Tarkoittaako toive sukupuolesta myös toiveita lapsen käytösmallista
0Meidän päätös olla kertomatta vauvan sukupuolta muille, herättää tasaisesti eriäviä mielipiteitä ja ihmettelyä. On tullut kommenttia siitä, että nyt ei tiedetä minkä värinen body tai ilmapallot baby showereihin pitää ostaa. Sen lisäksi ollaan kuultu näitä iänikuisia homeisia saarnoja siitä, että sukupuolia on vain kaksi ja ne on ne mihin synnytään. Ja totta kai mies toivoo poikalasta ja nainen tyttölasta, onhan se nyt ihan luonnollista.
Meistä on kumpikin huomannut, että saadaan jopa vähän kiksejä näistä väittelyistä. Jo senkin vuoksi, että kenelläkään ei ole ollut vielä sellaista oikeasti järkevää perustelua sille, miksi sukupuolella olisi mitään väliä. Näihin body ja ilmapallokommentteihin ollaan todettu, että ei väreillä ole genitaaleja. Näissä on tullut myös monesti ilmi se, miten kysyjällä itsellään on halu tai tarve ostaa ”oikean väristä” materiaa vauvalle. Vaikka kyseessä on minun ja puolisoni vauva.
Lapsen sukupuoleen liittyvät odotukset
Itse koen tämän päätöksen tukevan niin omaa, kuin vauvankin kehorauhaa. Samoin uskon sen tukee myös vauvan kasvurauhaa. Todella monella on tiettyjä ennakkokäsityksiä ja odotuksia liittyen esimerkiksi tietyn sukupuolisten lasten käytökseen. Meidän yhteiskunnassa on myös kasvatettu lapsia sukupuolen mukaan, mikä on itselleni aika vieras ajatus. Tytöt mielletään rauhallisiksi hoivaajiksi ja pojat rasavilleiksi koheltajiksi. Kahden tyttölapsen äitinä ja seitsemän pojan isosiskona, voin todeta tämän olevan aivan puppua.
Me ollaan muun muassa leikitty minun veljieni kanssa sujuvasti barbeilla ja paperinukeilla yhdessä lukemattomat kerrat. Itseasiassa, pääasialliset yhteiset leikit olivat nimenomaan näitä. Leikittiin myös Robin Hoodia niin, että minä olin Robin Hood, enkä suinkaan neitä Marian. Ja voin sanoa, että veljeskatraastani löytyy jos jonkinlaista persoonaa ihan laidasta laitaan. Eivät kaikki ole siitä samasta maskuliinisesta muotista.
Omista tyttölapsistani taas toinen on hyvin rauhallinen ja harkitseva, mitkä ovat enemmän sellaisia tyttöihin rinnastettuja piirteitä. Kun taas toinen on sellainen päätön koheltaja, kuten poikien ajatellaan olevan. Toisen lempivärejä ovat pinkki ja lila, toisen musta ja sininen. Heitä kiinnostavat niin supersankarit, pokemonit, monsterit, kuin prinsessatkin, ihan tasapuolisesti.
En halua asettaa yhdellekään lapselleni ennakko-odotuksia liittyen sukupuoleen. Haluan tarjota heille mahdollisimman tasavertaisen kasvualustan heidän sukupuolestaan riippumatta, sekä mahdollisuudet ilmaista itseään juuri niin kuin haluavat.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että meidän pitää puolisoni kanssa vanhempina myös puuttua muiden lasten lähellä olevien ihmisten odotuksiin ja oletuksiin. Monet elävät vielä siinä toksisessa kuplassa, jossa pojat ovat poikia ja tytöt tyttöjä, jolloin se kupla pitää puhkaista näiltä ihmisiltä. Siihen liittyy vahvasti myös nämä ”oikean väriset” bodyt ja ilmapallot. Myöhemmin se tarkoittaa paljon enemmän, mutta tästä se lähtee.
Meillä kävi itseasiassa puhtaasti vahingossa niin, että vauvan nimi tulee olemaan sukupuolineutraali. Katsottiin kyllä kaikenlaisia nimiä, mutta tämä kyseinen nimi nousi lopulta molempien lemppariksi. Välissä oli myös pieni kriisi, joka laukesi sillä, että aloin mielessäni ajattelemaan vauvaa kyseisellä nimellä. Vaikka emme etsimällä etsineet sukupuolineutraalia nimeä, niin olen itseasiassa ihan tyytyväinen, että näin kävi.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Millaisia vaatteita kesävauva tarvitsee ja kuinka paljon?
Ensimmäinen pääsiäinen uusperheenä
Meillä oli aivan älyttömän ihana pääsiäinen uusperheenä. Olen ollut niin onnellinen ja saanut nauttia joka hetkestä. Sääkin on hellinyt meitä ihan urakalla. Päivisin lämpö on noussut yli kymmeneen asteeseen ja auringossa se on tuntunut vielä lämpimämmältä. Sain kaivaa esiin niin lasten, kuin myös omat kevättakit ennen kuin lähdettiin mummilaan.
Me tosiaan hypättiin perjantaina lasten kanssa junaan ja hurautettiin junalla mummilaan. Junamatka meni tosi rattoisasti, kun meidän viereen sattui aivan ihana ikärouva lapsenlapsensa kanssa. Höpöteltiin koko puolen tunnin junamatka ja asemalta mummi nappasi meidät kyytiin. Tuntui muuten hassulta, kun mun teiniveljet olivat kotona ja huutelivat siellä äitiä. Taisin varmaan kolmeen kertaan huutaa takaisin: ”mitä”. Me puhutaan minun äidistäni ja bonusisästäni ihan vain mummina ja pappana.
