Raskausviikko 25 (24+0 – 24+6)
0Beben koko: Lanttu
Oireet: Närästys, selkä- ja liitoskivut.
Himot: Juustosämpylät, tuoremehu.
Raskausviikko 25
Tällä viikolla olo on ollut ihan todella vaihteleva. Mietin osuiko oma kehu tällä kertaa, kun olin viime viikolla hehkuttanut sitä, mtien hyvin olen voinut. Nyt olen kärsinyt sekä selkäkivuista, että jonkinlaisista kohdun venymiskivuista. Tämä on saanut minut googlaamaan sekä äitiyshierontaa, että tukivöitä. Tukivyön ostin nyt ja toivon todella, että se on hyvä ja auttaa. Pahimpina päivinä olen miettinyt, että tätäkö pitää kestää nyt loppuun asti. Onneksi vastavuoroisesti on ollut niitä päiviä, kun olo on ollut täysin normaali.
Pikkuhiljaa pitää tosin ehkä alkaa tunnustamaan, että olen hyvin tukevasta raskaana. Se tarkoittaa myös sitä, että tukka putkella pitkin poikin pääkaupunkiseutua painaminen ja sen päälle kotona puuhaaminen ei ehkä ole se kaikkein fiksuin päätös. Sen jälkeen illalla tuntuu todella.
Nyt olen kuitenkin saanut pääasiassa nukuttua, mikä on iso helpotus. Tällä hetkellä huomaan, että yksikin huonosti nukuttu yö vaikuttaa todennäköisesti koko seuraavaan päivään. Siksi on todella helpottavaa, että saan nukuttua pääasiassa kaikki yöt. Tällä raskausviikolla oli yksi yöllinen hormoniherääminen, sitä edeltävällä niitä ei ollut. Nyt pidän sormia ristissä sen suhteen, että tämän asianlaita jatkuu muuttumattomana raskauden loppuun ja saan vielä hyvin nukuttuja öitä ennen synnytystä.
Hätkähdin yksi päivä peilikuvaani. Vatsa on kasvanut älyttömästi. En huomaa sitä kun katson vatsaani ylhäältä päin, mutta peilistä sen huomaa. Ihan hullua. Ei ihme, että kaikki paidat tulevat enemmän ja vähemmän vastaan. Se myös tuntuu niinä kohdun venymiskipuina. Neuvolassa sanottiin, että kohtu kasvaa normaalilla käyrällä, mutta en nyt osaa yhtään sanoa, onko tahti sama kuin aiemmissa raskauksissa. On kuitenkin ilmeisesti ihan tavallista, että kohtu ja vatsa kasvavat enemmän joka raskauden myötä. Toistaiseksi olo ei kuitenkaan ole tukala tai huono. Kipujen kanssa onneksi kestää ja tukivyöstäkin tuli jo lähetysilmoitus, joten olen edelleen positiivisin mielin.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Raskausviikko 24 (23+0 – 23+6)
Raskausviikko 23 (22+0 – 22+6)
Raskausviikko 22 (21+0 – 21+6)
Selvisimme yhteenmuuton aiheuttamasta parisuhdekriisistä
Olen kirjoittanut todella avoimesti siitä, miten kävimme puolisoni kanssa läpi parisuhdekriisin, kun muutimme yhteen. Kyseiseen postaukseen pääset tästä linkistä. Tämä kriisi kesti useita kuukausia, mutta nyt se on viimein alkanut helpottamaan ja me ollaan siirrytty uuteen ihanaan, kuherteluvaiheeseen.
