Ensimmäinen kouluvuosi
0Voin kertoa, että itkin koulun kevätjuhlassa aivan valtoimenaan. Niin esityksissä, kuin todistuksen jaossakin. Mieleen muistui omat peruskoulun kevätjuhlat, joihin äitini sanoi ottavansa mukaan pyyhkeen ja ämpärin. Niille olisi ollut tarvetta omalla kohdallakin.
Ihan uskomatonta, että tämä ensimmäinen kouluvuosi on nyt ohi ja meillä on kotona tokaluokkalainen. Olen ihan mahdottoman ylpeä tuosta pienestä ihmisestä, jota saan kutsua tyttärekseni. Hän on niin herkkä ja sisältä kaunis ihminen, että sitä on todella vaikea uskoa todeksi.
Ensimmäinen kouluvuosi
Ensimmäinen kouluvuosi on sisältänyt todella paljon tunteita ja ihan laidasta laitaan. Pääasiassa sitä innostusta ja oppimisen iloa, mutta myös niitä vaikeampiakin tunteita. Välillä sitä on tullut mietittyä miten ihmeessä pystyn tukemaan ihan kaikissa näissä tunteissa ja ajatuksissa häntä. Myös äitinä olen käynyt läpi tunteita laidasta laitaan. On ollut jännitystä, huolta ja pelkoa siitä, miten koulumatkat sujuvat. Saako lapsi kavereita ja tullaanko häntä kiusaamaan. Itse olen ollut koulukiusattu, joten tämä tykyttelee oman trauman kautta mielessä aika usein. Samoin olen saanut olla järjettömän ylpeä ja iloinen hänen onnistumisistaan. Ollaan oltu yhdessä innoissaan retkistä ja discoista ja muista uusista kokemuksista, joita koulu on tuonut eteen.
Samaan aikaan minä olen ollut vanhempana koko ajan vähän enemmän sivussa, kun lapsi kokeilee siipiään. Vaikka se on ollutkin aika ajoin vähän vaikeaa. Olen yrittänyt pitää mielessäni sen ajatuksen, että olen lapsestani sellaisen henkisen käsivarrenmitan päässä. Annan hänen kokeilla, mutta nappaan kiinni ja tulen apuun, kun sitä tarvitaan.
Tänään ollaan juteltu kouluvuodesta. Mikä siinä oli parasta, mikä ehkä vaikeinta. Ja mitä lapsi odottaa nyt tulevalta kesältä. Todistus katsottiin ja laitettiin sitten kaappiin muiden tärkeiden papereiden sekaan. Oma lapseni on niin tunnollinen ja tarkka koulun suhteen, että pelkään hänen vielä uupuvan tässä suorituskeskeisessä maailmassa. Siksi korostan mieluummin muita asioita koulun käymisessä. Kuten niitä kavereita ja uuden oppimisen iloa. Ja nyt sitä, että kesä on tarkoitettu rauhoittumiselle ja rentoutumiselle. Olen yrittänyt myös tehdä lähipiirille selväksi, että keskitytään niihin muihin juttuihin enemmän, kuin arvosanoihin. En halua, että oma lapseni tuntee huonommuutta tai epäonnistumista, koska ei ole yltänyt tietylle tasolle.
Sanoisin, että ensimmäisen luokan tärkeimmät tavoitteet on saavutettu, eli on saatu uusia hyviä kavereita, kivaa on ollut ja koulun rutiinit on opittu. Tästä on todella hyvä jatkaa ensi vuoteen ja toiselle luokalle.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Valkoinen kesämekko ja keväisiä kuulumisia
Tuleva arki kolmen lapsen kanssa
Synnytyspelkopoli
Kävin viime viikolla synnytyspelkopolilla keskustelmassa kätilön kanssa tulevasta synnytyksestä. Minulla on takana kaksi aika hurjaa synnytystä. Loppujen lopuksi molemmissa synnytyksissä kaikki on mennyt suht hyvin ja lopulta minä, sekä vauvat olemme selvinneet hengissä. Molemmissa kerroissa oli kuitenkin odottamattomia käänteitä ja uudelleen raskauduttuani huomaan, että nämä odottamattomat käänteet ovat jääneet vaivaamaan.
