Opiskelu ja ahdistuneisuushäiriö
0Yritin ihan oikeasti miettiä teille jotain muuta kirjoitettavaa, mutta en keksinyt. Onhan tämä tällä hetkellä merkittävä asia arjessani, joten tässä pientä päivitystä.
Kirjoitin viime viikolla siitä, että sain päätöksen erityisestä tuesta opiskeluun. Erityistä tukea tarjotaan, jotta opiskelija saa koulun suoritettua loppuun. Minulla se syy, jonka tueksi tämän sain, oli ahdistuneisuushäiriöni. Sain diagnoosin viime vuoden lopulla burn outin jälkeen ja se on kieltämättä hankaloittanut opintojen jatkamsita. Kaiken aloittaminen on ollut todella vaikeaa ja Toki, tiedostan, että tämä on asia jonka kanssa opetellaan hiljalleen elämään, sillä ahdistuneisuushäiriö voi olla pitkäaikainen kaveri.
Tapasin tukihenkilöni
Erityiseen tukeen kuuluu se, että minulla on tukihenkilö, jonka kanssa tapaamme viikottain ja tutkimme silloin opintojeni etenemistä. Tapasin tämän tukihenkilön ensimmäistä kertaa ja hän auttoi tänään muun muassa minua saamaan kulkulätkän koulun tiloihin. Kun siirryin oppisopimukselta etäopiskeluun, niin näytti siltä, että kaikki unohtivat ettei minulla ollut tätä kulkulätkää ja kukaan ei siis osannut silloin kertoa sen hakemisesta. Nyt minulla on vihdoin se ja pääsen myös syömään koululle sen kanssa.
Tämän jälkeen istahdettiin kirjastoon ja käytiin läpi sitä, mikä hänen toimenkuvansa minun kanssani on. Ja minä kerroin, että miten tähän tilanteeseen on päädytty. Kerroin kokeneeni lähisuhdeväkivaltaa ja eron jälkeistä vainoamista, joka johti burn outtiin ja ahdistuneisuushäiriöön. Varsinkin vainoamisen aikaan olin koko ajan ahdistunut, kun silloin en saanut hetken rauhaa vainoamiselta, mikä todennäköisesti on ollut laukaiseva tekijä häiriölle. Hän kyseli minulta häiriöstäni ja sanoi hetken juttelun jälkeen ihailevansa minua ja sitä valoa, joka sisältäni loistaa kaiken kokemani jälkeen. Tässä kohtaa tunsin, miten kyynel vieri maskin sisään. En tiedä huomasiko hän sitä.
Teimme suunnitelmat tälle ja ensi viikolle. Tapaamme hänen kanssaan heti maanantaina, kun olen ensin tehnyt tällä viikolla YTO-kummin kanssa lukujärjestyksen itselleni. Todennäköisesti ensimmäisiä aineita, jotka teen pois jaloista pyörimästä, ovat matematiikka ja digitaidot. Kesäkuulle on sovittuna jo ruotsin lähiopetusta. Kävimme myös läpi sen, mitä lähiopetus todellisuudessa on näin aikuispuolella. Vaikka osallistun lähityöskentelyyn, se on enemmän itsenäistä työskentelyä, kuin sellaista peruskoulun opetusta.
Päivä, vaikka se kesti tällä kertaa vain kaksi tuntia, oli minulle todella rankka. Niin hullulta, kuin se kuulostaakin. Mutta olin koko sen pari tuntia aika ahdistunut. Ja sitähän se ahdistuneisuushäiriö on, eli jatkuvaa ahdistusta, joka on tilanteisiin nähden liiallista. Ja koska tällainen tila ei ole normallia, sitä kutsutaan häiriöksi. Minulla ei ole ollut mitään varsinaista syytä ahdistua, mutta ahdistun silti ja se on henkisesti aika rankkaa. Joten kahden tunnin tapaaminen oli minulle henkisesti yhtä rankka kokemus, kuin täysipitkä työpäivä. Simahdin kotona todella nopeasti päiväunille.
Todennäköisesti ensimmäiset viikot ovatkin minulle ahdistavia ja uuvuttavia, ennen kuin viimein alkaa helpottaa.