Tämä kriisi on liittynyt ennen kaikkea siihen, että me hiottiin meidän kulmia yhteen. Kaksi aikuista, itsenäistä ja aika erilaista ihmistä muuttaa yhteen, niin oikeastaan ei ole ihme, että siinä kulmat kolisee. Toki tiedostamme molemmat sen, että tämä minun raskauteni on tuonut tähän kaikkeen myös omat särmänsä ja haasteensa. Minä kun en ole lopulta ollut hormoneineni se kaikkein tasapainoisin persona. Mutta itse uskon vakaasti siihen, että kriisit ovat myös hyödyllisiä. Ne kuuluvat niin ihmisen, kuin ihmissuhteen kasvuun ja kehitykseen. Parisuhdekaan ei voi olla yhtä kuherruskuukautta, muuten se ei kehity.
Aluksi: Riitaa riidan perään
Aika pian siinä yhteenmuuton jälkeen ja raskauden alettua meille alkoi tulla enemmässä määrin riitoja. Kun kumpikin yritti toimia omalla tavallaan ja joutui sitten yhteentörmäykseen toisen tapojen kanssa. Tässä korostui myös meidän erilaiset tempperamentit. Minä olen aina ollut nopeasti räjähtävä ja vahvatahtoinen. Puolisoni on monessa asiassa sovitteleva, mutta myös aika periksiantamaton. Kovimmat riidat käytiin silloin, kun kumpikaan ei halunnut antaa periksi.
Kommunikaatio oli ratkaisu
Alkua vaikeutti myös se, että ei vielä oikein osattu puhua niistä vaikeista asioista. Sen kuitenkin oppi pikkuhiljaa puhumalla. Piti vain oikeasti pysähtyä puhumaan. Siitä se solmu lähti sitten aukeamaan hiljalleen. Se ihan ensimmäinen keskustelu oli vaikea, mutta siitä se pikku hiljaa lähti. Tässä suhteessa olen todella ymmärtänyt sen, millainen merkitys puhumisella oikeasti on.
Riitojen aikana myös läheisyys oli kärsinyt merkittävästi. Ei sitä käytännössä enää ollut ja minusta tuntui hetken aikaa jopa oudolta, sekä vähän vieraalta antaa sitä. Mutta tässäkin aloitettiin puhumisesta ja toteamalla ettei meidän suhteessa ole enää läheisyyttä. Ihan hetkessä ei toki siirrytty nollasta taas siihen, mitä se oli ollut ennen kriisiä, vaan läheisyyden lisääminen tapahtui pikku hiljaa. Tässäkin on oikeasti mennyt varmasti yli kuukausi ja aluksi se pieni silittelykin tuntui oudolta. Mutta kuten sanoin, nyt pitkän yrittämisen ja puhumisen jälkeen, meillä on taas meneillään sellainen kuhertelukausi. Läheisyys on taas luonnollista ja ihanaa.
Kriisejä ei pidä pelätä. Kuten sanoin, ne kuuluvat asiaan ja ne ovat niitä ihmissuhteen kasvunpaikkoja. Toki, jos niistä ei pääse yli ja ihmisillä on vuodesta toiseen huono olla toisen kanssa, niin silloin kannattaa miettiä eroa. Väkisin ei pidä suhteessa roikkua. Mutta kyllä ne ammattilaiset ovat oikeassa, kun sanovat, että puhuminen ja avoin kommunikaatio on se parisuhteiden salaisuus.
Itse ajattelen nykyään, että puolison täytyy tuoda elämään jonkinlaista lisäarvoa. En koe tarvitsevani kumppaniani. Olen tullut toimeen erinomaisesti jo ennen meidän suhdetta ja pärjään edelleen. Mutta kumppanini tuo elämääni valtavasti lisää hyvää. Mielenkiintoisia keskusteluja, tukea, turvaa, sitä läheisyyttä. Listaa voisi varmasti jatkaa loputtomiin. Koen meidän suhteen olevan näin hyvä ja tasa-arvoinen, kun kumpikaan ei ole riippuvainen toisistaan ja me halutaan toisillemme pelkkää hyvää. Näin me selvisimme tästä parisuhdekriisistä.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Ekstorvertti ja introvertti parisuhteessa
Uusperhearkea takana kuukausia