Minulle kirjoitettiin lähete synnytyspelkopolille jo suurinpiirtein puolessa välissä raskautta. Otin synnytyspelon puheeksi heti, kun huomasin sellaisia ajatuksia. Olen kiitollinen, että tähän kaikkeen on suhtauduttu niin ymmärtäväisesti. Tuntemuksiani ei vähätelty missään vaiheessa. Synnytyspelkopoli on niille, joita syystä tai toisesta pelottaa jokin tulevassa synnytyksessä.
Synnytyspelkopoli
Aika polille tuli hyvissä ajoin ja viime viikolla se sitten koitti. Minut vastaanotti aivan ihana ja lämminhenkinen kätilö. Aloitettiin juttelu puhumalla niistä aiemmista synnytyksistä ja mitä niissä tapahtui. Olen kirjoittanut raskauden alussa postauksen aiemmista synnytyksistäni.
Kerroin, että minua hermostuttaa erityisesti se, mitä odottamatonta tässä synnytyksessä tapahtuu ja kenelle se on hengenvaarallista. Lisäksi, kun ottaa huomioon terveydenhoidon nykytilanteen, minua huolestuttaa se, onko synnytyksessäni riittävästi osaavaa henkilökuntaa. Tajusin myös, että molemmilla kerroilla heräämössä yksin pötkötteleminen on jättänyt oman jälkensä. Rauhallinen, yhteinen startti vauvan kanssa on jäänyt uupumaan molemmilla kerroilla ja huomaan sen harmittavan nyt myöhemmin.
Kätilö rauhoitteli minua, muistuttamalla, että odottamattomat tilanteet kuuluvat synnytykseen ja että heidän puoleltaan kaikkeen on kyllä varauduttu. Vaikka minä en osaisi odottaa jotain, he osaavat kyllä.
Synnytyssuunnitelma
Lähdettiin käynnillä luonnostelemaan hieman synnytyssuunnitelmaani, sen pohjalta mikä rauhoittaisi parhaiten omaa mieltäni. Olin alkuraskaudessa ehdottomasti sitä mieltä, että haluan suunnitellun sektion. Nyt ajan kanssa, olen alkanut kääntymään uudelleen alatiesynnytyksen kannalle tietyin ehdoin. En uskalla lähteä synnyttämään alakautta kovin isoa vauvaa. Enkä suostu siihen myöskään jos vauva olisi perätilassa. Sovittiin muutenkin, että synnytyksen aikana sektiopäätös tehtäisiin todella herkästi, jos minusta tuntuisi yhtään siltä. Sektio itsessään ei pelota. Esikoisen kiireellisessä sektiossa kaikki meni todella hyvin ja toivuin leikkauksesta niin hyvin kuin mahdollista. Sen vuoksi leikkaus on tuntunut jopa turvallisemmalta vaihtoehdolta.
Tietoihini kirjattiin myös, että mikäli päätyisin syystä tai toisesta heräämöön, niin pääsisimme vauvan kanssa perheheräämöön, jolloin saisin sen rauhallisen yhteisen startin.
Minä olen ihminen, joka luottaa vakaasti lääketieteeseen ja omien kokemusten perusteella kaipaan sen tuomaa turvaa enemmän, kuin sellaista luomusynnytystä. Haluan kätilöiden ohjaavan ja neuvovan minua. Minä olen synnyttänyt kaksi lasta, mutta he ovat auttaneet maailmaan kymmeniä vauvoja. Omalla kohdallani kotisynnytys ei tulisi kuuloonkaan. Tunnen oloni turvallisemmaksi sairaalaympäristössä.
Viimeisenä toiveenani oli, että synnytys käynnistettäisiin. Olen kokenut jo kaksi käynnistystä ja äkkiseltään se tuntuu tutulta, sekä turvalliselta vaihtoehdolta.
Minulla tulee vielä synnytystapa-arvio, jossa nämä kaikki suunnitelmat toivon mukaan vahvistetaan. Jonkin verran riippuu vauvan koosta ja muista jutuista. Mutta toivon mukaan tällä suunnitelmalla mennään.
Pelkopolilla käynti helpotti omia pelkoja merkittävästi. Tiedän, että kun nämä toiveet on kirjattu tietoihini, niitä noudatetaan vielä astetta hanakammin. Nyt odottelen vain vielä synnytystapa-arviota.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit