Oletamme, että lihava ei liiku
2Meillä on syvään juurtunut ajatus siitä, että lihavat eivät liiku. He syövät roskaruokaa, eivätkä pidä huolta itsestään. Sain pelkästään eilen useita syyllistäviä viestejä, joissa kerrottiin eri tavoin, että minun pitäisi ehdottomasti alkaa liikkua nyt ja alkaa pitää huolta itsestäni. Vaikka voin nyt hyvin, entä kymmenen vuoden päästä? Lasteni vuoksi minun täytyy pitää huolta itsestäni.
Tämä siitäkin huolimatta, että olen kertonut viimeisen neljän vuoden aikana useassa tekstissä, eri kanavissa, siitä miten olen vähitellen saanut liikunnasta osan jokapäiväistä arkeani, kestävästi. Olen iiloinen siitä, että olen vihdoin onnistunut tekemään liikunnasta säännöllistä. Mikä on itselleni iso saavutus. Neljä kuukautta jokapäiväistä liikuntaa (miinus yksi keuhkokuume), on itselleni merkittävä juttu. Kun yleensä kaikki ne treenihaasteet ynnä muut tyssänneet jo kolmen päivän jälkeen.
Yhteiskunta syöttää meille tarinaa
Yhteiskunta ja media syöttävät meille samaa mielikuvaa siitä, etteivät lihavat ihmiset liiku. Kun näet lihavan ihmisen liikkuvan, ensimmäinen ajatuksesi on todennäköisesti, että hän tekee sitä ensimmäistä kertaa. Emme elä tyhjiössä, eikä tapa, jolla asiat meille esitetään, ole sattumaa – alkaen jo tilastoista.
Lihavuuteen liittyvät mielikuvat ovat todella vahvoja, jonka vuoksi niistä on vaikea päästä eroon. Jopa minun, vaikka olen harjoitellut niiden kyseenalaistamista jo pitkään. Tiedän nykyään monia lihavia ihmisiä, jotka ovat aktiivisia liikkujia. Kuulun itse heihin. En pudota aktiivisesti painoa, vaan liikun terveyteni ja jaksamiseni vuoksi. Ja ilokseni huomasin tarkastettuani, että omat liikuntasuositukseni täyttyvät jopa reilusti yli suositusten. Tämä riittää minulle.
Olemme myös unohtaneet, että muutos ei välttämättä ole suoraviivaista edistystä. Takaiskut ovat normaaleja, eikä aina tarvitse aloittaa alusta. Samaan aikaan edistystä tapahtuu kuitenkin jatkuvasti, vaikkakin hitaasti. Tämä on tutkimusten mukaan kestävämpi vaihtoehto kuin pikadieetit ja elämäntapamuutokset, joilla on alku- ja loppupäivämäärä.
KUVA: Hanna Poikkilehto / EDIT: Minä
Minun ei tarvitse todistella itseäni kenellekään. Riittää, että tiedän itse, mitä teen oman hyvinvointini eteen. Ainoa taho, jolle olisin tilivelvollinen, olisi lääkäri, ja sekin vain siinä tapauksessa, että liikkumiseni ja syömiseni liittyisivät olennaisena osana terveydenhoitooni. En siis ole tilivelvollinen yhdellekään näille netin neuvonantajalle.
Olen kertonut aiemminkin, että minulla on herkkä liipaisinsormi ihmisten blokkaamiseen. Juttelimme juuri Katrin kanssa aiheesta ja totesin, että olen paljon tiukempi minkäänlaisen negatiivisen kommentoinnin suhteen. En kuitenkaan aio muuttaa tapaani. Asialliset kysymykset ja kritiikki saavat jäädä, mutta tällaiset neuvot menevät suoraan roskakoriin. En välitä niistä.
Olen ennenkin suositellut Raisa Omaheimon kirjaa Ratkaisuja läskeille ja suosittelen sitä taas, mikäli aihe kiinnostaa. Siellä on myös lihavien liikunnasta asiaa. Mitä ajatuksia aihe sinussa herättää?
-Jenni
Haluatko lukea lisää ajatuksiani? Haluatko päästä syvemmälle ja oppia minusta enemmän? Kiinnostaako tekemäni työ? Kiinnostaako some? Tilaa uutiskirjeeni, liity blogin omaan sisäpiiriin. Kirjoitan sinne enemmän omia henkilökohtaisia ajatuksiani. Kirjoitan työstäni, ovalluksistani ja annan vinkkejä.
