leijonalapselle leijona juhlat. Vaihtoehtoisena teemana oli myös dinosaurukset, mutta säästämme ne ehkä seuraaviin juhliin.

Kakku (tai kolme kakkua)

Kakku on minulle se juhlien juttu. Rakastan leipoa kakkuja ja koristella niitä. Olen myös kehittynyt niissä vuosi vuodelta. Tämän kokoisessa perheessä niitä kakkuja saa leipoa jo useamman kerran vuodessa, joten siinä kehittyy väkisinkin.

Joskus haaveilin siitä, että tilaisin kakut juhliin, mutta aika nopeasti päätin ennemmin itse kehittyä leipojana. Ja tulihan noista leijonakakuista mitä suloisempia. Askartelin sokerimassakoristeet itse käsin. Onhan niissä ehkä jotain pieniä kauneusvirheitä, mutta aivan sama. Ei se meidän vieraita kiinnostanut.

Leivoin kaksi peruskakkua, ison ja pienen. Niissä oli sitruunainen kakkupohja ja välissä vadelma täyte. Päällä oli voikreemi.

Näiden lisäksi leivoin myös sokerittoman kakun taaperolle. Yhdistelin sitä varten parin eri leipojan reseptejä ja pistin vähän omiani joukkoon ja siitä tuli itseasiassa aika hyvä. Käytin koristeena vielä Green Planet Astronautsilta saatuja banaanimuroja, jotka taapero söi ekana kakun päältä.

Muuta tarjottavaa meillä oli paria suolaista piirakkaa, kummatkin kasvisversiona. Sen lisäksi meillä oli muffinsseja ja karkkia.

Muffinssien kanssa asiat eivät menneet, kuin strömsössä. Niihin piti tulla paahdettujen vaahtokarkkien makuinen kuorrute. Se tekeytyi yön yli jääkaapissa ja vatkasin sen aamulla. Tässä kohtaan huomasin, että meillä ei ollut enää pursotinpusseja, joten lähdin hakemaan niitä kaupasta.

Tällä välin Totte oli tyhjentänyt astianpesukonetta. Eräs kulho lipesi hänen käsistään suoraan tämän kuorrutteen kulhon yläpuolella. Se putosi ja kulho kuorrutteen ympäriltä hajosi. Siinä piti sitten miettiä äkkiä plan B:ta. En voinut ottaa sitä riskiä, että meidän muffinsseisa olisi lasinsiruja.

Improvisoin sitten lennossa muffinssien päälle kinuskikreemin ja kuulemani mukaan se oli äärimmäisen onnistunut. Suklaamuffinssit ja kinuskikreemi olivat täydellinen paritus.

Koristeet

Koristeiden suhteen noudatettiin todella simppeliä linjaa. Meillä oli yksi numeroilmapallo, serpentiiniä ja muutama viuhka ripustettuna kattoon.

Todettiin, että koska taapero tuskin tulee muistamaan näitä juhlia, pidetään koristelu mahdollisimman minimaalisena. Toki tässäkin on jo jotain, mutta jätettiin esimerkiksi ilmapallot kokonaan pois. Meillä on ollut monissa juhlissa koristeena nimenomaan ilmapalloja. Niillä saa niin helposti tehtyä sitä juhlan tuntua.

Sen lisäksi askatelin itse pienen peikonlehti-viirin ja maalasin tarjoilupöytään akvarellimaalauksen pöytäkoristeeksi.

Näillä pienillä jutuilla sai jo kivasti teemaa esille. Totta kai myös tarjoiluissa näkyi meidän teema.

Juhlat itsessään menivät tosi hyvin. Talo oli täynnä meille rakkaita ihmisiä. Taapero vierasti jonkin verran ja oli hyvin hämillään väen paljoudesta, mutta pärjäsi.

Saadaan olla kyllä todella onnellisia siitä, miten paljon lapsilla on rakkaita, läheisiä ihmisiä ympärillään. Toivon todella, että heillä on näistä läheisistä ihmisistä turvaverkkoa tulevaisuudessa. Toivon, että sieltä löytyisi jotain luottoaikuisia, joille uskoutua silloin, kun omat vanhemmat ovat vähän liian lähellä.