Tässä nyt nämä opintojen eräänlaiset uudelleenaloitus kuulumiset tältä erää.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals
LUE MYÖS
Opiskelu erityisen tuen avulla
Minulla oli tällä viikolla tapaaminen koulussa. Siihen osallistui mun oma opettaja, opo ja erityisopettaja. Opiskelu on tuntunut burn outin ja ahdistuneisuushäiriö diagnoosin jälkeen jotenkin todella vaikealta. Isoksi osaksi siksi, että se on ollut isoksi osaksi itsenäistä opiskelua ja se ei selkeästi sovi minulle. Minun on vaikeaa päättää mistä aloitan ja keskittyminen on myös haastavaa kotiympäristössä. Minulla oli tänä keväänä myös yksi isompi ahdistuneisuuden pahenemisvaihe, jonka aikana en enää juuri pystynyt edes nukkumaan. Tämän myötä jäin joksikin aikaa sairaslomalle ja lääkitystäni säädettiin. Kaikeksi onneksi olen saanut itselleni maailman ymmärtäväisimmän opettajan, joka on kuunnellut näitä huolia ja ymmärtänyt.
Syksyn ja kokemani burn outin jälkeen valmistuminen on jopa alkanut ahdistamaan. Ei toki itse valmistuminen, koska tiedän pärjääväni työelämässä. Tiedän olevani hyvä hoitaja. Ahdistusta aiheutti ennen kaikkea YTO-aineet (äidinkieli, matematiikka, kielet yms.) ja se määrä, mikä minulla niitä on edessä. Olen tehnyt aiemmat tutkinnonosat aikuispuolella aikaan, jolloin YTO:t eivät olleet aikuispuolella pakollisia, joten nyt niitä onkin yhtäkkiä aikamoinen määrä. Itseasiassa niin paljon, että en ole oikein tiennyt mistä aloittaisi.
Erityisen tuen hakeminen
Palaverissa erityisopettaja otti puheeksi sen, että mitä jos haettaisiin minulle opiskeluun erityistä tukea? Saisin henkilökohtaista ohjausta ja tukea opintojen tekemiseen. Ja ahdistuneisuushäiriön vuoksi, minulla olisi siihen täysi oikeus. Suostuin tähän hetkeäkään miettimättä. Tuntui helpottavalta, että tätä oli ehdotettu, kun en olisi tätä todellakaan keksinyt itse pyytää.
Epäonnistunut ja huono
Olen jo vuosia kokenut valtavaa epäonnistumista siitä, että en ole valmistunut muualta, kuin peruskoulusta. Siitäkin huolimatta, että minulla on ollut töitä ja olen saanut tänä aikana myös kaksi lasta. Minun elämäni ei vain ole mennyt sillä kaikkein perinteisimmällä kaavalla ja sen pitäisi olla loppujen lopuksie enemmän kuin okei. Olen kuitenkin löytänyt oman paikkani ja tehnyt töitä. Olen oppinut tuntemaan itseni ja ennen kaikkea, nyt tiedän mitä oikeasti haluan tulevaisuudelta. On ihan eri asia tehdä töitä ja opiskella siinä vaiheessa, kun tietää mitä elämältään haluaa.
Siitä huolimatta olen vuosikausia saanut kuulla siltä kaikkein lähimmältä siitä, että olen epäonnistunut ja huono ihminen, enkä edes ansaitsisi tilaisuutta opiskella yhtään enempää, kun en ole siihen pystynyt aikaisemminkaan. Tämä nousi esille yhä uudestaan ja uudestaan myös silloin, kun tein töissä täyttä päivää ja opiskelin iltakoulussa ennen lapsia. Olen kuunnellut näitä väitteitä ja haukkuja niin kauan, että olen alkanut uskoa niihin. Se on omalta osaltaan lisännut ahdistusta valmistumisesta. Henkisen väkivallan jäljet ovat todella kauaskantoisia. Osittain tästä syystä tuntui, että minulla on vain entistä suuremmat paineet valmistua. Haluan näyttää sille, joka ei ole uskonut minuun, että hän on ollut todella väärässä suhteeni. Että minä en ole huono ja epäonnistunut ihminen, niin kuin hän väittää.
Pääsiäisloman jälkeen jatkan opiskeluja erityisen tuen turvin. Ja saan käydä päivittäin koulussa! Mikä on ehkä parasta tässä. Opiskeluun on niin paljon helpompi keskittyä koulussa, kuin kotona. Aloitan niistä YTO:ista ja kuukauden päästä pääsen uuden ryhmän mukaan tekemään viimeisiä ammattiaineita. Uskon, että erityisen tuen avulla minulla on paljon paremmat mahdollisuudet valmistua tämän vuoden aikana.
Kuten sanottu, olen todella kiitollinen, että tällainen mahdollisuus otettiin puheeksi tapaamisessa. Olen päätynyt hakemaan lapsilleni erityistä tukea varhaiskasvatuksessa, joten tavallaan on jotenkin hullua ettei tällainen ole tullut mieleen omalla kohdallani.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals