Kesätyöt on loppu
0Nyt se on ohi. Nimittäin allekirjoittaneen kesätyö. Tein eilen viimeisen työvuoron ja sanoin heipat niin asiakkaille, kuin työkavereilleni. Jätin myös nimen keikkalistaan ja työvuorokordinaattori kyseli jo haluaisinko tulla tekemään viikonloppuna pari vuoroa. Tällä kertaa kieltäydyin kohteliaasti, sillä minulla on viikonloppusuunnitelmia ystävieni kanssa.
Kulunut kesä on ollut älyttömän kiireinen ja tuntuu, että olen ollut töissä kellon ympäri. Huomasin, että en selkeästi ole vielä toipumunut uupumuksestani kunnolla. Työnteko oli välillä äärettömän raskasta. Onneksi työpaikka oli ihana ja työkaverini olivat ihania. Minulla oli alusta asti sellainen olo, että olin tervetullut töihin. Alan kuitenkin ymmärtää niitä, joilla menee vuosia palata töihin burn outin jälkeen. Välillä mietin, miten ihmeessä olen onnistunut kaikesta huolimatta pärjäämään näin hyvin.
Oman uupumukseni taustalla oli ero, yksin jääminen lasten kanssa, eron jälkeinen vainoaminen ja sen lisäksi se, että edellisessä työpaikassani ei tuettu minua. Koin, että minusta tuli ongelma ja taakka firmalle siinä vaiheessa, kun jäin yksin lasten kanssa. Kun erosin ja otin kolmen viikon sairasloman asioiden selvittämistä varten, oppisopimukseni yrityksessä yritettiin purkaa viikon jälkeen. Stressi ja työpaikan menettämisen pelko alkoi siitä hetkestä. Samaan aikaan yritin käsitellä todella isoa elämänmuutosta, sekä sitä kun tajuan sen millaista väkivaltaa olen kokenut.
En myöskään pystynyt enää joustamaan, jäämään ylitöihin tai tekemään extravuoroja. Esimies nimesi tämän suoraan ongelmaksi. Kun huomautin monien hoitoalalla työskentelevien naisten olevan yksinhuoltajia ja kysyin, miten he tekevät tämän kaiken, hän totesi ettei tiedä ja kehotti minua vaihtamaan alaa. Siinä vaiheessa työstä tuli vain yksi taakka lisää.
Viime vuoden lopulla minua lopulta ahdisti tulla töihin. Minusta alkoi tuntua, että työkaverini juorusivat minusta selkäni takana. Olin todella ahdistunut. Lopulta totesin, että tilanteelle oli tultava loppu. Silloin keskeytin itse oppisopimukseni ja jättäydyin päiväopiskelijaksi. Elämäni parhaimpia päätöksiä. Vaikka elämä helpottui monella tapaa töistä lähdön jälkeen, olin edelleen uupunut ja olen toipunut uupumuksesta samalla, kun olen opiskellut. Pariin otteeseen olen miettinyt, olisiko ollut järkevämpää aloittaa sairaslomalla. Mutta ryhmäni aloitti pian töissä lopettamiseni jälkeen, joten oli helpompaa aloittaa suoraan opiskelut.
Olen kuitenkin toipunut siitä huolimatta, koska en ollut enää kuormittavassa ympäristössä ja vainoaminenkin helpotti.
Nyt kun kesätyörupeama on ohi, huomaan olevani todella väsynyt. Olin ehtinyt sopia yhtä, jos toista tekemistä tälle vapaalle viikonlopulle. Mutta kun ehdin hetken istahtaa, nukahdin käytännössä pystyyn. Joten yritän kuunnella nyt kroppaani ja levätä parhaani mukaan pari päivää. Tiistaina alkaa taas koulu.
-Jenni
Kuvat: Mortianna / Editointi: Minä
Lue myös
Seuraa myös
Uutta arkea takana kaksi viikkoa
Terveisiä täältä uudenlaisen arjen keskeltä. Kirjoitin viime vuoden lopulla siitä, että olin päässyt uupumaan harvinaisen rankan elämäntilanteen vuoksi. Oli opiskelut, oli vuorotyö, yh-arki kahden lapsen kanssa, blogi ja äärimmäisen rankka ero ja parisuhteen jälkeen jatkuva vainoaminen. Niin ja sitten oli vielä korona. Kuten sanottu, siinä on ollut hitonmoinen vuosi. Huomasin kahdesti vuoden aikana olevani uupunut. Kesäloma korjasi tilanteen ensimmäisellä kerralla. Mutta kun huomasin saman toistuvan loppuvuonna, minun oli pakko alkaa miettimään vaihtoehtoja. Päätin priorisoida opiskelut ja jättäytyä koulun penkille, jotta saan viimein paperit koulusta.
Opiskelijaelämää
Nyt tätä opiskelijaelämää on takana pari viikkoa. Se ei tosin sisällä villejä opiskelijabileitä tai irtosuhteita. Ei tässä iässä, eikä tänä aikana. Äärimmäisen rentouttava joululoma teki oman tehtävänsä ja palautti minut uupumispisteestä. Tuntuu, että olen taas oma itseni, eikä minun tarvitse koko aikaa nukkua. Tämän hetkinen satunnainen väsymys johtuu jostain ihan muusta, kuin uupumuksesta.
Opiskelu on tällä hetkellä etäopetusta, mikä tuo sekin omat haasteensa. Mutta ainakin kahvia saa keittää oppitunneille juuri niin paljon, kuin haluaa. Ei tarvitse tyytyä koulun kahveihin. Heh. Tavallaan hauska saada kokea myös tämä etäopetus. Toki odotan myös fyysisille oppitunneille pääsyä. Näiden on näillä näkymin suunniteltu alkavan joskus maaliskuussa. Olisi mukavaa päästä taas käytännön harjoittelun pariin. Vaikka leikkaussaliin tutustuminen onnistuu virtuaalisesti, joitain juttuja on kiva päästä kokeilemaan myös käytännössä.
Päätös jättäytyä pelkästään opiskelemaan tuntuu äärimmäisen oikealta. Arki ei uuvuta niin rankasti, kun ei tarvitse selviytyä niin opiskeluista, kuin töistäkin. Tässä on kuitenkin ollut nytkin kädet sen verran täynnä tekemistä, että ihmettelin vain, miten olen selvinnyt koko viime vuoden. No, en selvinnytkään. Opinnot eivät edenneet, niin kuin olin toivonut ja töihinkin oli ajoittain vaikea keskittyä. Siksi tässä ollaan.
Nyt aion nauttia tästä vuodesta ja vapaista viikonlopuista, jotka ovat olleet vuorotöissä harvinaista herkkua. Lisäksi lupasin vuoden vaihteessa itselleni, että lapsivapaat viikonloput ovat minulle myös vapaa-aikaa. Tämä sen vuoksi, että pystyisin sinä aikana oikeasti palautumaan ja rentoutumaan. Jokainen eronnut tietää, kuinka tärkeää se oma aika myös on. Tarvitsen sitä, kuten kuka tahansa muukin vanhempi.
Pääasiassa fiilis muutoksesta on juuri nyt ihan hyvä. Palaset tuntuvat loksahtelevan paikoilleen ja opiskelu on oikeasti mielekästä. Kyllä nämä asiat tästä järjestyvät.
-Jenni
Lue myös
Tavallista arkea & syksyn käytetyin asu