Minulla oli viikko sitten synnytystapa-arvio. Käynti oli sovittu synnytyspelkoni vuoksi. Olin käynyt aiemmin jo pelkopolilla puhumassa tulevasta synnytyksestä. Pelkopolilla kirjattiin jo ylös toiveitani tulevasta synnytyksestä. Nyt tämän synnytystapa-arvion jälkeen oma olo on edelleen vähän ristiriitainen. Suoraan sanottuna, en ole vieläkään ihan varma kävelikö lääkäri nyt minun toiveideni ylitse, vai johtuuko tästä iso osa vain kokemastani synnytyspelosta.

Synnytyspelkopolilla puhuttiin, että voisin kokeilla alatiesynnytystä, jos synnytys käynnistettäisiin ja jos siinä olisi sektiovaraus. Tähän mennessä oltiin päästy jo aika pitkälle siitä, että olin alunperin melko ehdoton suunnitellusta sektiosta. Pelkopolikäynnin jälkeen olo oli helpottunut. Nyt tämän synnytystapa-arvion jälkeen olo oli lähinnä ristiriitainen.

Hyviä uutisia

Synnytystapa-arvion yhteydessä lääkäri tutki minut. Hän teki tutkimuksen niin alakautta, kuin ultralla. Vauvalla oli kaikki hyvin. Hän kasvoi sillä kuuluisalla keskikäyrällä, oli virkeä ja kaikki oli kuten piti. Minä voin myös hyvin. Maksa-arvot eivät olleet kohonneet entisestään. Lääkärin mukaan mitään esteitä sponttaanille alatiesynnytykselle ei ollut.

Lääkäri myös aika vahvasti puhui sen sponttaanin synnytyksen puolesta. Hän sanoi, että koska en ole enää ensisynnyttäjä, niin todennäköisesti moni asia menee helpommin. Toiskertalaiset eivät kuulemma repeäkään niin pahasti, kun paikat ovat kertaalleen auenneet. Ymmärrän hyvin sen, miksi lääkäri puhui sponttaanin synnytyksen puolesta. Käynnistys on kuitenkin aina elimistön pakottamista. Oma, edellinen käynnistäminen oli kuitenkin niin hyvä kokemus siihen repeämiseen asti, että olen jäänyt hieman haikailemaan saman, turvallisen tuntuisen kokemuksen perään. Plus käynnistäminen on itsessään minulle tuttu juttu.

Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että nyt kokeillaan ensin sitä jos synnytys lähtisi sponttaanisti käyntiin ja katsotaan sitä käynnistämistä sitten silloin lasketun ajan jälkeen.

Käveltiinkö minun ylitseni?

Kuten sanottu, fiilis on aika ristiriitainen, enkä ole ihan varma käveltiinkö minun toiveideni ylitse nyt tästä. Tiedostan, että taustalla puhuu myös hyvin vahvasta omat pelkoni tulevasta synnytyksestä. Ilman näitä pelkoja olisin varmasti itsekin sen perinteisen, sponttaanin synnytyksen kannalla. Kuopuksen kohdalla se alatiesynnytys tuntui kuitenkin niin tärkeältä ja leikkaussaliin asti olin oikeasti iloinen siitä, että se onnistui.

Nyt huomaan, että yritän kovasti olla ajattelematta itse synnytystä. Keskityn ajatuksissani enemmän siihen lapsivuode aikaan ja imettämiseen. Olen ottanut tällä kertaa imettämisestä selvää enemmän, kuin kertaakaan aikaisemmin. Veikkaan tämän olevan jonkinlainen pakokeino, jotta sitä synnytystä ei tarvitsisi ajatella.

Olen ihminen, joka pyrkii viimeiseen asti ymmärtämään muita ihmisiä. Siksi en nyt oikein osaa suhtautua tähän tilanteeseen. Kuten sanoin, ymmärrän, miksi lääkäri tsemppasi minua siihen sponttaaniin synnytykseen. Mutta samaan aikaan mietin, olisiko minun kuitenkin pitänyt puhua peloistani enemmän ja vaatia sitä käynnistystä, joka todennäköisesti toisi minulle sitä mielenrauhaa. Samaan aikaan mietin sitä, että sellainen onnistunut, korjaava synnytyskokemus saattaisi olla tässä vaiheessa ihan tervetullut. Joten pitäisikö sille kuitenkin antaa mahdollisuus?