Tarjottavat meinasivat loppua kesken. Minun piti olla valppaana ja ottaa esimerkiksi eräälle vieraalle evästä vähän sivuun, kun hän saapui myöhässä. Jatkossa voisin mitoittaa tarjottavia vähän enemmälle, jos tästä pitäisi ottaa oppia. Olin vuosia tottunut leipomaan omalle, pienelle, ydinpiirilleni ja nyt Totte toi elämääni roppa kaupalla lisää ihmisiä. Mikä ei toki ole huono asia.

Alan tässä lähiaikoina käymään läpi reseptejä ja julkaisemaan niitä täällä blogin puolella. Näin ne jäävät itselleni talteen ja tuovat iloa myös muille. Kannattaa siis pysyä kuulolla.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Tekemistä riittää

Pehmeät, hiukan tahmeat suklaamuffinssit ja marenkikreemi

Merenneidot ja merirosvot kaverisynttärit

Kahdeksanvuotiaan squishmallows synttärit

Synttärivalmisteluja ja meidän juhlamenu

Minä en ole pitänyt kesäkeitosta. En sitten yhtään. Muistan lapsuudesta keiton, jossa oli pehmeitä, vähän löllöjä vihanneksia ja vetistä maitoa. Olin ajatellut, että en tule koskaan pitämään kesäkeitosta.

Sitten törmäsin tänä kesänä Vienna K:n Instagramissa. Kyseisessä keitossa kasvikset paahdetaan uunissa ja liemi tehdään erikseen. Sitten keitto kootaan lautaselle. Minä rakastan uunissa paahdettuja kasviksia. Kun nähtiin Toten kanssa tämä resepti, todettiin kumpikin, että halutaan ehdottomasti kokeilla. Vaikka minulla itselläni oli ongelmia kesäkeiton kanssa ja Totte ei ole ollut mikään kukkakaalin ystävä. Keitto vakuutti meidät molemmat.

Totte mietti jo, miten tuota lientä voisi hyödyntää muussa ruuassa.

Jaan tämän reseptin myös itse täällä, koska meillä hyville kasvisruokaresepteille on aina tarvetta.

Muistelin tässä juuri, että vielä viisi vuotta sitten olin melko vannoutunut lihansyöjä. Muistin vain kaikki peruskouluaikaiset kasvisruokatraumani. Mietin sitä, voiko kasvisruoka olla oikeasti hyvää, kun itse muistan lähinnä ne vetiset kasvispihvit.

Siihen aikaan moni puhui kasvisruuan lisäämisestä ja se jopa vähän ahdisti minua. Halusin kantaa korteni kekoon lihan vähentämisessä, mutta samaan aikaan mietin, että onko olemassa oikeasti hyvää kasvisruokaa.

Tuosta ollaan tultu aika pitkälle. Uskallan sanoa, että meillä syödään nykyään 60 % kasvisruokaa. Vuodenvaihteen tietämillä jätettiin koko perheenä lihaleikkeleet pois leivältä. Mikään tästä ei ole tapahtunut kertarysäyksellä, vaan pienin askelin. Yksi hyvä kasvisruokaresepti kerrallaan.

Siksi haluan jakaa tämän reseptin täällä blogissa. Iso kiitos Vienalle reseptin jakamisesta Instagramissa.

Kesäkeitto paahdetuilla vihanneksilla

(4:lle hengelle)

N. 500 g varhaisperunoita

8 naattiporkkanaa

1 kukkakaali

3-4 dl herneenpalkoja

3 kesäsipulia

2 dl kaurakermaa

2 kasvisfondia

8 dl kauramaitoa

Suolaa

Mustapippuria

1/2 tl valkopippuria

Ruukku tilliä

Ruukku persiljaa

Valmistus

1. Pese ja piloko kasvikset (ei herneitä). Levitä ne leivinpaperilla peitetylle pellille.
2. Lorauta päälle hieman oliiviöljyä ja mausta suolalla.
3. Paahda kaksviksia 225 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.
4. Keitä kesäkeiton liemi kattilassa kaurakermasta ja -maidosta, sekä kasvisfondeista.
5. Hienonna liemen sekaan tilliä ja persiljaa.
6. Aseta paahdetut kasvikset ja herneet lautasille. Kaada päälle liemi.
7. Koristele persiljalla.
8. Nauti.

Olisi kiva kuulla meneekö tämä kesäkeitto resepti testiin. Jos testaat, kerro ihmeessä, miten keitto maistui.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Sieni-tortellinipannu

Kotitekoinen calzone pitsan ystävälle

Helppo arkiruoka: Tortillavuoka

Marry me-pasta eli mennään naimisiin pasta (veg)

Bataatti-kookoskeitto