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Podcast: Kaverin kanssa
LUE MYÖS
En ajatellut, että minusta tulisi vaikuttajaa
Minulle avain hyvinvointiin oli laihduttamisen lopettaminen
Uusi vuosi ja ensimmäisten päivien kuulumisia
Kuukautiskierto on tällä hetkellä kuin villi länsi
Minua on kiinnostanut kovasti kohdullisten kierrollisuus. Se, miten esimerkiksi töiden kanssa voi yrittää ottaa kierron huomioon. Voi yrittää sopia kaikki palaverit ja tapaamiset niille päiville, kun on luonnostaan itsevarma ja hyvä draivi. Ja ne koneella tehtävät hommat voi ajoittaa taas kuukautisten aikaan, kun ei muutenkaan tee mieli liikkua. Tämähän olisi tosi ihanteellista. Jos kierto olisi ennustettavissa.
Itselläni imetys on tehnyt sen, että kiertoni menee aivan miten sattuu. Huomaan, että ovulaatio on aivan miten sattuu. En voi luottaa yhtään siihen milloin se tulee. Kierron pituus vaihtelee selkeästi. Vaihtelu on kyllä vielä normaalissa, joten sen suhteen ei tarvitse huolestua.
Tämän lisäksi PMS voi olla ihan milloin vain, eikä juuri ennen menkkoja. Mikä on todella raivostuttavaa. Ei ole ollut kerta tai kaksi, kun olen miettinyt keskellä kiertoa, onko masennus uusinut ja tajunnut sen olleen lopulta PMS, joka yllätti. Myös muut kiertoon liittyvät tuntemukset ovat sekaisin. Tällä hetkellä on täysin arpapeliä esimerkiksi se, haluttaako minua ovulaation aikaan.
En ole huolissani. Tiedän, että imetys vaikuttaa nimenomaan ovulaatioon ja kuukautiskiertoon. Mutta onhan tämä nyt turhauttavaa, kun omaa kroppaa ei meinaa oikein tunnistaa.
Tutkimaton on naisen keho
Kirjoitin aikaisemmin siitä, miten kaipaan mun haluja. Ja sain kiitosta, sekä kehuja siitä, miten tärkeästä aiheesta kirjoitin. Näistä asioista puhutaan edelleen todella vähän. Kuten muistakin naistyypillisen kehon asioista. Meistä odotetaan, että me naiset ollaan heti synnytyksen jälkeen valmiita peti puuhiin ja palvelemaan miestä. Harvoin puhutaan siitä, että kroppa saattaa olla sekaisin vielä 1,5 vuotta synnytyksen jälkeen.
Toivon, että tämänkin postauksen löytävät sellaiset ihmiset, jotka kamppailevat samojen asioiden kanssa. Itselläni on todella ristiriitaiset tunteet. Tiedostan, että tämä on normaalia ja luonnollista. Haluan edelleen imettää. Mutta samaan aikaan haluaisin tämän loppuvan. Ja samaan aikaan odotan kauhulla, millainen trippi siitä tulee, kun lopetan lopulta imettämisen. Olen nimittäin kuullut, että silloinkin hormonit menevät sekaisin ja useampi kuvailee aikaa ihan hirveäksi.
Tästäkin selvitään puhumalla
Meillä tämä on tarkoittanut enemmän puhetta, myös seksistä, sekä asioiden sanoittamista myös kesken seksin. Olen esimerkiksi pyytänyt avuksi leluja tai sanonut kaipaavani enemmän aikaa, jotta kehoni ehtii mukaan toimintaan. Ja välillä on pitänyt myös sanoa, että tänään viisarit eivät kyllä värähdä vähääkään. Ollaan myös opeteltu sitä, että kosketusta ja läheisyyttä voi olla ilman seksiä. Koska huomattiin jossain vaiheessa, että meidän läheisyys ja kosketus nivoutui vähän turhan paljon seksiin. Kuivana kautena sitä läheisyyttäkään ei meinannut olla.
Tämä alati jatkuva postpartum aika on kyllä opettanut minulle todella paljon itsestäni. Sen lisäksi se on opettanut ääirmmäisen paljon kärsivällisyyttä oman kehon kanssa. Toki viimeinen vuosi on ollut minulle ja keholleni melkoinen matka, kun päätin lopettaa laihduttamisen ja opetella hyväksymään itseni.
Katsotaan mitä tapahtuu, kun imetys jossain vaiheessa loppuu. Jännä nähdä miten kiertoni asettuu silloin. Ennen raskautta se oli kärsinyt jonkin verran myös koronarokotteista. Kaipaan jo senkin vuoksi vanhaa säännöllistä kiertoani.
-Jenni
Haluatko lukea lisää ajatuksiani? Haluatko päästä syvemmälle ja oppia minusta enemmän? Kiinnostaako tekemäni työ? Kiinnostaako some? Tilaa uutiskirjeeni, liity blogin omaan sisäpiiriin. Kirjoitan sinne enemmän omia henkilökohtaisia ajatuksiani. Kirjoitan työstäni, ovalluksistani ja annan vinkkejä.
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Podcast: Kaverin kanssa
LUE MYÖS
Minulle avain hyvinvointiin oli laihduttamisen lopettaminen
Tavoite; Liikunta osaksi arkea
Sun ei ole pakko rakastaa itseäsi