Minulla on onneksi vielä neuvolakäynti tulossa ja ajattelin ottaa nämä ajatukset puheeksi terveydenhoitajan kanssa. Tiedän oman terveydenhoitajani kuuntelevan minua, joten ainakin tämän asian purkaminen hänen kanssaan auttaa varmasti.

Kaikesta huolimatta, synnytys lähenee kovaa vauhtia, olisi se sitten sponttaani tai käynnistetty. Mietin, jos synnytystoivelistan tekeminen helpottaisi hieman tilannetta ja auttaisi minua suuntaamaan ajatuksia tulevaan. Onko siellä joku muu, jolla on vastaavanlaisia kokemuksia? Olisi kiva kuulla niistä, jos haluat jakaa ajatuksiasi.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Viimeisillään raskaana

Kolmas raskaus

Aiemmat synnytykset

Tarina oman sektion taustalla

Beben koko: Vahakurpitsa

Oireet: Hikoilu, kevyt turvotus, närästys, selkäkivut ja supistukset.

Himot: Ei mitään erityistä.

Raskausviikko 37

Raskausviikko 37 on tullut nyt täyteen ja vauva on virallisesti täysiaikainen. Hänellä on siis lupa syntyä. Se ei toki tarkoita sitä, että hän syntyisi hetkenä minä hyvänsä. Isommilla on ollut kummallakin niin hyvät oltavat kohtuni suojissa, että heitä on saanut kirjaimellisesti kiskoa sieltä ulos. Jotenkin on vaikea uskoa, että tämä nuorimmainen olisi poikkeus. Toki, olen avoin iloisille yllätyksille.

Täysiaikaisuus tuntuu taas melkoiselta etapilta. Ollaan taas askel lähempänä sitä, että saadaan meidän vauva hyvinvoivana syliin.

Tämä kulunut viikko on ollut jo helpompi kuin edeltäjänsä. Muutaman asteen pudotus lämpötiloissa tuntuu kyllä heti tässä omassa kropassa. Olen saanut nukuttua heti paremmin ja olen voinut päivälläkin paremmin. Hikoilu on edelleen jotain ihan järkyttävää. En todella muista, milloin olisin hikoillut tällä tavalla. Siksi epäilenkin sen johtuvan tästä raskaudesta. Yksi aamu heräsin varsinaisest hikilammikosta. Tämä ei varsinaisesti ole mitään herkkua. Käyn pari kertaa päivässä suihkussa pesulla. Toivon, että tämä helpottaisi viimeistään synnytyksen jälkeen, mutta taitaa olla turha toivo.

Synnytystapa-arvio

Minulla oli tällä viikolla synnytystapa-arvio. Palaan siihen vielä paremmin täällä blogissa. Sanon nyt kuitenkin sen verran, että lääkäri ei nähnyt mitään esteitäi sponttaanille alatiesynnytykselle. Pakko sanoa, että korjaavalle synnytyskokemukselle voisi olla tilausta kahden aiemman koitoksen jälkeen.

Tällä viikolla oli ensimmäistä kertaa myös useampia sellaisia supistuksia, jotka itse liitän synnytyksen lähestymiseen. Tuli noin parin tunnin ajan suht säännöllisesti ja ensimmäistä kertaa niiden aikana joutui vähän hengittelemäänkin. Ne rauhoittuivat kuitenkin nopeasti, ainakin tällä erää. Jos ei muuta, niin nämä supistukset muistuttelivat siitä, että synnytys todellakin lähenee. Olen saanut sairaalakassin aluille ja lista pakattavista jutuista valmiiksi. Sitten on ainakin helppo heittää loput tavarat listan mukaan laukkuun.

Nyt tässä oikeastaan jännityksessä odotetaan, että koska alkaa tapahtua.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Raskausviikko 36 (35+0 – 35+6)

Raskausviikko 35 (34+0 – 34+6)

Raskausviikko 34 (33+0 – 33+6)

Raskausviikko 33 (32+0 – 32+6)

Raskausviikko 32 (31+0 – 31+6)