Mummilassa
Käytiin perjantaina meidän kotitalon lähelle pystytetyllä laavulla paistamassa makkaraa ja vaahtokarkkeja. Laavu oli sen verran keskellä metsää, että siellä tuntui olevan ihan talvi, vaikka muualla oli lämmin kevät ja lumet olivat sulaneet. Makkaranpaiston ohella huomattiin, että pieni metsähiiri oli laittanut pesänsä vähän väärään paikkaan. Se nimittäin oli asettunut varsinaisen nuotiopaikan alle. Kun tulet oli sitten sytytetty, niin hiirellä alkoi olla kiire pois. Mutta kun laavu oli täynnä porukkaa, se ei selkeästi kokenut turvalliseksi lähteä pois oikein mitään reittiä. Lopulta sille vissiin tuli riittävän kuuma, jotta se uskalsi viimein ampaista metsään.
Lapset nukkui taas super hyvin. Edelleen mietin, että mitä tuossa mummilan ilmassa on, kun omat lapseni nukkuvat heittämällä parhaat yöunensa nimenomaan siellä.
Lauantaina ohjelmassa oli ulkoilua, rahkapullien leipomista, Muumi-Kimbleä ja munajahtia. Meidän perheessä piilotetaan pieni ämpärillinen munia pääsiäisenä ja niitä löydetään ja syödään aika lailla vuoden ympäri. Nytkin lapsey saivat aika hyvän saaliin ja silti munia todennäköisesti löytyy mummilasta vielä joulunakin.
Saatiin kyyti kotiin illalla niin, että puoliso oli ehtinyt lähtemään jo töihin. Minä rupesin ohjaamaan lapsia aika nopeasti nukkumaan, koska tämä reissu oli vienyt heiltä selkeästi mehut. Yöllä sain sitten puolisoni viereen sänkyyn.
Sunnuntai ja maanantai
Sunnuntai alkoi minun ja Katrin pikakuvauksilla. Lapset tosin onnistuivat herättämään meidät ennen herätyskelloa. Minä aloin valmistautumaan kuvauksiin ja puolisoni alkoi touhuamaan lasten kanssa. Meillä oli kerrankin tosi onnistunut kuvaussetti Katrin kanssa. Sää suosi. Sanon tämän silläkin uhalla, että onnistun jinxaamaan tulevat kuukaudet. Pysyttiin myös alkuperäisessä suunnitelmassa ja saatiin purkitettua kolme settiä. Alkuvuodesta säät ovat olleet sen verran hurjat, että kuvaaminen on ollut todella haastavaa. Siksi oltiin tosi tyytyväisiä siihen, mitä saatiin aikaan.
Kotona aloitin ruuan laiton ja leipomisen. Olin suunnitellut meille hyvän pääsiäismenun. Pitaleivät toimivat lasten kanssa oletetusti. Lapset saivat koota omien leipiensä väliin juuri sitä, mitä halusivat ja me aikuiset saatiin aika kiva ateria. Puoliso vei esikoisen ruoan jälkeen lenkkariostoksille, kun lapsen syksyllä käyttämät kengät olivat jääneet pieniksi. Illalla me katsottiin sitten HBO:lta Muumiot lastenleffa, joka oli ilmestynyt sinne tänä viikonloppuna.
Meidän pääsiäistä on ehdottomasti tähdittänyt hyvä ruoka. Maanantaina panostettiin kunnon brunssimaiseen aamiaiseen yhdessä. Sulateltiin ruokaa hetki, ennen kuin lähdettiin koko kööri uimaan. Ei olla uitu vähään aikaan yhdessä ja oli tosi kivaa, käydä taas. Lapset olivat odottaneet tätä tällä kertaa jotenkin erityisen paljon.
Uinnin jälkeen puoliso lähti töihin ja minä jäin kotiin kahden aika väsyneen lapsen kanssa. Syötiin jääkaapista tähteitä ja vaan oltiin. Lapset olivat selkeästi väsyneitä uimisesta ja kumpikin oikeastaan pötkötteli sohvalla useamman tunnin. Illalla, ennen nukkumaan menoa he intoutuivat vielä leikkimään. Meillä on ollut kuitenkin niin aktiivinen loma, että annoin heidän mieluummin pötköttää ihan rauhassa, nyt kun siihen on mahdollisuus. Edessä on kuitenkin taas arki kouluineen ja päiväkoteineen.
Ihana bonus
Kuten sanottu, meidän pääsiäinen oli aivan ihana. Siitäkin huolimatta, että puoliso oli vapaalla vain yhden päivän. Ollaan silti ehditty nauttia ajasta perheenä.
Jotenkin tämä loma korosti taas sitä, millaista lisäarvoa puolisoni tähän perheeseen tuo. Me ollaan oltu lasten kanssa aina hyvä tiimi ja pärjätty keskenämme. Omien sinkkuvuosien tärkein oppi on ollut oppia olemaan ja pärjäämään yksin. Minä en ihan rehellisesti tarvitse puolisoani. Ja se on äärimmäisen vapauttavaa. Sen sijaan, hän on yksi elämäni ihanimmista bonuksista. Ja samaa voin sanoa lasten puolesta. Sydämeni kirjaimellisesti suli, kun hän itse ehdotti kenkäostoksia esikoiseni kanssa kun totesimme viime syksyn lenkkareiden jääneen pieniksi.
Rakastan meidän elämää ja meidän arkea. Koen lopulta olleeni todella onnekas.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit